Norboletoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Norboletonin kemiallinen rakenne.
Norboletoni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 1235-15-0
ATC-koodi ?
PubChem CID 66255
Kemialliset tiedot
Kaava C21H32O2 
Moolimassa 316,47758 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Norboletoni on anabolinen steroidi, joka kehitettiin 1966. Sitä ei ole kuitenkaan ikinä käytetty lääkkeenä, mutta sen tunnistettiin 2002 naisurheilijan dopingnäytteestä.

Norboletonia testasi ja kehitti 1960-luvulla yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Wyeth. Lääkkeen käyttöä testasi kiistanalainen Leonard LeVann, joka käytti sitä kehitysvammaisilla lapsilla. Hänen raporttinsa mukaan norboletoni oli lievästi anabolinen aine, mutta pian selvisi, että LeVann ei ollut kertonut sivuvaikutuksista eikä hänen työnsä ollut täysin täsmällistä. Wyeth ei lopulta laittanut norboletonia markkinoille.[1]

Kemisti ja lisäainevalmistaja Patrick Arnold löysi 1990-luvulla norboletonista 1960-luvulla tehdyt tutkimukset. Hän innostui aineesta, sillä havaitsi tutkimusten mukaan sen olevan voimakkaasti anabolinen ja vain lievästi androgeeninen. Hän päätti tuoda sen markkinoille designsteroidina. Dopingvalvojat eivät tunteneet ainetta, eikä sitä ollut siten myöskään mainittu kiellettyjen aineiden listalta. Sen käyttö paljastui 2002, kun pyöräilijä Tammy Thomasin dopingnäytteestä löytyi jälkiä siitä.[1] Los Angelesissa toimivan dopinglaboratorion testaajat huomioivat Thomasin näytteen, josta löytyi poikkeuksellisen vähän ihmisen luonnollisia steroideja. Laboratorio kehitti pian tämän jälkeen uuden testin, jonka avulla norboletonin käyttö pystyttiin havaitsemaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Groot, Aede de & Koert, Willem: Designer Steroids ergogenics.org. Viitattu 25.9.2012. (englanniksi)
  2. Myllymäki, Tomi: Pässinkiveksistä designsteroideihin. Alaranta, Antti et al (toim.): Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa. Helsinki: NutriMed, 2007. ISBN 978-952-92-3045-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]