Nokkakala
| Nokkakala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Nokkakalat Beloniformes |
| Alalahko: | Belonoidei |
| Yläheimo: | Scomberesocoidea |
| Heimo: | Nokkakalat Belonidae |
| Suku: | Belone |
| Laji: | belone |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Belone belone |
|
| Katso myös | |
Nokkakala eli nokkahauki (Belone belone) on pitkä ja kapea merikala, jolla on pitkä, nokkamainen leuka.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokkakala on väriltään hopeanhohtoinen. Kylkiviiva on kyljen alaosassa. Evät ovat ruumiin takaosassa, minkä takia kala jotenkin muistuttaa haukea, vaikkei ole sille sukua. Nokkakala on tavallisesti 50–70 senttimetriä pitkä ja painaa noin kilon. Nokkakalan luut ovat vihreät. Suurin Suomessa tavattu yksilö pyydystettiin rysällä Paraisilla toukokuussa 2009 ja se painoi 1,07 kilogrammaa.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokkakala elää Itä-Atlantissa Kap Verdeltä Norjaan, sekä Välimeressä, Mustassameressä ja Itämeressä lukuun ottamatta Perämeren vähäsuolaista takaosaa. Osa Itämeren kaloista vaeltaa edestakaisin Pohjanmeren ja Itämeren välillä. Suomessa kalaa tavataan lähinnä kesäaikaan, mutta sen yleisyys on vaihdellut paljon vuosikymmenten kuluessa. Runsaasti sitä esiintyi 1940-luvulla ja 1970–1980-lukujen vaihteessa. Vaihtelut liittyvät todennäköisesti Itämeren suolapitoisuuden muutoksiin.
Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokkakala liikkuu parvissa pinnan lähellä ja syö kalaa, Itämeressä etupäässä silakkaa, kilohailia, tuulenkaloja ja kolmipiikkejä.
Nokkakala kutee touko-heinäkuussa matalassa rantavedessä. Mätimunat kelluvat tai takertuvat esimerkiksi ajelehtiviin vesikasveihin. Kutevia nokkakaloja on tavattu Virossa muttei Suomessa; lisääntymistä Suomessakin kuitenkin pidetään mahdollisena.
Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itämeren eteläisemmissä osissa nokkakalaa pyydetään ravinnoksi. Kala on rasvainen, ja arvostettu erityisesti savustettuna.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saura, Ari & Varjo, Markku: Kalat Suomen luonnossa. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23364-0.
- Belone belone (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Collette, B.B.: Belone belone IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Risto Väinölä: Nokkakala – Belone belone Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontoportti: Nokkakala (Belone belone)
- Luonnontieteellinen keskusmuseo: Belone belone
- ITIS: Belone belone (englanniksi)