Nikki Haley

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikki Haley
Haley lokakuussa 2023.
Haley lokakuussa 2023.
Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläs
27. tammikuuta 2017 – 31. joulukuuta 2018
Presidentti Donald Trump
Edeltäjä Samantha Power
Seuraaja Kelly Knight Craft
Etelä-Carolinan 116. kuvernööri
12. tammikuuta 2011 – 24. tammikuuta 2017
Edeltäjä Mark Sanford
Seuraaja Henry McMaster
Henkilötiedot
Syntynyt20. tammikuuta 1972 (ikä 52)
Bamberg, Etelä-Carolina
Puoliso Michael Haley (vih. 1996)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Republikaanit
Uskonto Metodismi
Etnisyys Amerikanintialainen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
nikkihaley.com

Nimarata Nikki Haley (o.s. Randhawa, s. 20. tammikuuta 1972 Bamberg, Etelä-Carolina) on yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko. Hän on toiminut Etelä-Carolinan kuvernöörinä vuosina 2011–2017 ja Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä vuosina 2017–2018.[1]

Haley ilmoitti helmikuussa 2023 tavoittelevansa republikaanipuolueen presidenttiehdokkuutta presidentinvaaleissa 2024,[2] mutta vetäytyi kilpailusta maaliskuussa 2024.[3]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley lukiossa vuonna 1989.

Haleyn sikhivanhemmat muuttivat Yhdysvaltoihin Punjabista, Intiasta. Hänen isänsä, Ajit Singh Randhawa, oli työskennellyt aikanaan professorina Punjabin maatalousyliopistossa. Haleyn äiti, Raj Kaur Randhawa, oli koulutukseltaan juristi ja valmistunut Delhin yliopistosta. [4]

Haley syntyi Bambergissa, Etelä-Carolinassa vuonna 1972. Hänellä on kolme sisarusta: kaksi veljeä ja sisko.[5]

Haley suoritti alemman korkeakoulututkinnon (Bachelor of Science) Clemsonin yliopistossa pääaineinaan laskentatoimi ja rahoitus.[6]

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Carolinan edustajainhuoneen jäsenenä 2005-2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley asettui ehdolle vuonna 2004 Etelä-Carolinan edustajainhuoneen jäsenten vaalissa 57. vaalipiirissä, Lexingtonin piirikunnassa. Hän lähti ehdolle siinä uskossa, ettei vaalipiirin istuva ja osavaltion pitkäaikaisin edustajainhuoneen jäsen, republikaani Larry Koon (s. 1944), asettuisi ehdolle. Koon kuitenkin asettui ehdolle, mutta Haley pysyi ehdolla.

Republikaanien esivaalissa Koon sai 42 prosenttia äänistä, Haley 40 prosenttia ja David Perry 17 prosenttia. Koska kukaan ehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, järjestettiin toinen kierros. Toisella kierroksella Haley voitti vaalin saatuaan 55 prosenttia äänistä, kun Koon sai 45 prosenttia. Varsinaisessa edustajainhuoneen jäsenten vaalissa Haleyllä ei ollut vastustajaa.[7][8][9]

Haleystä tuli Etelä-Carolinan ensimmäinen amerikanintialainen vaaleilla valittu poliitikko.[10] Hänet valittiin toiselle kaudelle vuonna 2006 ja kolmannelle kaudelle vuonna 2008.

Etelä-Carolinan kuvernöörinä 2011-2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvernööri Haley ja Intian pääministeri Narendra Modi New Yorkissa syyskuussa 2014.

Toukokuussa 2009 Haley ilmoitti asettuvansa ehdolle Etelä-Carolinan kuvernöörinvaaleissa. Häntä oli pyytänyt ehdolle istuva kuvernööri, republikaani Mark Sanford. Haleyn ehdokkuutta tukivat myös mm. Massachusettsin kuvernööri Mitt Romney ja Alaskan kuvernööri Sarah Palin.

Republikaanien esivaalissa kesäkuussa 2010 Haley sai 49 prosenttia äänistä ja kongressiedustaja Gresham Barrett 22 prosenttia, mikä johti toiseen kierrokseen. Haley voitti toisen kierroksen 65 prosentilla äänistä. Tullessaan valituksi Haley oli Yhdysvaltain nuorin kuvernööri ja kaikkien aikojen kolmas ei-valkoinen etelävaltion kuvernööri.[11][12]

Ensimmäisessä Osavaltion tila -puheessaan (State of the State) vuonna 2011 Haley ylisti Etelä-Carolinan talouskasvua ja alhaista työttömyysastetta sekä kannusti yrityksiä muuttamaan osavaltioon "lojaalin, halukkaan työvoiman" ja alhaisen järjestäytymisasteen vuoksi.[13][14]

Kuvernööri Haley Etelä-Carolinan budjettia koskevassa lehdistötilaisuudessa kesäkuussa 2016.

Ennen vuotta 2015 Haley oli kannattanut Etelävaltioiden lipun liputtamista Etelä-Carolinan parlamenttitahon pihalla.[15] Charlestonin kirkkoammuskelun jälkeen kesäkuussa 2016 hän kertoi kannattavansa lipun poistoa parlamenttitalon edustalta ja heinäkuussa 2016 hän allekirjoitti lain, joka poisti lipun parlamenttirakennuksen tiloista.[16][17]

Helmikuussa 2016 Haley kertoi kannattavansa Marco Rubiota republikaanien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2016 vaaleissa.[18] Kun Donald Trumpista tuli republikaanien presidenttiehdokas, Haley kertoi, ettei "ole hänen faninsa", mutta aikovansa kuitenkin äänestää häntä.[19]

Huhtikuussa 2016 Haley kertoi vastustavansa Etelä-Carolinan senaatin esittämää "vessalakia", joka vaatisi transsukupuolisia käyttämään biologisen sukupuolen mukaista WC:tä.[20]

YK-suurlähettiläs Haley ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu Jerusalemissa kesäkuussa 2017.

Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä 2017-2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Trump nimesi Haleyn ehdokkaakseen YK-suurlähettilääksi marraskuussa 2016 ja senaatti vahvisti hänen nimityksensä tammikuussa 2017.[11][21][22]

YK-suurlähettiläänä Haley oli vahva Israelin tukija. Hän mm. puolusti vuonna 2017 Trumpin päätöstä siirtää Yhdysvaltain Israelin-suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Helmikuussa 2017 hän kertoi tiedotteessa, ettei Yhdysvallat tunnusta Palestiinan valtion tunnustamista.[23][24]

USA:n varapresidentti Mike Pence, YK-suurlähettiläs Haley ja ulkoministeri Mike Pompeo YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2018.


Toukokuussa 2018 Trump ilmoitti Yhdysvaltojen irtautuvan Obaman kaudella säädetystä Iranin ydinsopimuksesta.[25] YK-suurlähettiläänä Haley puolusti päätöstä[24][26] ja kertoi sopimuksen olleen "hirveä sopimus, joka ainoastaan salli huonomman käytöksen Iranilta." Haleyn mukaan Yhdysvaltojen pitää "vastustaa heidän antamaansa tukeaan terrorismille, joka uhkaa Yhdysvaltoja ja liittolaisiamme."[27]

Kesäkuussa 2018 Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä YK:n ihmisoikeusneuvostosta. Haleyn mukaan Yhdysvallat oli turhautunut, koska "se haluaa uudistaa ihmisoikeusneuvostoa, muttei saa siihen mahdollisuutta." Hän syytti erikseen Venäjää, Kiinaa, Kuubaa ja Egyptiä Yhdysvaltojen estämisestä.[28] Hän mainitsi vetäytymisen syyksi myös neuvoston "loputtoman vihamielisyyden Israelia kohtaan, joka osoittaa neuvoston toimivan poliittisten asenteiden, ei ihmisoikeuksien pohjalta."[26]

Haleyn eroilmoitus YK-lähettilään tehtävästä lokakuussa 2018 tuli yllätyksenä Trumpin hallinnolle,[29] vaikka Trump kommentissaan sanoi saaneensa Haleylta jo puoli vuotta aiemmin tiedon, että hän aikoo pitää tauon tehtävistään.[30] Lähdön taustalla on saattanut olla Haleyn putoaminen pois Trumpin sisäpiiristä.[29] Toisaalta on myös arvioitu, että Haley sai jo riittävästi meriittiä tulevia tehtäviä varten. Hänen on jo vuodesta 2010 spekuloitu lähtevän tavoittelemaan presidenttiehdokkuutta.[31]

YK-tehtävien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2019 Haley kritisoi senaattori Bernie Sandersia (sit.) tämän verrattua Suomen ja Yhdysvaltojen terveydenhoitokuluja. Sandersin mukaan Suomessa vauvan synnyttäminen maksaa $60, kun taas Yhdysvalloissa $12 000. Haley myönsi terveydenhuollon kustannusten olevan Yhdysvalloissa korkeat, mutta sanoi vertaamisen Suomeen "olevan naurettavaa". "Kysykää heiltä kuinka heidän terveydenhuoltonsa toimii. Ette tule pitämään vastauksesta", hän kirjoitti. Haleytä korjasi tämän entinen kollega, Suomen YK-suurlähettiläs Kai Sauer, joka luetteli useamman viestin verran faktoja Suomen terveydenhuollosta.[32]

Huhtikuussa 2019 Haley nimettiin Boeingin hallituksen jäseneksi. Aiemmin Haley oli vastustanut yhtiön työntekijöiden järjestäytymistä Etelä-Carolinan tehtaassa, North Charlestonissa.[33]

Haley kritisoi loppuvuodesta 2019 Trumpin ensimmäistä virkarikossyytettä ja sanoi, että "virkarikossyyte on kuin kuolemantuomio poliitikolle".[34]

Marraskuussa 2019 julkaistiin Haleyn muistelmateos ajoistaan YK-suurlähettiläänä, With All Due Respect: Defending America with Grit and Grace.[35]

Haley tuomitsi vuonna 2021 Twitterin tekemän päätöksen sulkea Donald Trump pois viestipalvelustaan. "Ihmisten hiljentäminen, saati sitten Yhdysvaltain presidentin hiljentäminen, on sellaista, mitä tapahtuu Kiinassa, ei meidän maassamme", hän kirjoitti Twitterissä.[36]

Haley puhumassa kampanjatilaisuudessa Iowassa joulukuussa 2023.

Presidenttiehdokkaana 2024[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2023 Haley ilmoitti pyrkivänsä republikaanisen puolueen ehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleissa.[37]

Republikaanien ensimmäisissä esivaaleissa Iowassa Haley sijoittui kolmanneksi 19 prosentin ääniosuudella, kun Donald Trump sai 51 prosenttia ja Ron DeSantis 21 prosenttia äänistä.[38]

Haley ilmoitti vetäytyvänsä kilpailusta maaliskuussa 2024. DeSantis oli vetäytynyt kilpailusta jo aiemmin, eli Trump jäi ainoaksi republikaanien ehdokkaaksi.[3]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley kuului Teekutsuliikkeeseen.[6]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimiessaan Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä Haley painotti YK:n turvallisuusneuvostossa vuonna 2017, että Venäjän vastaisia pakotteita ei tulisi lopettaa ennen kuin Krim on palautettu Ukrainan haltuun.[39] Hänen mukaansa USA:n on pysyttävä "vahvana ja tiukkana" Venäjää vastaan johtuen maan teoista Ukrainassa. Haley sanoi vuonna 2018, että Putiniin eikä Venäjään voi luottaa ja, että "Venäjästä ei ikinä tule ystävämme".[40]

Huhtikuussa 2017 Haley tuomitsi YK-suurlähettiläänä seksuaalivähemmistöihin kohdistuneet vainot Tšetšeniassa.[41]

Haley on kritisoinut sekä Donald Trumpin että Ron DeSantisin kommentteja Ukrainan sotaan liittyen. Hän tuomitsi vuonna 2023 republikaanien esivaaliehdokas DeSantisin kommentit siitä, että Ukrainan sota on "alueellinen kiista". Haley painotti, että Ukrainan voitto on oleellinen USA:n kansallisen turvallisuuden takia.[42]

Tammikuussa 2024 republikaanien esivaaliväittelyssä Haley sanoi, että diktaattorit tekevät aina sen, minkä ovat kertoneet tekevänsä. "Venäjä on sanonut, että sitten kun se ottanut Ukrainan, Puola ja Baltian maat ovat vuorossa seuraavana. Ne ovat Nato-maita ja se merkitsisi sitä, että Yhdysvallat olisi sodassa”, hän sanoi väittelyssä.[43]

Israelin-Palestiinan konflikti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israelin ja Palestiinan kysymyksessä Haley on vahvan Israelin valtion kannattaja.[44] Hän vastusti joulukuussa 2023 tulitaukoa, sillä "paras tapa Gazan ihmisten pelastamiseen on Hamasin eliminointi".[45]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley on sanonut olevansa valmis tekemään suuria leikkauksia mm. Medicare-järjestelmään ja sosiaaliturvaan. Hän on kritisoinut niin Joe Bidenin, Barack Obaman kuin Donald Trumpinkin "holtitonta" rahankäyttöä ja valtionvelan kasvua.[46]

Haley on kertonut ajavansa kevennyksiä keskiluokan verotukseen ja verovähennyksiä pienyrityksille. Hän on sanonut käyttävänsä presidenttinä veto-oikeutta jokaiseen budjettiesitykseen, joka ei edistä tavoitetta palauttaa Yhdysvaltain liittovaltion budjetti koronavirusta edeltävän ajan tasolle.[46]

Sosiaalipolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2023 Haley kannatti senaattori Lindsey Grahamin aloitetta kansallisesta aborttikiellosta, joka kieltäisi abortin 15 raskausviikon jälkeen poikkeuksina raiskaus, insesti, terveydelliset syyt ja äidin hengen oleminen uhattuna.[47]

Haley kannattaa samaa sukupuolta olevien parien vapautta avioliittoon.[48]

Ympäristö- ja ilmastopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley on myöntänyt ilmastonmuutoksen syynä olevan ihmisten toimet, mutta hän vastustaa kasvihuonepäästöjen tähtäämiseen pyrkiviä toimia. Hän on luvannut, että USA eroaa Pariisin ilmastosopimuksesta, jos hänet valitaan presidentiksi.[49]

Donald Trump[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley sanoi viitatessaan Donald Trumpin presidenttikauteen, että "meillä ei voi olla neljää vuotta draamaa, verikostoja ja kaaosta". Hän on myös painottanut, ettei "ylistäisi Putinin tai Kim Jong-unin kaltaisia diktaattoreita", mutta "ansaitsisi USA:n liittolaisten tuen".[50]

Haley on välttänyt kritisoimasta Trumpia suoraan, mutta hän on esimerkiksi sanonut USA:n tarvitsevan "uuden sukupolven johtajuutta". Kampanjassaan hän on pyrkinyt vetoamaan niin reaganistisiin maltillisempiin republikaaneihin kuin trumpilaisiin radikaalimpiin republikaaneihin.[51]

Haley on sanonut "olevan kallellaan Trumpin armahtamisen suuntaan", mikäli tulisi valituksi presidentiksi.[49]

Trump on kutsunut Haleya "kananaivoksi" (birdbrain).[52][53]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haley perheineen presidentinvaalikampanjansa avaustilaisuudessa helmikuussa 2023.

Haley on ollut vuodesta 1996 naimisissa Etelä-Carolinan Kansalliskaartissa palvelevan Michael Haleyn kanssa.[54] Parilla on kaksi lasta: Rena (s. 1998) ja Nalin (s. 2001).[55] Perhe asuu Kiawah Islandilla Etelä-Carolinassa lähellä Charlestonin kaupunkia.[56]

Haley kasvoi intialaisten vanhempiensa sikhiperheessä, mutta kääntyi kristityksi 24-vuotiaana vuonna 1996. Hän on Yhdistyneen metodistikirkon jäsen.[57][58]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Can't Is Not an Option: My American Story. New York: Sentinel, 2012.
  • With All Due Respect: Defending America with Grit and Grace. New York: St. Martin's Press, 2019.
  • If You Want Something Done: Leadership Lessons from Bold Women. New York: St. Martin's Press, 2022.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Nikki Haley Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Trump sai viimein haastajan – Nikki Haley pyrkii USA:n presidentiksi www.iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2024.
  3. ↑ a b Nikki Haley luopui presidenttikisasta: ”Trumpin ansaittava nyt äänet taakseen” Ilta-Sanomat. 6.3.2024. Viitattu 7.3.2024.
  4. ↑ T&D Staff: Exotica founders closing store, plan retirement The Times and Democrat. 20.4.2008. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ South Carolina flag issue strikes home for governor (A11) Daily Press. 30.6.2015. Viitattu 12.1.2024.
  6. ↑ a b Nikki Haley Biography Biography.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  7. ↑ STATEHOUSE RACES (7) The Times and Democrat. 10.6.2004. Viitattu 12.1.2024.
  8. ↑ Untitled Document www.nriinternet.com. Viitattu 12.1.2024.
  9. ↑ Haley overcomes Koon in GOP runoff (4) The State. 23.6.2004. Viitattu 12.1.2024.
  10. ↑ Who is Nikki Haley? Voice of America. 23.11.2016. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b Trump nimitti vihdoin myös naisia hallintoonsa – YK-lähettilääksi nousee Yhdysvaltojen nuorin kuvernööri ja opetusministeriksi upporikas koulutusaktivisti Helsingin Sanomat. 23.11.2016. Viitattu 25.11.2016.
  12. ↑ From Twitter spat with Trump to entry into his administration: Nikki Haley’s journey into spotlight The Indian Express. 23.11.2016. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Alec MacGillis: Romney Buys, Er, Receives Haley Nod The New Republic. 16.12.2011. Viitattu 20.1.2024.
  14. ↑ Nikki Haley endorses Mitt Romney, but can they help each other? Washington Post. 20.5.2023. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Luke Brinker: Nikki Haley: It's OK to have the Confederate flag at the statehouse because not "a single CEO" has complained Salon. 15.10.2014. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Frances Robles, Richard Fausset, Michael Barbaro: Nikki Haley, South Carolina Governor, Calls for Removal of Confederate Battle Flag The New York Times. 22.6.2015. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  17. ↑ South Carolina Confederate Battle Flag Removal Bill Signing Ceremony | C-SPAN.org www.c-span.org. Viitattu 20.1.2024.
  18. ↑ South Carolina Gov. Nikki Haley Endorses Rubio NBC News. 17.2.2016. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Tom Kludt: Nikki Haley 'not a fan' of Trump -- but still going to vote for him | CNN Politics CNN. 27.10.2016. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Mark Berman: South Carolina Gov. Nikki Haley says her state doesn’t need transgender bathroom law Washington Post. 26.10.2021. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Senate overwhelmingly confirms Nikki Haley as U.N. ambassador The Blaze. 24.1.2017. Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Marija Skara: https://yle.fi/uutiset/3-10448361 Yle.fi, uutiset. 9.10.2018. Viitattu 9.10.2018.
  23. ↑ Ali Harb: Nikki Haley’s Israel advocacy defined her tenure at UN: Advocates Al Jazeera. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  24. ↑ a b Donald Trumpin ensimmäisenä haastanut Nikki Haley on kompromisseja kannattava ulkopolitiikan haukka ja aborttioikeuksien vastustaja Yle Uutiset. 16.2.2023. Viitattu 21.1.2024.
  25. ↑ Jukka Huusko HS: Trump: Yhdysvallat vetäytyy Iranin ydinsopimuksesta – Ruhani syyttää psykologisesta sodankäynnistä Helsingin Sanomat. 8.5.2018. Viitattu 21.1.2024.
  26. ↑ a b Here are Nikki Haley's top moments as U.N. ambassador NBC News. 16.2.2023. Viitattu 21.1.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Iranin ydinsopimus jakaa maailmaa eri leireihin – Euroopalla edessä uusia keskusteluja Iranin kanssa Kaleva. Viitattu 21.1.2024.
  28. ↑ Yhdysvallat eroaa YK:n ihmisoikeusneuvostosta – Varapresidentti Pence: ”Lähtö on kannanotto maailman pahimpia ihmisoikeuksien rikkojia vastaan” Helsingin Sanomat. 19.6.2018. Viitattu 21.1.2024.
  29. ↑ a b Inka Haukka: CNN: YK-lähettiläs Haleyn eroilmoitus tuli yllätyksenä Yhdysvaltain ulkopoliittiselle johdolle Yle.fi, uutiset. 10.10.2018. Viitattu 10.10.2018.
  30. ↑ Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Nikki Haley eroaa tehtävästään Hämeen Sanomat. 9.10.2018. Viitattu 10.10.2018.
  31. ↑ Saarikoski, Saska: Politiikan komeetan lähtö on paha paikka Trumpille. Helsingin Sanomat, 10.10.2018, s. A 26. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.10.2018.
  32. ↑ Johannes Kotkavirta: Trumpin ex-lähettiläs Nikki Haley väitti Suomen ”pihistelevän” synnytyksissä – suomalaiset kuittasivat välittömästi Ilta-Sanomat. 21.3.2019. Viitattu 12.1.2024.
  33. ↑ Nikki Haley, who fought union effort at Boeing S.C. plant, nominated to jet maker's board The Seattle Times. 26.2.2019. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Nikki Haley says she doesn't think Trump will be removed from office - CBS News www.cbsnews.com. 8.11.2019. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  35. ↑ Matt Dillane: Former SC Gov. Haley promoting new book in Charleston in November WCIV. 9.10.2019. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Adam Shaw: Nikki Haley says Trump Twitter ban is 'what happens in China' Fox News. 9.1.2021. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  37. ↑ Trump sai viimein haastajan – Nikki Haley pyrkii USA:n presidentiksi www.iltalehti.fi. Viitattu 14.2.2023.
  38. ↑ Trump selvään vaalivoittoon Iowassa – Yle seurasi republikaanien ensimmäisiä esivaaleja paikan päällä Yle Uutiset. 16.1.2024. Viitattu 20.1.2024.
  39. ↑ Nicole Gaouette,Richard Roth: UN Ambassador Haley hits Russia hard on Ukraine | CNN Politics CNN. 2.2.2017. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  40. ↑ Brett Samuels: Haley: Russia ‘never’ will be friend of US The Hill. 23.7.2018. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Nikki Haley: Reported Killings of Gay People in Chechnya 'Cannot Be Ignored' TIME. 17.4.2017. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  42. ↑ Tim Reid: Presidential hopeful Nikki Haley attacks Trump and DeSantis over Ukraine stance The Age. 5.6.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Yhdysvaltain presidentinvaalit | Venäjä jatkaa Puolaan ja Baltiaan, jos se voittaa Ukrainassa, sanoo Nikki Haley – vastustaja DeSantis vertasi heti Bideniin Helsingin Sanomat. 11.1.2024. Viitattu 12.1.2024.
  44. ↑ South Carolina governor who opposed anti-Israel BDS to be Trump's UN envoy The Jerusalem Post. Viitattu 18.1.2017.
  45. ↑ A. B. C. News:+First on ABC: Nikki Haley opens up about Trump, Israel and more ABC News. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  46. ↑ a b Ebony Davis: Nikki Haley unveils economic proposal while slamming both parties over government spending | CNN Politics CNN. 22.9.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Haley commits to federal abortion ban but says it's unlikely without more Republicans in Congress AP News. 24.5.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  48. ↑ Robin Opsahl, Iowa Capital Dispatch August 12, 2023: Nikki Haley disputes that she opposes gay marriage Iowa Capital Dispatch. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  49. ↑ a b Maggie Astor: Nikki Haley, Republican Presidential Candidate, on the Issues The New York Times. 18.8.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Sharon LaFraniere: Nikki Haley’s Path From Trump Critic to Defender and Back The New York Times. 5.12.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  51. ↑ Ben Jacobs: Nikki Haley’s "new generation" 2024 campaign is actually a throwback to the pre-Trump GOP Vox. 15.2.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Trump has spent months attacking Nikki Haley. Now he’s mulling her for VP The Independent. 24.12.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  53. ↑ David Millward: Nikki Haley laughs off Donald Trump’s ‘bird brain’ nickname The Telegraph. 3.12.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  54. ↑ Shaila Dewan, Robbie Brown: All Her Life, Nikki Haley Was the Different One The New York Times. 14.6.2010. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  55. ↑ Jessica McBride: Nikki Haley's Family: 5 Fast Facts You Need to Know Heavy.com. 18.2.2016. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  56. ↑ Nikki Haley moves back to SC, fuels political speculation AP News. 20.9.2019. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  57. ↑ Nikki Haley Reflects More Christian Tone CBN News. 3.6.2010. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Harvest Prude: Nikki Haley Courts Iowa Evangelicals Amid Poll Surge News & Reporting. 21.11.2023. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläät
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikki_Haley&oldid=22243610”