Nicolai von Bodisco
Nicolai von Bodisco (ven. Николай Андреевич Бодиско, Nikolai Andrejevitš Bodisko; 23. syyskuuta (J: 12. syyskuuta) 1757 Pietari – 1. marraskuuta (J: 20. lokakuuta) 1815 Helsinki) oli Venäjän keisarikunnan laivaston amiraali, joka toimi vuosina 1812–1815 Viaporin linnoituksen sotasataman päällikkönä.[1]
Bodiscon suku oli alkujaan hollantilainen. Hän kävi vuosina 1771–1773 Pietarin merikadettikoulun ja palveli sen jälkeen Venäjän Itämeren-laivastossa. Hän valmistui 1777 midshipmaniksi ja 1780 kapteeniksi, minkä jälkeen hän pääsi kiertämään merillä kontra-amiraali Borisovin ja vara-amiraali Tšitšagovin eskaaderien mukana. Bodisco ylennettiin 1788 kapteeniluutnantiksi ja hän osallistui Kustaa III:n sodan aikana Suursaaren (1788), Öölannin (1788), Räävelin (1790) ja Viipurinlahden meritaisteluihin (1790). Vuosina 1793–1797 hän oli muun muassa fregatin komentajana eri laivueissa. Saatuaan 1798 ylennyksen 1. luokan kapteeniksi hän erosi sotapalveluksesta, mutta palasi kolme vuotta myöhemmin ja palveli 1801–1806 Räävelin (Tallinnan) sotasatamassa. Hänet ylennettiin 1804 komentajakapteeniksi ja 1808 kontra-amiraaliksi.[1][2]
Suomen sodan aikana Bodisco teki maaliskuussa 1808 kahdentuhannen miehen voimin maihinnousun Ruotsille kuuluneelle Gotlannin saarelle, jotta Englanti ei pystyisi tekemään siitä laivastonsa tukikohtaa. Bodisco julistautui 25. huhtikuuta 1808 Gotlannin kuvernööriksi, mutta vain kolme viikkoa myöhemmin amiraali Olof Rudolf Cederströmin komentamat ylivoimaiset ruotsalaisjoukot pakottivat hänet vetäytymään saarelta. Palattuaan kotimaahansa Bodisco tuomittiin toukokuussa 1808 sotaoikeudessa, koska hän oli luovuttanut saaren ja joukkojensa aseet ruotsalaisille ilman taistelua. Hän menetti kunniamerkkinsä, hänet alennettiin matruusiksi ja karkotettiin Pohjois-Venäjälle Vologdaan. Keisari Aleksanteri I armahti hänet lokakuussa 1811, jolloin hän sai takaisin asemansa ja kunniamerkkinsä.[3][4][2]
Bodisco nimitettiin marraskuussa 1812 Viaporin sotasataman päälliköksi, missä tehtävässä hän oli kolme vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Epävarman tiedon mukaan hän olisi tehnyt itsemurhan ottamalla myrkkyä.[1] Bodisco on haudattu Hietaniemeen Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Hänen hautakivensä on hautausmaan vanhin nykypäiviin säilynyt muistomerkki.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Harry Halén: Viaporin komendantit ja sotilaskuvernöörit 1808–1918, s. 28. Unholan aitta 17. Helsinki 2003.
- ↑ a b Бодиско, Николай Андреевич (venäjäksi) Большая биографическая энциклопедия (2009), dic.academic.ru. Viitattu 10.6.2017.
- ↑ Natalja Erchova & Irina Dergacheva: Suomi, Ruotsi ja Venäjä tuhat vuotta naapureina: Gotlanti ja Visby (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 10.6.2016.
- ↑ Nordisk familjebok (1905), s. 863–864 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.6.2017.
- ↑ Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 61, 67. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
| ||||||||||
