Neuvostoliiton johtaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neuvostoliiton johtajat luotsasivat Neuvostoliittoa sen historian ajan 1922–1991. Heistä ensimmäinen oli Vladimir Lenin, joka oli johtanut bolševikkeja vuodesta 1903.lähde?

Omalla valtakaudellaan Josif Stalin esitti itsensä Leninin seuraajana ja työn jatkajana pyyhkien historian lehdiltä Leninin kuoleman jälkeiset johtajat, esimerkiksi vuosien 1924–1930 pääministeri Aleksei Rykovin, joka korvattiin Stalinin suosikilla Vjatšeslav Molotovilla. Stalin ajoi liittolaisineen Lev Trotskin maanpakoon 1929, ja suositun bolševikkijohtaja Sergei Kirovin murhasta vuonna 1934 alkaneissa Stalinin vainoissa tuomittiin ja teloitettiin monet aiemmin korkeissa asemissa olleen kommunistit kuten Grigori Zinovjev, Lev Kamenev ja Nikolai Buharin.

Myös Stalinin kuoleman jälkeen syntyi valtatyhjiö ja valtakamppailu. Lavrenti Berija esitti Georgi Malenkovia pääministeriksi ja Malenkov Berijaa varapääministeriksi, eikä kukaan uskaltanut vastustaa ehdotuksia. Berijalla oli tässä tilanteessa ylin valta. Molotov sai takaisin paikan ulkoministerinä ja Nikita Hruštšov joutui tyytymään paikkaan kommunistisen puolueen sihteeristössä. Kuitenkin Malenkov pidätytti Berijan 26. kesäkuuta 1953 ja hänet teloitettiin. Muutaman vuoden päästä Hruštšov mustamaalasi puoluekokouksessa Stalinin ja Malenkov ja Molotov syrjäytettiin.[1]

Luettelo Neuvostoliiton johtajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muotokuva Nimi
(elinikä)
Virkakausi Poliittiset virat Neuvostoliiton pääministeri Neuvostoliiton presidentti
Vladimir Lenin
(1870–1924)
30. joulukuuta 1922 – 21. tammikuuta 1924 Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Hän itse Mihail Kalinin
Josef Stalin
(1878–1953)
21. tammikuuta 1924 – 5. maaliskuuta 1953 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
(1922–1952)
Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja
Aleksei Rykov
Vjatšeslav Molotov
Hän itse
Mihail Kalinin
Nikolai Švernik
Georgy Malenkov
(1902–1988)
5.3.1953 – 7.9.1953
Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja
Hän itse Nikolai Shvernik
Kliment Voroshilov
Nikita Hruštšov
(1894–1971)
7. syyskuuta 1953 – 14. lokakuuta 1964
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri
Georgi Malenkov
Nikolai Bulganin

Hän itse

Kliment Vorošilov
Leonid Brežnev
Anastas Mikojan
Leonid Brežnev
(1906–1982)
14. lokakuuta 1964 – 10. marraskuuta 1982 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Aleksei Kosygin
Nikolai Tihonov
Anastas Mikojan
Nikolai Podgornyi
Hän itse
Juri Andropov
(1914–1984)
10.11.1982 – 9.2.1984 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikolai Tihonov Hän itse
Konstantin Tšernenko
(1911–1985)
9. helmikuuta 1984 – 10. maaliskuuta 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikolai Tihonov Hän itse
Mihail Gorbatšov
(1931–2022)
10. maaliskuuta 1985 – 25. joulukuuta 1991 Neuvostoliiton presidentti
(1990–1991)
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
Nikolai Tihonov
Nikolai Ryžkov
Valentin Pavlov
Ivan Silajev
Andrei Gromyko
Hän itse

Troikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Troikka johti Neuvostoliittoa neljä kertaa – 2–3 vuoden ajanjakso Vladimir Leninin työkyvyttömyyden aikana sekä Josif Stalinin johtajuuden välillä; kolme kuukautta Stalinin kuolemasta; Nikita Hruštšovin kukistumisen ja Leonid Brežnevin vallan vahvistumisen välisenä aikana sekä Konstantin Tšernenkon sairastumisen aikana Neuvostoliittoa hallitsi kollektivinen neuvosto, joka tunnettiin nimellä troikka (eli "triumviraatti"), jolloin politiikan teko perustui kolmen politbyroon päähenkilön yksimielisyyteen.


Jäsenet

(elinikä)

Virkakausi
toukokuu 1922 - huhtikuu 1925
Lev Kamenev
(1883–1936)
Josif Stalin
(1878–1953)
Grigori Zinovjev
(1883–1936)
13. maaliskuuta 1953 - 26. kesäkuuta 1953
Lavrenti Berija
(1899–1953)
Georgi Malenkov
(1902–1988)
Vjatšeslav Molotov
(1890–1986)
14. lokakuuta 1964–16. kesäkuuta 1977
Leonid Brezhnev
(1906–1982)
Aleksei Kosygin
(1904–1980)
Nikolai Podgornyi
(1903–1983)
13. helmikuuta 1984–20. joulukuuta 1984
Konstantin Tšernenko
(1911–1985)
Andrei Gromyko
(1909–1989)
Dmitri Ustinov
(1908–1984)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mønster Kjær, Esben: Stalinin kuolema käynnisti vaarallisen valtapelin Kremlissä Historia. 5.3.2023. Viitattu 28.1.2024.