Nenäverenvuoto
Nenäverenvuoto tai epistaksis on peräisin nenän limakalvon vauriosta, yksittäisestä verisuonesta tai laaja-alaisesta verestyksestä. Vaurion sijainti on lähes aina laskimopunos nenän väliseinän etuosassa (ns. Kiesselbachin alue), mutta joskus myös nenän ylä- tai takaosa (kuten arteria sphenopalatina).[1][2]
Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nenäverenvuodon ilmaantuvuus on noin 60 % koko elinaikana[3] ja osuus kaikista päivystyskäynneistä on noin 5/1000 ja KNK-alan (korva-nenä-kurkku) päivystyskäynneistä noin 33 %.[4]
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nenäverenvuodon laukaisevan vaurion välitön syy on jokin mekaaninen ärsyke, kuten niistäminen, aivastaminen, nenän kaivaminen ja muu käsittely, nenään kohdistunut isku, nenämurtuma tai vierasesine.[1] Fysikaalisista syistä myös lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat. Erityisesti kuiva huoneilma voi kuivattaa ja heikentää nenän limakalvoa[2]. Nenäverenvuodon ensiavussa on ohjeistettu pitämään suussa jääpalaa[1] tai jäähdyttää otsaa tai niskaa jääpussilla[2]. Toisaalta myös äärilämpötilat kuten saunominen ja kuumat suihkut[2] sekä avantouinti voi laukaista vuodon.
Kemiallisia syitä ovat lähinnä alkoholin liikakäyttö ja veren hyytymistä estävät lääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo, tulehduskipulääkkeet[2] ja antikoagulantit.[1] Mausteinen ruoka voi myös tapauskohtaisesti ärsyttää nenän limakalvoa laukaisten vuodon.[2]
Biologia syitä ovat ainakin nenän limakalvon kuivuminen, tulehdukset (ylähengitystieinfektio, vaskuliitti[5], lapsilla stafylokokkikolonisaatio), verisuonten ateroskleroosi, kasvaimet (juveniili angiofibrooma, syövät) ja vanhenemismuutokset (korkea ikä).[1] Kohonnut verenpaine heikentää ajan myötä nenän verisuonia[2] ja kova fyysinen rasitus voi laukaista vuodon. Sairauksista hyytymishäiriöt, veritaudit ja jotkin yleissairaudet[2] voivat lisätä riskiä. Esimerkiksi lasten hyytymishäiriöissä toistuvat nenäverenvuodot ovat tyypillinen ensioire.[1]
Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nenäverenvuodon uusiutumista voidaan ehkäistä
- välttämällä nenän mekaanista ärsytystä ja tarvittaessa muita ärsytystekijöitä, kuten kuumia suihkuja, kovaa fyysistä rasitusta ja maustettuja ruokia
- kostuttamalla kuiva huoneilma ainakin makuuhuoneessa
- vähentämällä mahdollisuuksien mukaan vuototaipumusta lisääviä lääkeaineita
- hyydyttämällä toistuvia vuotoja aiheuttavat verisuonet
- käyttämällä nenän limakalvolle A-vitamiinia ja rasvoja sisältäviä liuoksia (tippoina tai suihkeena) ja
- tunnistamalla ja hoitamalla nenäverenvuotoa aiheuttavat sairaudet.[2]
Tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nenäverenvuoto ei vaadi erityistä tutkimusta, jos ensiapu tyrehdyttää vuodon. Vuotokohdan paikallistaminen on aiheellista hyydytyshoitoja varten. Yleensä tähän riittää nenäspekula, otsalamppu ja lidokaiini-adrenaliiniliuos, mutta joskus tarvitaan tähystystä erikoissairaanhoidossa. Nenäverenvuodon mahdollisia syitä kartoittava anamneesi ja hoidon aikana tehty nenän status riittää yleensä vuodon syyn selvittämiseksi. Lisätutkimuksia voidaan tehdä, jos herää aihetta epäillä hyytymishäiriöitä, veritauteja tai kasvaimia, joihin voivat viitata muun muassa poikkeuksellisen vaikeat nenäverenvuodot, toispuolinen verinen nenäerite, muut vuodot, petekiat ja suvun vuotohäiriöt.[1] Harvoin kuvantaminen voi olla tarpeen – esimerkiksi angiografia nenän valtimomuutosten tunnistamiseksi.[6]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyvin lievät nenäverenvuodot eivät vaadi erityistä hoitoa. Muussa tapauksessa nenäverenvuodon hoito aloitetaan rauhallisesti etukumarassa asennossa niistämällä tai puristamalla nenä tyhjäksi ja tämän jälkeen puristamalla nenää yhteen vähintään 15 minuutin ajan. Suussa voidaan pitää samalla jääpalaa. Jos nenäverenvuoto edelleen jatkuu, siirrytään edelleen etukumarassa asennossa toimenpidehoitoon.[1] Yksinkertaisesti, kun veren ulosvalumista estetään sekä sierainten (puristus) että nenänielun (etukumara asento) kautta, vuotokohtaa vastaan alkaa kehittyä vastapainetta, joka hidastaa vuotoa ja nopeuttaa vuotokohdan hyytymistä.
Ensiavun ollessa riittämätöntä oletettua vuotoaluetta ensin supistetaan ja puudutetaan lidokaiini-adrenaliiniliuoksella vähintään 15 minuutin ajan. Jos vuotokohta voidaan tämän jälkeen paikallistaa, vuoto voidaan tyrehdyttää laapishelmellä tai sähköhyydytyksellä. Jos vuotokohtaa ei nähdä ja vuoto on jatkuvaa tai runsasta, tehdään aikuisilla etutamponaatio rasvanauhalla, laajenevalla tamponilla, pallotamponilla tai rasvatuilla harsoilla (tai lievässä vuodossa gelatiinipaloilla) 1–3 vuorokauden ajan. Jos etutamponaatio ei tyrehdytä vuotoa, tehdään aikuisille myös takatamponaatio pallotakatamponilla tai vähintään virtsatiekatetrilla ja tämän jälkeen tyrehdytetään vuoto tähystyksessä klipsaamalla tai polttamalla. Takatamponaatioon liitetään bakteerilääke, kuten kefaleksiini, ehkäisemään alueen infektiota. Lapsilla etuosan verenvuotoihin on käytetty myös mupirosiinia voiteena kahdesti päivässä viikon ajan. Myös etutamponaatiota poistaessa toistuva vuoto vaatii tähystystoimenpiteitä. Runsaassa vuodossa huolehditaan luonnollisesti myös veren menetyksen seuraamisesta ja korjaamisesta – etutamponaation epäonnistuessa pitkässä ja runsaassa vuodossa aloitetaan nestehoito fysiologisella suolaliuoksella.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Karin Blomberg (2020). Nenäverenvuoto (epistaksis). Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/ykt01001 (vaatii kirjautumisen). Viitattu 11.3.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Osmo Saarelma (2022). Nenäverenvuoto. Lääkärikirja Duodecim. terveyskirjasto.fi. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00306. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ (2009) Ballenger's otorhinolaryngology : head and neck surgery., 17th, Shelton, Conn.: People's Medical Pub. House/B C Decker, 551. ISBN 9781550093377.
- ↑ Tunkel DE, et al. Clinical Practice Guideline: Nosebleed (Epistaxis) Executive Summary. Otolaryngol Head Neck Surg. 2020 Jan;162(1):8-25. doi: 10.1177/0194599819889955. PMID: 31910122.
- ↑ Tom Petterson (2022). Vaskuliitit. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/ykt00523 (vaatii kirjautumisen). Viitattu 11.3.2023.
- ↑ Mari Nummela, Anu Haaramo ja Jussi Numminen. Nenäverenvuodon angioradiologinen hoito. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2020;136(12):1494-.