Natiivimainonta
Natiivimainonta tarkoittaa digimediassa julkaistuja tekstejä, jotka ulkoisesti näyttävät journalismilta mutta ovat maksettua mainontaa. Sisällön tuottaa mainostaja itse.[1][2]
Suhtautuminen natiivimainontaan on ristiriitaista. Mediassa monet pelkäävät sen rappeuttavan journalismia, toisaalta jotkut pitävät sitä ratkaisuna journalismin kriisiin.[2]
Natiivimainonnassa on oltava merkintä, josta sen tunnistaa mainokseksi.[2] Erilaisia ilmaisuja ovat "sponsoroitu sisältö"[3] ja "kaupallinen yhteistyö".[4] Digimainonnan etujärjestö IAB Finland on julkaissut vuonna 2015 Natiivimainonnan oppaan.[2]
Pääosin natiivimainonnalla hankkii rahoituksensa Mustread-julkaisu.[1] Esimerkki Sanoma Oy:n sivulla natiivimainontaa tarjoavasta sivusta: "Teet itse omaa yleisöä kiinnostavaa sisältöä Sanoman medioihin niiden puhuttelutapaa mukaillen."[5]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimittaja Sanna Ukkola kirjoittaa Ylen sivulla, että ottaessaan natiivimainonnan käyttöön media on myynyt sielunsa. Ukkola pitää sanaa natiivimainonta järkyttävänä jargonina ja huonona suomena.[3]
Professori Janne Seppänen pitää Mediayhteiskunta-verkkosivulla natiivimainontaa feikkijournalismina ja vertaa sitä valeuutisiin, siksi että sekään ei kyseenalaista maksajansa toimintaa.[1]
Rumba-lehti teki vuonna 2015 natiivimainonnasta aprillipilan. Se tarjosi halukkaille normaalia haastattelua 50 eurolla, maireaa haastattelua 150 eurolla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Janne Seppänen: Natiivimainonta on feikkijournalismia 10.10.2017. Mediayhteiskunta. Arkistoitu 4.11.2017. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ a b c d Jani Niipola: Mitä on natiivimainonta? Kauppalehti. 25.5.2015. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ a b c Sanna Ukkola: Sanna Ukkola: Kun media myi sielunsa 7.4.2015, päivitetty 11.5.2015. Yle uutiset. Viitattu 18.12.2014.
- ↑ Maarit Nykänen: Maksettu juttu. Natiivimainonta suomalaisissa uutismedioissa 2012–2016 (Journalistiikan pro gradu -tutkielma) Huhtikuu 2017. Tampereen yliopisto. Viitattu 18.12.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ Luovat ratkaisut Sanoma. Viitattu 18.12.2014.