Muessin
Muessin, myös muezzin (turk. müezzin, arab. مؤذن, muʾaḏḏin) on moskeijan rukouskutsun kuuluttaja.[1] Hänen tehtävänsä on kutsua muslimeja mukaan rukoukseen minareetista käsin.[2] Laulaessaan rukouskutsua (adhaan) muezzin katsoo kohti Mekkaa.
Nykyisin muezzinit käyttävät sähköisiä äänentoistojärjestelmiä ja kovaäänisiä. Aikaisemmin muezzin esitti kutsun huutamalla. Oikean ajoituksen varmistamiseksi muezzin ei saanut olla sokea, tai hänellä täytyi olla näkevä seuralainen, joka pystyi tarkistamaan rukouskutsun oikean ajankohdan.[3]
Rukouskutsun syntykertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
800-luvun alussa kirjoitettu lajissaan ensimmäinen profeetta Muhammedin elämäkerta (Ibn Hisham) kertoo rukouskutsun taustasta seuraavaa:
Medinassa ihmiset kokoontuivat rukoilemaan itsekseen ilman rukouskutsua, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt ratkaisusta. Hän määräsi sen takia pasuunan kutsumaan heitä rukoukseen juutalaisten tavoin. Muhammed ei kuitenkaan pitänyt tuloksesta. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi tuli profeetan puheille ja kertoi nähneensä unessa vihreäpukuisen miehen, joka sanoi: ”Entä jos näytän sinulle paremman tavan?” Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu. Toisen tarinan mukaan (jonka Ibn Hisham myös kertoo) profeetta itse olisi nähnyt saman unen.[4]
Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä, jossa uskonnot eivät pelkästään omaksu toisiltaan asioita, vaan toisinaan pyrkivät vastavaikutuksena luomaan eroja muihin uskontoihin.[5]
Muezzinin pätevyysvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muezzin ei ole pappi, vaan hänen virkansa vastaa paremmin kristittyjen suntiota. Ammattimainen muezzin valitaan tehtäväänsä maineensa, äänensä ja kykyjensä perusteella. Keskiajalta peräisin oleva šaria-käsikirja Umdat al-Salik antaa muezzinille seuraavat pakolliset pätevyysvaatimukset: a) hänen pitää olla muslimi, b) omatoimisuustaidot ovat vähintään 7-vuotiaan tasolla eli osaa syödä, juoda ja käydä wc:ssä, c) on mieleltään terve, d) on mies, jos kutsu koskee miehiä. Suositeltavaa on lisäksi, että hän on suoraselkäinen, eli ei ole syyllistynyt vakaviin synteihin, ja että hänellä on voimakas, miellyttävä ääni.[6]
Adhaanin eli rukouskutsun melodista laulamista pidetään myös taidemuotona. Itävaltalaisen Sebastian Brameshuberin dokumenttielokuva Muezzin näyttää turkkilaisia muezzineja kilpailemassa maanlaajuisessa ja vuotuisessa rukouskutsukilpailussa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 151. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
- ↑ Terhart Franjo, Schulze Janina: Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva, s. 111. Helsingin Kirjatukku, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.
- ↑ Umdat al-Salik, 2017, 116
- ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 172-173. Basam Books, 1999.
- ↑ Goldziher, I.: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356). Prometheus Books, 1900/2013.
- ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 116 (f3.10). amana publications, 2017.
- ↑ Synopsis muezzindocumentary.com. Viitattu 15.4.2017
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muessin Wikimedia Commonsissa
