Molli

Molli on duurin ohella toinen länsi­maisessa musiikissa vanhastaan käytetty diatoniseen asteikkoon perustuva sävellaji. Päinvastoin kuin duuri, molli mielletään usein suru­mieliseksi tai salaperäiseksi. Mollia vastaava kirkkosävellaji on aiolinen sävellaji.

Mollikolmisointu on kolmisointu, jossa perussävelen yläpuolella on pieni terssi ja puhdas kvintti. Mollikolmisoinnun muodostavat esimerkiksi sävelet a, c ja e (a-molli­kolmi­sointu) tai c, es ja g (c-molli­kolmi­sointu). Mollin peruskolmisointu on mollikolmisointu. Puhtaasti viritetyssä molli­kolmi­soinnussa sävelten taajuuksien suhteet ovat 10:12:15.

Termi molli johtuu latinan sanasta mollis, joka merkitsee pehmeää.

Erityyppiset molliasteikot

Musiikin teoriassa mollista erotetaan tavallisesti kolme muunnelmaa, luonnollinen, harmoninen ja melodinen molli. Nämä eroavat toisistaan asteikon kuudennen ja seitsemännen sävelen osalta. Käytännössä kuitenkin samassakin sävellyksessä nämä sävelet esiintyvät vaihdellen korotettuina ja korottamattomina.

Luonnollinen molli

Luonnollinen a-molliasteikko.  Soita ^(ohje)

Kaavio koko- ja puoliaskelista luonnollisessa mollissa.

Mollisävellajin perus­muotona pidetään niin sanottua luonnollista mollia, joka on käytännössä sama kuin aiolinen kirkkosävellaji. Sen asteikko on diatoninen, ja a-molli­asteikko voidaan pianolla ja muilla kosketin­soittimilla soittaa pelkästään valkoisia koskettimia käyttämällä. Siinä on oktaavia kohti seitsemän säveltä, joiden väliset korkeuserot sävelaskelin ilmaistuina ovat 1–½–1–1–½–1–1. Toisin sanottuna luonnollisessa molliasteikossa on puoliaskel 2. ja 3. sekä 5. ja 6. sävelen välissä. Tässä asteikossa esiintyy kolme molli­kolmi­sointua, joiden pohjasävelinä ovat asteikon ensimmäinen, neljäs ja viides sävel eli toonika (perussävel), subdominantti ja dominantti. Asteikon muille sävelille muodostetut kolmi­soinnut ovat duuri­kolmi­sointuja lukuun ottamatta toisen asteen sointua (a-mollissa h-d-f), joka on vähennetty kolmisointu.

Luonnollisessa molliasteikossa esiintyvät samat sävelet kuin siinä duuri­asteikossa, jonka perus­sävelenä on mollin kolmas sävel. Vastaavasti tämän mollin perus­sävel on sama kuin vastaavan duurin kuudes sävel. Duuria ja mollia, jossa näin esiintyvät samat sävelet, sanotaan toistensa rinnakkais­sävel­lajeiksi.

Harmoninen molliasteikko

Harmoninen a-molliasteikko. Seitsemäs sävel on korotettu.  Soita ^(ohje)

Harmoninen molliasteikko on muutoin sama kuin luonnollinen molli, mutta seitsemäs sävel on korotettu puoli­askelen verran. Tämän vuoksi asteikon kuudennen ja seitsemännen sävelen välissä on ylinouseva sekunti. Harmonisessa mollissa seitsemäs sävel on vain puoli­askelen verran perus­säveltä alempana, samoin kuin duurissakin, minkä vuoksi se on luonteeltaan johtosävel. Sen sijaan luonnollisessa mollissa seitsemännen sävelen ja perussävelen välissä on kokoaskel, minkä vuoksi tässä asteikossa ei ole johto­säveltä.

Sävelaskelin ilmaistuna sävelten väliset korkeus­erot harmonisessa mollissa ovat 1–½–1–1–½–1½–½. Toisin sanoen siinä on puoli­askel 2. ja 3, 5. ja 6 sekä 7. ja 8. sävelen välissä, kun taas 5. ja 6. sävelen välissä on puolitoista askelta. Muissa väleissä on koko­askel. Esimerkiksi harmonisen a-mollin sävelet ovat a, h, c, d, e, f, gis ja a, c-mollin c, d, es, f, g, as, h ja c.

Vaikka harmonisessa mollissa korotetun seitsemännen sävelen katsotaan kuuluvan itse sävel­lajiin, nuotti­kirjoituksessa sitä ei kuitenkaan osoiteta viivaston alkuun merkityllä kiinteällä etumerkillä vaan välittömästi nuotin eteen kirjoitetulla tila­päisellä etu­merkillä, ikään kuin kyseessä olisi varsinaiseen asteikkoon kuulumaton muunnesävel.

Harmoninen molli on saanut nimensä siitä, että molli­asteikon seitsemäs sävel esiintyy korotettuna etenkin soinnuissa, erityisesti molli­sävel­lajin dominantin eli viidennen asteen soinnussa. Tällöin mollin toonikan ja subdominantin (1. ja 4. asteen) soinnut ovat molli­kolmi­sointuja samoin kuin luonnollisessakin mollissa, mutta dominantti­sointuna on duuri­kolmi­sointu. Esimerkiksi harmonisessa a-mollissa dominanttisointu on E-duuri­kolmi­sointu, jonka sävelet ovat e, gis ja h (joihin, samoin kuin duurissakin, usein lisätään vielä septimi d, jolloin saadaan dominanttiseptimisointu).

Harmoninen a-molliasteikko sointuineen. Huomattakoon, että tässä englantilaisen nimistön mukaisesti B:llä merkitty sävel on Suomessa käytetyn nimistön mukaan H.  Soita ^(ohje)

Paitsi dominantti­sointuun, sisältyy korotettu seitsemäs sävel luonnollisesti myös seitsemännen asteen sointuun, joka on vähennetty kolmisointu, sekä kolmannen asteen sointuun. Viimeksi mainittu on ylinouseva kolmisointu, jollaista ei duurissa eikä luonnollisessa mollissa lainkaan esiinny.

Mikäli enharmoniset sävelet samastetaan keskenään, yli­nousevan kolmi­soinnun käännökset eivät sisällä sellaisia intervalleja, joita se ei perus­muodossaankin sisältäisi. Sen sekä ensimmäinen että toinen käännös ovat enharmonisesti yhtäläisiä toisten perus­muodossa olevien yli­nousevien kolmi­sointujen kanssa. Esimerkiksi harmonisessa c-mollissa esiintyvän soinnun Es-G-H ensimmäinen käännös on G-H-Es, joka on enharmonisesti yhtäläinen ylinousevan kolmisoinnun G-H-Dis kanssa. Niinpä sama sointu voidaan tulkita eri tavoin ja sillä saattaa olla erilainen harmoninen luonne eri sävel­lajeissa, minkä seikan antamia kromaattisia mahdollisuuksia jo Johann Sebastian Bach ja myöhemmin monet muut säveltäjät ovat käyttäneet hyväkseen. Samoin on laita vähennetyn neli­soinnun, joka harmonisessa mollissa esiintyy seitsemännellä asteella, esimerkiksi a-mollissa sointu gis-h-d-f.

Vaikka harmoninen molli on saanut alkunsa sointujen käsittelystä, sitä ja siinä esiintyvää ylinousevaa sekuntia käytetään toisinaan myös melodisesti. Esimerkkejä tästä löytyy muun muassa Mozartin ja Schubertin teoksista, kuten Mozartin 40. sinfonian pääteemasta sekä Schubertin 14. jousikvartetosta Der Tod und das Mädchen. Tässä muodossa se esiintyy useammin laskevana kuin nousevana sävelkulkuna.

Harmonisen mollin kaltainen asteikko esiintyy myös itämaisessa musiikissa. Sen ylempi tetrakordi vastaa arabialaisessa musiikissa esiintyvää jins -nimistä maqamia. Harmoninen molliasteikko kokonaisuudessaan tunnetaan arabialaisessa musiikissa nimellä Nahawand-Hijaz. Turkkilaisessa nimistössä sen nimi on Bûselik Hicaz Harmonista mollia vastaava intialainen raga on nimeltään Kirwani.

Mustalaisasteikko on harmonisen mollin muunnelma, jossa seitsemännen lisäksi myös asteikon neljäs sävel on korotettu. Sitä sanotaan myös itämaiseksi tai unkarilaiseksi molliksi. Jazzmusiikissa käytettynä sitä sanotaan joskus myös "egyptiläiseksi molliksi"; esimerkiksi Miles Davis kuvasi sitä omaelämäkerrassaan "joksikin, jonka olin oppinut Juilliardilta".

Polulaarimusiikissa Katy B:n laulu Easy Please Me on harvinainen esimerkki sävellyksestä, jossa käytetään yksinomaan harmonisen mollin säveliä.

Melodinen molli

Melodinen a-molliasteikko. Nousevassa sävelkulussa sekä kuudetta että seitsemättä säveltä on korotettu puoliaskelen verran luonnolliseen molliin verrattuna. Laskevassa sävelkulussa melodinen molli on sama kuin luonnollinen molli.  Soita ^(ohje)

Harmonisessa mollissa kuudennen ja seitsemännen sävelen välillä on ylinouseva sekunti; esimerkiksi a-mollissa nämä sävelet ovat f ja gis. Vaikka jotkut säveltäjät kuten Mozart ovat käyttäneet tätä intervallia melodioissa, jossa nämä sävelet esiintyvät välittömästi peräkkäin, useat muut säveltäjät ovat pitäneet sitä kömpelönä. Varsinkin vokaali­musiikissa sitä on pyritty välttämään, ja se on pyritty korvaamaan kokoaskelella sujuvamman melodian aikaan­saamiseksi. Tämä voidaan saada aikaan joko korottamalla myös asteikon kuudes sävel tai poistamalla harmoniselle mollille ominainen seitsemännen sävelen korotus. Edellinen vaihtoehto esiintyy käytännössä vain nousevassa, kun taas jälkimmäinen on yleisempi laskevassa sävelkulussa. Musiikin teoriassa onkin vanhastaan puhuttu melodisesta mollista mollin kolmantena muotona, jolloin nousevassa melodisessa mollissa sekä kuudes että seitsemäs sävel ovat korotettuja, kun taas laskevassa melodisessa mollissa kumpaakaan ei koroteta.

Sävelaskelin ilmaistuna sävelten väliset korkeuserot nousevassa harmonisessa mollissa ovat 1–½–1–1–1–1–½. Toisin sanoen siinä on puoli­askel 2. ja 3 sekä 7. ja 8. sävelen välissä, muissa väleissä kokoaskel. Nousevan melodisen a-mollin sävelet ovat a, h, c, d, e, fis, gis ja a, laskevan a, g, f, e, d, c, h ja a. Verrattuna duuriasteikkoon, jolla on sama perussävel, eli mollin muunnossävellajiin, nousevassa melodisessa mollissa vain asteikon kolmas sävel on alennettu, laskevassa myös kuudes ja seitsemäs sävel.

Käytännössä säveltäjät ovat harvoin käyttäneet melodisen molli­asteikon nousevaa ja laskevaa muotoa täysin johdon­mukaisesti. Yleistä on, että molliasteikon kuudes ja seitsemäs sävel esiintyvät melodioissa vaihdellen korotettuna tai korottamattomina riippuen lähinnä siitä, onko jompikumpi näistä sävelistä juuri edellä esiintynyt soinnutuksessa. Korottamatonta seitsemättä säveltä käytetään yleisesti varsinkin mollin kolmannen asteen soinnussa, joka onkin sama kuin mollin rinnakkaisen duurin peruskolmisointu. Jazzmusiikissa sen sijaan molliasteikon kuudes ja seitsemäs sävel korotetaan useimmiten myös alaspäisessä sävel­kulussa. Voidaankin sanoa, että melodinen molli noudattelee ylöspäin mentäessä ns. jazz-mollia ja alaspäin mentäessä luonnollista mollia.

Mollisävellajit

Nuottikirjoituksessa kirjoitetaan mollissa etumerkintä viivaston alkuun aina luonnollisen mollin mukaisesti. Harmonisessa ja ylöspäisessä melodisessa mollissa esiintyvät, luonnollisesta mollista poikkeavat sävelet osoitetaan välittömästi nuotin eteen sijoitetulla korotus- tai palautusmerkillä, joka on voimassa seuraavaan tahtiviivaan saakka, ellei sitä jo aikaisemmin kumota toisella etumerkillä.

Eri mollisävellajit etumerkintöineen, niissä esiintyvät sävelet ja niiden rinnakkais­sävellajit ovat seuraavat:

Sävellaji	Etumerkintä	Sävelet			Peruskolmisointu	Rinnakkaissävellaji
		Luonnollinen molli	Harmoninen molli	Ylöspäinen melodinen molli/ Jazz-molli
a-molli		a h c d e f g a	a h c d e f gis a	a h c d e fis gis a	a c e	C-duuri
Ristimerkkiset mollisävellajit
e-molli		e fis g a h c d e	e fis g a h c dis e	e fis g a h cis dis e	e g h	G-duuri
h-molli		h cis d e fis g a h	h cis d e fis g ais h	h cis d e fis gis ais h	h d fis	D-duuri
fis-molli		fis gis a h cis d e fis	fis gis a h cis d eis fis	fis gis a h cis dis eis fis	fis a cis	A-duuri
cis-molli		cis dis e fis gis a h cis	cis dis e fis gis a his cis	cis dis e fis gis ais his cis	cis e gis	E-duuri
gis-molli		gis ais h cis dis e fis gis	gis ais h cis dis e fisis gis	gis ais h cis dis eis fisis gis	gis h dis	H-duuri
dis-molli		dis eis fis gis ais h cis dis	dis eis fis gis ais h cisis dis	dis eis fis gis ais cis cisis dis	dis fis ais	Fis-duuri
ais-molli		ais his cis dis eis fis gis ais	ais his cis dis eis fis gisis ais	ais his cis dis eis fisis gisis ais	ais cis eis	Cis-duuri
b-merkkiset mollisävellajit
d-molli		d e f g a b c d	d e f g a b cis d	d e f g a h cis d	d f a	F-duuri
g-molli		g a b c d es f g	g a b c d es fis g	g a b c d e fis g	g b d	B-duuri
c-molli		c d es f g as b c	c d es f g as h c	c d es f g a h c	c es g	Es-duuri
f-molli		f g as b c des es f	c g as b c des e f	f g as b c d e f	f as c	As-duuri
b-molli		b c des es f ges as b	b c des es f ges a b	b c des es f g a b	b des f	Des-duuri
es-molli		es f ges as b ces des es	es f ges as b ces d es	es f ges as b c d es	es ges b	Ges-duuri
as-molli		as b ces des es fes ges as	as b ces des es fes g as	as b ces des es f g as	as ces es	Ces-duuri

Lähteet

• ”Molli”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M–Ö), s. 22. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5916-2.

Aiheesta muualla

• Duuri- ja molliasteikkojen sormitus pianolla
• Harmoniset molliasteikot pianolla MP3-muodossa

Kirjallisuutta

• Michael Hewitt: Musical Scales of the World. The Note Tree. ISBN 978-0-9575470-0-1.
• Masaya Yamaguchi: The Complete Thesaurus of Musical Scales (revised edition). New York: Masaya Music Services, 2006. ISBN 0-9676353-0-6.