Mikko Nordling
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten Kreikkalais-roomalainen paini | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tukholma 1930 | 72 kg | |
| Kultaa |
Praha 1931 | 72 kg | |
| Kultaa |
Helsinki 1933 | 72 kg | |
 Hopeaa |
Rooma 1934 | 72 kg | |
Mikko Nordling (15. huhtikuuta 1906 Porvoo – 23. tammikuuta 1988 Porvoo)[1][2] oli suomalainen painija, joka ylsi 1930-luvulla kolme kertaa kreikkalais-roomalaisen tyylin Euroopan-mestariksi.[3] Kotimaassa ”Mikko Vilkastus” edusti Porvoon Akillesta, Porvoon Veikkoja, Helsingin Jyryä, Helsingin Kisa-Veikkoja ja Helsingin Paini-Miehiä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porvoossa olympiavoittaja Adolf Lindforsin esitykset innostivat poikia painin pariin, ja tätä kautta myös Mikko Nordling löysi tiensä Porvoon Akilleksen harjoituksiin. Ensimmäisen kerran Nordling osallistui piirikunnallisiin kilpailuihin Porvoossa vuonna 1922 ja sijoittui toiseksi alle 60-kiloisten sarjassa. Seuraavana vuonna hän edusti Porvoon Veikkoja mutta lähti vuonna 1925 töihin Helsinkiin ja vaihtoi seuran Helsingin Jyryyn. Vuonna 1926 hän sijoittui TUL:n mestaruuskilpailuissa kolmanneksi K. Tammen ja Väinö Kajanderin jälkeen. Samana syksynä hän saavutti Jyryn kansainvälisissä kilpailuissa voiton.[3]
Vuonna 1928 Nordling sijoittui kolmanneksi Moskovan spartakiadeissa. Kisamatkan seurauksena Nordling erotettiin TUL:sta ja hän vaihtoi edustamaan SVUL-seura Helsingin Kisa-Veikkoja, mikä avasi tien kansainvälisiin arvokilpailuihin. Vuonna 1930 hän voitti Tukholman EM-kilpailuissa kultaa välisarjassa ja uusi voittonsa seuraavana vuonna Prahassa. Maaliskuussa 1933 hän voitti kolmannen Euroopan-mestaruutensa Helsingissä. Vastustajistaan hän voitti italialaisen Ercole Gallegatin pistein 3–0, saksalaisen Möchelin selätyksellä ajassa 13.39, virolaisen Albert Kusnetsin selkävoitolla ajassa 5.18 sekä ruotsalaisen Gunnar Glansin pistein 2–1. Syksyllä 1933 Budapestissa Unkarin, Suomen ja Viron maaottelussa Nordling selätti jälleen Kusnetsin, nyt ajassa 9.20. Vielä Rooman EM-kilpailuissa 1934 Nordling saavutti hopeaa hävittyään Gunnar Glansille pistein 2–1.[3]
Nordling voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1932 ja 1933. Hän edusti Suomea 14 maaottelussa. Hänen parhaita aseitaan painimatolla olivat yllättävyys ja oveluus.[3] Nordling lopetti aktiivisen kilpailemisen vuonna 1939. Hän oli ammatiltaan vahtimestari.[1]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- EM-kultaa 1930, 1931 ja 1933 (sarja 72 kg)
- EM-hopeaa 1934 (sarja 72 kg)
- Suomen mestari 1932 ja 1933
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- M-o-n-i: Voimailumaailman mestareita, s. 113–116. Tammi, 1945.