Michael Weisse

Michael Weisse (Weiss, Wiss, Wegs, Weys, Weyss) (n. 1488 Neisse, Sleesia, Saksa (nyk. Nysa, Puola) – 19. maaliskuuta 1534 Landskron, Böömi, nyk. Lanškroun, Tšekki) oli saksalainen luterilainen, Böömiläisten veljien pappi ja virsirunoilija.

Weisse opiskeli Krakovan yliopistossa ja siirtyi sitten fransiskaanimunkiksi Breslaussa. Hän sai käsiinsä Martti Lutherin kirjoituksia ja niiden innoittamana kahden muun munkin kanssa jätti luostarin ja sai suojapaikan Böömiläisten veljien luona 1518. Vuonna 1522 hänestä tuli veljistön johtaja Landskronissa ja Fulnekissa. Weissesta tuli veljistön pappi 1531, ja vuonna 1532 hänet nimitettiin heidän neuvostonsa jäseneksi. Jo aiemmin hän oli suorittanut tärkeitä tehtäviä veljien puolesta. Hänet oli 1522 lähetetty Martti Lutherin luo selittämään tälle Böömiläisten näkemyksiä. Hän julkaisi Böömiläisten veljien ensimmäisen laulukirjan Ein New Gesengbuchlein. Kirjassa oli 155 laulua, osa latinasta käännettyjä, osa Weissen itsensä kirjoittamia.

Luther arvosti Weisseä hyvänä runoilijana, vaikka tällä oli Lutherin mielestä hieman virheelliset käsitykset ehtoollisen sakramentista. Useita hänen kirjoittamiaan lauluja julkaistiin saksalaisissa luterilaisissa laulukirjoissa 1500–1700-luvuilla ja ne ovat säilyneet kauan käytössä. Johann Sebastian Bach on käyttänyt joitain Weissen säkeistöjä teoksissaan, muun muassa Johannes-passiossaan BWV 245/15,37.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Weissen kirjoittamaa virttä: virsi 85 "Nyt ylistämme Jumalaa" (Gelobet sei Gott im höchsten Thron, 1531) suomentanut Johan August Gottlieb Hymander 1877, Anna-Maija Raittila 1979, sävelmä Melchior Vulpius 1609, ja virsi 176 "Pois pelko, Herran kansa!" (Lobt Gott getrost mit Singen Lass dich durch nichts erschrecken), säkeistöt 1–3 mahdollisesti Michael Weisse 1544, ruots. ja säkeistö 4 Isak August Björklund 1903, suomentanut Martti Ruuth 1903, sävelmä Tanskasta 1627).