Magnus Lavonius
| Magnus Lavonius | |
|---|---|
 |
|
| Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
|
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921 |
|
| Edeltäjä | Santeri Pohjanpalo |
| Seuraaja | Erkki Pullinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1870 Viipuri |
| Kuollut | 21. syyskuuta 1948 (77 vuotta) Ylöjärvi |
| Arvonimi | vuorineuvos (1930) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Edistyspuolue |
| Koulutus | diplomi-insinööri (1893) |
Magnus Karl Lavonius (5. marraskuuta 1870 Viipuri – 21. syyskuuta 1948 Ylöjärvi) oli suomalainen tekstiiliteollisuusjohtaja, tamperelainen kunnallispoliitikko ja vuorineuvos, joka toimi Erichin hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1920–1921.[1][2]
Lavoniuksen vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos, lakitieteen tohtori Wilhelm Lavonius ja Maria Franciska Westzynthius. Hän oli Robert, Wilhelm Alexander ja Herman Lavoniuksen veli. Lavonius valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1893 Polyteknillisen opiston konerakennusosastolta. Suoritettuaan jatko-opintoja Saksassa Reutlingenin Spinn-, Web- und Wirkschulessa 1894–1895 hän tuli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) palvelukseen Tampereelle kutomonjohtajaksi 1895. Vuonna 1909 hänestä tuli Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n Lapinniemen tehtaan isännöitsijä eli toimitusjohtaja, joka johti tehdasta aina vuoteen 1945 saakka. Lavonius oli myös Kutomateollisuudenharjoittajien liiton johtokunnan jäsen 1911–1945 ja johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1927–1945.[1][3]
Lavonius oli porvarissäädyssä Tampereen edustaja säätyvaltiopäivillä 1905–1906.[4] Presidentin valitsijamies hän oli vuonna 1925. Edistyspuoluetta edustanut Lavonius toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Rafael Erichin hallituksessa vuosina 1920–1921. Jälkimmäisenä vuonna hän yritti muodostaa Kokoomuksen, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen yhteishallitusta, mutta hanke epäonnistui, kun kokoomuslaiset eivät halunneet samaan hallitukseen ulkoministeriksi kaavaillun Edistyspuolueen Rudolf Holstin kanssa. Lavonius luopui hallitustunnustelijan tehtävästä ja uuden Edistyspuolueen vähemmistöhallituksen muodosti Juho Vennola.[3]
Tampereen kunnallispolitiikassa Lavonius oli mukana kaupunginhallituksen edeltäjän rahatoimikamarin jäsenenä 1902–1908 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1912–1915 ja 1918 sekä jäsenenä 1907–1918 ja 1922–1928. Tampereen ensimmäisen sekä toisen raitiotiekomitean puheenjohtajana toiminut Lavonius kannatti voimakkaasti raitioteiden rakentamista Tampereelle, mutta tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut.[3]
Vuorineuvoksen arvon Lavonius sai vuonna 1930. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1901 oli Ester Gabriella Solin, joka kuoli jo seuraavana vuonna eli 1902.[3] Toinen puoliso vuodesta 1908, Olga Erika Simelius (k. 1948), tuli tunnetuksi työstään lastensuojelun parissa. Olga Lavonius vaikutti miehensä tavoin Tampereen kunnallispolitiikassa. Heille syntyi yksi tytär.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 442–443. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ Magnus Lavonius Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b c d e Peltola, Jarmo: Magnus Karl Lavonius (1870–1948) Koskesta voimaa. Viitattu 31.3.2020.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 186–187. Helsinki: Otava, 1921.
| Edeltäjä: Santeri Pohjanpalo |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1920−1921 |
Seuraaja: Erkki Pullinen |
| ||||||||||||||
