M – kaupunki etsii murhaajaa
| M – kaupunki etsii murhaajaa | |
|---|---|
| M – Eine Stadt sucht einen Mörder | |
 |
|
| Ohjaaja | Fritz Lang |
| Käsikirjoittaja |
Thea von Harbou Fritz Lang |
| Perustuu | Egon Jacobsonin artikkeliin |
| Tuottaja | Seymour Nebenzal |
| Säveltäjä | Edvard Grieg |
| Kuvaaja | Fritz Arno Wagner |
| Leikkaaja | Paul Falkenberg |
| Pääosat |
Peter Lorre Inge Landgut Ellen Widmann Otto Wernicke Theodor Loos Theo Lingen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Tuotantoyhtiö | Nero-Film AG |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1931 |
| Kesto | 117 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
M – kaupunki etsii murhaajaa tai Kaupunki etsii murhaajaa (saks. M – Eine Stadt sucht einen Mörder) on Fritz Langin ohjaama ja Thea von Harboun kanssa käsikirjoittama saksalainen klassikkoelokuva vuodelta 1931. Tätä uransa ensimmäistä äänielokuvaa Lang itse piti uransa parhaana[1]. M – kaupunki etsii murhaajaa oli myös näyttelijä Peter Lorren läpimurtoelokuva.
Elokuva perustuu osittain Fritz Langin lukemaan artikkeliin düsseldorfilaisesta sarjamurhaajasta Peter Kürtenista. Osa tapahtumista on muutettu ja henkilöllisyyksiä vaihdettu, mutta osa taas on kuvattu kuten todellisuudessa tapahtui.
Elokuva oli ensimmäisiä, joka käytti musiikillista johtoaihetta (Leitmotif) tehokeinona. Elokuvassa Peter Lorren esittämä hahmo viheltelee toistuvasti Edvard Griegin säveltämää Vuorenkuninkaan luolassa -teemaa näytelmästä Peer Gynt.
Joseph Losey teki elokuvasta uudelleenfilmatisoinnin Yhdysvalloissa 1951.
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja M oli mukana heistä kolmentoista listalla[2]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 16. parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi.[3]
Vuonna 2016 belgialaisen psykiatrin Samuel Leistedtin tutkimusryhmä kartoitti elokuvia sen perusteella, missä on onnistunein psykopaattisen hahmon kuvaus. Kolme onnistuneinta olivat: Anton Chigurh elokuvassa Menetetty maa, Hans Beckert elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa ja Henry elokuvassa Henry Lee Lucas – sarjamurhaaja.[4]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyttölapsia sieppaava sarjamurhaaja vainoaa saksalaista suurkaupunkia. Yleisen hysterian kiihdyttämä poliisi etsii murhaajaa täysin voimin, mutta tuloksetta. Etsintä ja poliisin tehostunut valppaus häiritsee kaupungin alamaailman toimintaa, joten rikollispäällikkö Schränkerin aloitteesta alamaailman johtajat päättävät etsiä murhaajan itse saadakseen jatkaa rauhassa omia liiketoimiaan. Rikolliset värväävät kaikki kaupungin kerjäläiset raportoimaan lasten seurassa liikkuvista tuntemattomista aikuisista. Sokea ilmapallojen myyjä tunnistaa murhaajan tämän vihellyksestä ja rikollisorganisaation hälyttämät miehet alkavat jahdata M-kirjaimella merkitsemäänsä miestä. Samaan aikaan komisario Lohmann on järjestelmällisellä tutkinnallaan saanut selville, että murhaaja on todennäköisesti mielisairaalasta vapautettu Hans Beckert -niminen mies, jonka asunnon ikkunalauta sopii murhaajan lehdelle lähettämän kirjeen kirjoitusalustaksi.
Schränkerin miehet saartavat murhaaja-Beckertin illalla tyhjään toimistorakennukseen, tunkeutuvat sisään ja löytävät hänet lopulta piileskelemästä ullakolta. Murtohälyttimen paikalle houkuttelema poliisi saa kiinni yhden pikkurikollisen, joka kuulusteluissa paljastaa Lohmannille lapsenmurhaajan olevan nyt rikollisten käsissä. Schränkerin johtama miehistä ja naisista koostuva väkijoukko järjestää Beckertille hylätyssä varastorakennuksessa ”oikeudenkäynnin” ja tuomitsee hänet kuolemaan, vaikka Beckert vakuuttaa tehneensä murhat oman mielisairautensa pakottamana eikä vapaasta tahdostaan. Beckertille on järjestetty jopa puolustus, joka vetoaa siihen että sairas ihminen on syyntakeeton eikä häntä voi tuomita vaan hänet pitää lähettää hoitoon, mutta väkijoukko vain nauraa. Paikalle ilmestyvä poliisi pelastaa viime hetkellä Beckertin lynkkaukselta. Virallisesta oikeudenkäynnistä nähdään vain tuomarien saapuminen ja viimeisen uhrin äidin kehotus kaikille vanhemmille pitää parempaa huolta lapsistaan.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Peter Lorre | … | Hans Beckert, sarjamurhaaja "M" |
| Otto Wernicke | … | tutkinnanjohtaja komisario Karl Lohmann |
| Gustaf Gründgens | … | rikollisjärjestön johtaja Schränker |
| Theo Lingen | … | rikollinen (Bauernfänger) |
| Theodor Loos | … | komisario Groeber |
Kohtelu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion filmitarkastamo sensuroi elokuvan helmikuussa 1933 kokonaan kielletyksi, eikä sitä siten Suomessa voinut laillisesti esittää. Myöhemmin tehty valitus Valtion elokuvalautakuntaan muutti elokuvan sallituksi, mutta siihen vaadittiin noin 10 minuuttia leikkauksia. Täysmittaisen elokuvan esittäminen oli sallittua vasta vuonna 1967.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jonathan Rosenbaum: Fascinating Rhythms 8.8.1997. Chicago Reader. Viitattu 15.6.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Josefiina Baraka: Elokuvat, joissa kuvaus psykopaatista on todellinen Iltalehti.fi. 14.2.2016. Viitattu 15.2.2016.
- ↑ Sedergren, Jari.: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2006]. 85017263. ISBN 9517468121. Teoksen verkkoversio.