Liivin kieli
| Liivi | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | līvõ kēļ, rāndakēļ |
| Tiedot | |
| Alue |
 Latvia |
| Virallinen kieli | Latvia (virallinen vähemmistökieli) |
| Puhujia |
ei äidinkielenään puhuvia noin 25 toisena kielenä puhuvaa |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | – |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | liv |
Liivi (līvõ kēļ) on uralilaisten kielten päähaaraan eli suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluva kieli, joka on suomen lähisukukieli, eli itämerensuomalainen kieli. Lähin liivin sukukieli on viro. Liivin kieltä puhuivat liiviläiset Latviassa Kuurinmaalla Liivinrannassa. Laajasti levinneen uutisen mukaan kielen viimeinen syntyperäinen puhuja, Viktor Berthold, kuoli vuonna 2009, mutta todellisuudessa viimeinen liivin äidinkielinen puhuja oli kanadanliiviläinen Grizelda Kristiņa, joka kuoli 103-vuotiaana 2. kesäkuuta 2013[1]. Vuonna 2022 uutisoitiin, että Latviassa elää täysin liivinkielinen 2,5-vuotias lapsi, jonka vanhemmat ovat liivin kielen aktivisteja[2].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kielitieteilijät eivät ole täysin varmoja siitä, miten liivin kieli erosi muista itämerensuomalaisista kielistä. Epäselvyyttä on esimerkiksi siitä, onko liivi läheisempää sukua eteläviron kieliryhmän kielille vai pohjoisvirolle.[3]
Paikannimistötutkimuksen perusteella liivinkielisten alueet ulottuivat ennen paljon nykyistä laajemmalle. Liivinkielisten paikannimien verkko kattaa noin puolet nykyisen Latvian alueesta. Monet liivinkieliset ovat siirtyneet käyttämään indoeurooppalaista latvian kieltä eli lättiä, jota Latviassa pääasiallisesti puhutaan. Latvian kieli on kuitenkin saanut paljon vaikutteita liivistä; latvian eroavaisuudet liettuaan nähden ovat osittain liivin vaikuttamia. Toisin päin latvian kieli on vaikuttanut liiviin hyvin voimakkaasti, niin sanastoon kuin kielioppiinkin. Latvian kielen vaikutus onkin erkaannuttanut liiviä huomattavasti muista itämerensuomalaisista kielistä.
Liivinmaa kristillistyi Baltian alueista ensimmäisenä. Keskiajalla Saksalainen ritarikunta taisteli liiviläisiä ja muita Baltian pakanakansoja vastaan pakottaen nämä kasteeseen. Liivin kielen alkuperäinen alue käsitti sekä Liivinmaan länsiosan että Kuurinmaan pohjoisosan. Liivinmaalla puhutuista murteista katosi viimeisenä Salatsin liivi 1800-luvulla. Itäliivin ja länsiliivin murteisiin jakautuva Kuurinmaan liivi on säilynyt nykypäiviin asti. Matteuksen evankeliumin käänsi Kuurinmaan liivin länsimurteelle pizālainen opettaja Jan Princ ja itämurteelle Nika Pollmann. Kummankin version tarkisti ja viimeisteli F. J. Wiedemann. Britannian ja ulkomaiden raamattuseura toimitti vuonna 1863 kummastakin 250 kappaleen painoksen, joka jaettiin Liivinrannan asukkaille. Vielä 1930-luvulla liivin kielellä kirjoitettiin merkittävää kirjallisuutta. Esimerkiksi Uusi Testamentti käännettiin tuolloin liiviksi. Merkittävimpiä tuon ajan kirjallisuuden vaikuttajia olivat Kōrli Stalte ja Peter Damberg. Myös suomalaiset ja virolaiset kielentutkijat, kuten Lauri Kettunen, vaikuttivat liivinkielisen kirjallisuuden kehittymiseen.[4] Ponnisteluista huolimatta Uutta testamenttia ei saatu heti julkaistua, vaan se julkaistiin rahoitusvaikeuksien tähden vasta vuonna 1942. Sitä ennen kuitenkin julkaistiin vuonna 1936 Edgar Vaalgamaan kääntämä katekismus (Pišķi katkismus) ja vuonna 1937 yhtenä niteenä evankeliumit sekä Apostolien teot.[5]
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvioidaan, että 1800-luvulla liivillä oli vielä noin 3 000 puhujaa.[6]
Latvian kieltä käyttämään siirtyneet liiviläiset vaikuttivat latvian kielen liiviläismurteisiin, joita puhutaan sekä Kuurinmaalla että Liivinmaalla. Olennainen ero latvian kieleen näillä murteilla on, että niiden puhujat käyttävät liivin kielen mukaista ääntämystapaa[7].
Liivinkielinen kuukausijulkaisu Līvli (suom. Liiviläiset), joka alun perin ilmestyi joulukuusta 1931 elokuuhun 1939, herätettiin jälleen henkiin vuonna 1992. Nyt lehti on tosin latviankielinen.[5]
Liivin kieli on hävinnyt normaalista käytöstä täysin. Isovanhemmilta opittuna kielenä sitä puhuu arviolta kymmenen ihmistä. Lisäksi on vielä noin kymmenen kielen opetellutta kielentutkijaa ja viisi kielen itsenäisesti opiskellutta. Vielä useampi on osallistunut liiviläisille kesäleireille tai yliopistokursseille ja oppinut näin ymmärtämään kieltä, mutta eivät käyttämään sitä keskustelemiseen. Liivinkieliseen opetukseen kouluissa osallistuu noin kymmenen henkeä, joista suurin osa on etnisiä liiviläisiä.[8] Liivinkielistä tekstiä pystyy lukemaan arviolta 50–60 henkilöä[9]. Vuoden 2011 lopussa liivin kielellä pystyi kattavasti keskustelemaan noin 20 etnistä liiviläistä.[10]
Liivinkielistä runoutta on julkaistu suomeksi kaksikielisessä antologiassa Kerran olin taivaan suolajärvi, jonka runoilijat ovat Valt Ernštreit, Baiba Damberg ja Ķempi Kārl. Kokoelman on toimittanut ja runot suomentanut raakakäännöksen pohjalta Olli Heikkonen.[11] Vuonna 2022 kieliaktivistipariskunta Renāte ja Jānis Medņu julkaisivat lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatun oppikirjan, joka on nimetty heidän liiviä äidinkielenään puhuvan lapsensa Kuldin mukaan. Suomeksi teoksen nimi merkitsee 'kultalapsi' ja nimi Kuldi 'kulta'.[12]
Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liivin kieltä opetetaan perustasolla muutamissa kouluissa Riiassa, Staicelessä, Ventspilsissä, Kolkassa ja Dundagassa. Lisäksi opetusta järjestetään vuosittain järjestettävillä kesäleireillä. Liiviläisten kulttuurikeskus järjestää puhujaryhmiä, joiden tarkoituksena on pitää liivin kieltä elossa normaalissa puhekäytössä. Liivin kieltä voi opiskella ylemmällä tasolla Helsingin ja Turun yliopistoissa Suomessa, Tarton yliopistossa Virossa, Budapestin yliopistossa Unkarissa sekä Latvian yliopistossa. Säännöllisesti sitä opetetaan kuitenkin vain Tarton ja Latvian yliopistoissa, muissa yliopistoissa se yleensä sisältyy itämerensuomalaisten kielten yleiseen opetukseen.[13]
Kielen piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liivin kielelle tyypillinen piirre on painottomien tavujen redusoituminen. Sama piirre on havaittavissa myös viron kielessä, mutta liivissä se vaikuttaa voimakkaampana. Latvian kielen vaikutuksesta ö ja ü ovat vaihtuneet e:ksi ja i:ksi. Liivi kuuluu periferiakieliin, eli siitä puuttuu astevaihtelu. Liivissä h on kadonnut kaikkialta.[3]
Liivin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla: A a, Ā ā, Ä ä, Ǟ ǟ, B b, (C c), D d, Ḑ ḑ, E e, Ē ē, F f, G g, H h, I i, Ī ī, J j, K k, L l, Ļ ļ, M m, N n, Ņ ņ, O o, Ō ō, Ȯ ȯ, Ȱ ȱ, Õ õ, Ȭ ȭ, P p, (Q q), R r, Ŗ ŗ, S s, Š š, T t, Ţ ţ, U u, Ū ū, V v, (W w, X x, Y y), Z z, Ž ž.[14]
Suluissa olevia kirjaimia käytetään vain vieraskielisten nimien kirjoittamiseen.[14] Mainitsemisen arvoinen muoto-opillinen erityispiirre on kieltoverbin muinaisen menneen ajan taivutuksen säilyminen, joka on kieliryhmän muista kielistä käytännössä kadonnut.[15]
Persoonaprononimit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Yksikkö | |||
|---|---|---|---|
| y. 1. p minä | y. 2. p sinä | y. 3. p hän | |
| Nominatiivi | minā/ma | sinā/sa | tämā/ta |
| Genetiivi | min | sin | täm |
| Datiivi | minnõn | sinnõn | tämmõn |
| Translatiivi | minkõks | sinkõks | tämkõks |
| Partitiivi | mīnda | sīnda | tǟnda |
| Inessiivi | mins/minšõ | sins/sinšõ | täms/tamšõ |
| Elatiivi | minst/minstõ | sinst/sinstõ | tämst/tämstõ |
| Illatiivi | minnõ | sinnõ | tämmõ |
| Monikko | |||
|---|---|---|---|
| m. 1. p me | m. 2. p te | m. 3. p he | |
| Nominatiivi | mēg | tēg | ne |
| Genetiivi | mäd | täd | nänt |
| Datiivi | mäddõn | täddõn | näntõn |
| Translatiivi | mätkõks | tätkõks | näntkõks |
| Partitiivi | mēḑi | tēḑi | nēḑi |
| Inessiivi | mēšši | tẽšši | nēšši |
| Elatiivi | mēšti | tēšti | nēšti |
| Illatiivi | mēži | tēži | nēži |
Demonstratiivipronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Yksikkö tämä, tuo | Monikko nämä, nuo | |
|---|---|---|
| Nominatiivi | sīe/se | ne |
| Genetiivi | sīe/se | nänt |
| Datiivi | sīen | näntõn |
| Translatiivi | sīeks/sīekõks | näntkõks |
| Partitiivi | sīeda | nēḑi |
| Inessiivi | sīes/sīessõ | nẽšši |
| Elatiivi | sīest/sīestõ | nēšti |
| Illatiivi | sīezõ | nēži |
Kielinäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tēriņtš!
Terve!
- Jõvā pǟva! / Jõvvõ päuvõ!
Hyvää päivää!
- Minnõn eņtšõn um vajāg
Minä itse tarvitsen ('on vajaa')
- Ma sīeda kūliz eņtš izāst
Minä kuulin sen ('omalta') isältäni
- Minā rõkāndõb rāndakīeldõ
Minä puhun rantakieltä ('liiviä')
- Tämpõ um nei knaš āiga
Tänään ('Tänä päivänä') on niin kaunis ilma
- ikš, kakš, kuolm, nēļa, vīž, kūž, seis, kōdõks, īdõks, kim
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen
“Kui kaj, ku vīmõ sadāb!” kītiz liepālind istõs līed allõ.
“Nǟ, väggi sūr kaj!” rõkāndiz miedlinki, kis istīz liepālindõn ležgõl.
“Až paldīņ vȯlks knaš āiga,” kītiz vel liepālind, “siz ma līndaks pids nurmõ ja nītõ mängõs.”
“Bet ma,” kītiz miedlinki, “ma līndaks tīe jūrõ ja kuoŗŗõks kubbõ pǟgiņ magḑizt mietā.”
"Kuinka sääli, kun sataa (*'vihmaa sataapi'[16])!", sanoi perhonen, joka istui lehden alla.
"Kyllä, tosi surullista ('väen suuri kaiho')", sanoi mehiläinen, joka istui perhosen vieressä.
"Jos sää olisi nyt hyvä", sanoi vielä perhonen, "silloin ('siis') minä lentäisin pelloilla ('nurmilla') ja niityillä".
"Mutta minä", sanoi mehiläinen, "minä lentäisin töihin ('työn juureen') ja keräisin paljon makeaa hunajaa ('mettä')".[17]
*Sulkeissa kirjoitetut käännökset ovat kirjaimellisia etymologisia käännöksia liivin ja suomen sukulaisuuden havainnollistamiseksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Times – Death of a language: last ever speaker of Livonian passes away aged 103
- ↑ «Kūldaläpš. Zeltabērns» – izdota lībiešu valodas grāmata bērniem un vecākiem www.lsm.lv. Viitattu 10.8.2023. (latviaksi)
- ↑ a b Helsinki.fi – Liivin kielestä
- ↑ Vaalgamaa, Edgar: Valkoisen hiekan kansa: Liiviläisten historiaa ja kulttuuria. Jälkisanat Valda Šuvcāne. Jyväskylä: Atena 2001. ISBN 951-796-235-5.
- ↑ a b Pajula, Marja: Liiviläiset 1920- ja 1930-luvuilla. Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan. Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti VI. Nordic-Baltic-Russian network of Finnic minority and regional languages, kolmas julkaisu. Studia humaniora ouluensia -julkaisusarja, osa 2., 2006. University of Oulu.
- ↑ Muut itämerensuomalaiset kielet M.A. Castrénin seura. Viitattu 14.12.2023.
- ↑ Livonian life stories: source of identity
- ↑ Valts Ernštreits – The Livonian Language Today
- ↑ Aamulehti – Viimeisellä rannalla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ livones.net web.archive.org. 2.2.2014. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 8.7.2020.
- ↑ Kerran olin taivaan suolajärvi. Suomentanut ja toimittanut Olli Heikkonen. Aviador, 2022. ISBN 978-952-381-110-2.
- ↑ «Kūldaläpš. Zeltabērns» – izdota lībiešu valodas grāmata bērniem un vecākiem www.lsm.lv. Viitattu 10.8.2023. (latviaksi)
- ↑ Livones.lv: Valts Ernštreits, Lībiešu valodas stāvoklis šobrīd (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Tuisk, Tuuli: Main features of the Livonian sound system and pronunciation researchgate.net. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Arvo Laanest: Einführung in die ostseefinnischen Sprachen. Hamburg: H. Buske, 1982. 12387296. ISBN 3-87118-487-X, 978-3-87118-487-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2022).
- ↑ Netidigisõnad sonad.oahpa.no. Viitattu 31.1.2020.
- ↑ The Butterfly and the Bee (A Sample Text) Virtual Livonia. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch : mit grammatischer Einleitung. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura 1938.
- Posti, Lauri: Grundzüge der livischen Lautgeschichte. Helsinki, 1942.
- Tveite, Tor: The case of the object in Livonian : a corpus based study. Helsinki: Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen laitos, 2004.
- Wiik, Kalevi: Liivin katko. Turku: Turun yliopisto 1989.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||
