Leningradin rintama
Leningradin rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin 27. elokuuta 1941, kun Pohjoinen rintama jaettiin Leningradin ja Karjalan rintamiksi. 24. heinäkuuta 1945 siitä muodostettiin Leningradin sotilaspiiri.[1]
Rintaman vahvuus oli suurimmillaan noin kahdeksan armeijaa, joista viisi Leningradin piirityksen sisäpuolella. Joulukuussa saarron ulkopuolisista armeijoista perustettiin Olhavan rintama. Kun Leningradin- ja Olhavan rintamat olivat karkottaneet saksalaiset Narvanjoelle ja rintamat yhdistettiin, se sai hyökkäystehtävän suomalaisia vastaan. 10. kesäkuuta 1944 yhtymä aloitti suurhyökkäyksensä Valkeasaaressa ja pääsi läpimurtoon. Sen tehtävänä oli vielä vain päästä Viipuriin asti, mutta VT-aseman murruttua sen tavoitteeksi annettiin Saimaa ja myöhemmin Kymijoki. VKT-asemassa rintaman hyökkäykset pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Yhtymän tappiot pelkästään kaatuneina olivat useita kymmeniätuhansia. Heinäkuun puolivälin jälkeen neuvostojoukot siirtyivät asemasotaan ja luovuttivat joukkojaan muille rintamille.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 27. elokuuta – 5. syyskuuta 1941 kenraaliluutnantti Markian Popov
- 5.–12. syyskuuta 1941 Neuvostoliiton marsalkka Kliment Vorošilov
- 12. syyskuuta – 10. lokakuuta 1941 armeijankenraali Georgi Žukov
- 10.–26. lokakuuta 1941 kenraalimajuri Ivan Fedjuninski
- 27. lokakuuta 1941 – 9. kesäkuuta 1942 Mihail Hozin
- 9. kesäkuuta 1942 – 24. heinäkuuta 1945 Neuvostoliiton marsalkka Leonid Govorov
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)