Le Chevalier de Saint-Georges

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuori Le Chevalier de Saint-Georges vuonna 1768. Eugène de Beaumontin piirtämä muotokuva.

Joseph Boulogne, le Chevalier de Saint-Georges (1745 Guadeloupe1799) oli ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]

”Musta Mozart” -lempinimellä tunnettu Saint-Georges oli ensimmäinen tummaihoinen, joka pääsi johtamaan arvostettuja ranskalaisorkestereja. Hän soitti viulua taiturimaisesti ja muusikon ja kapellimestarin työn rinnalla hän myös sävelsi. Saint-Georgesin tuotanto käsittää seitsemän sinfoniaa sekä lukuisia viulukonserttoja, jousikvartettoja ja muita ajalle tyypillisiä sävellysmuotoja.

Boulogne oli ranskalaisen plantaasinomistajan ja entisen senegalilaisen orjan poika. Guadeloupessa syntynyt Saint-Georges asettui vanhempiensa kanssa Pariisiin vuoden 1749 tietämillä. Teini-ikäisenä Saint-Georgesista tuli kuuluisan asemestarin La Boëssièren oppilas. Hän harrasti miekkailua ja otteli ensimmäisen kerran Giuseppe Gianfaldonia vastaan syyskuussa 1766.

Saint-Georgesin musiikkiopetuksesta ei tiedetä paljoakaan. Allan Badley kirjoittaa Naxoksen julkaiseman viulukonserttolevyn oheislehtiössä Saint-Georgesin saaneen ensimmäiset soittotuntinsa Platonilta, joka hoiti perheen plantaasia. On ehdotettu, että viuluopintoja Saint-Georges sai Ranskassa Leclairilta ja sävellysopastusta Gossecilta. Badley kertoo, että yleisen oletuksen mukaan suurin osa musiikkiopinnoista tapahtui vuosien 1758 ja 1769 välillä.

Vuonna 1769 Saint-Georges esiintyi ensimmäisen kerran Gossecin Concert des Amateursin kanssa. Ensimmäinen sooloviulistin esitys tuli vuonna 1772, kun Saint-Georges esitti konserttonsa Op. 2, yhä Gossecin orkesterissa. Gossecin siirryttyä toisiin tehtäviin Saint-Georges otti Concert des Amateursin johtopaikan vuonna 1773.

Vuonna 1777 Saint-Georges julkaisi ensimmäisen oopperasävellyksensä Ernestinen. Vuosien 1785 ja 1790 välillä Saint-Georges käytti aikaansa lähinnä yksittäisiin miekkailuotteluihin.

Saint-Georgesin kohtalaisen pieni musiikkituotanto voidaan parhaiten selittää monien aktiviteettien päällekkäisyyksillä. Miekkailu ja vuoden 1792 visiitti Ranskan kansalliskaartissa veivät oman osansa ajankäytöstä. Suurin osa musikaalisista töistä ilmestyi 1772–1779. Saint-Georges kirjoitti viulukonserttonsa omaan käyttöönsä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanna Huhtamäki: Ulkomaat Joulun lapset 12/24 Helsingin Sanomat. 12.12.2020. Viitattu 12.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]