Laura Birn
| Laura Birn | |
|---|---|
 Laura Birn vuoden 2013 Jussi-gaalassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Laura Eveliina Birn |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1981 Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 2000– |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Laura Eveliina Birn (s. 25. huhtikuuta 1981 Helsinki)[1] on suomalainen näyttelijä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Birn opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 2002–2007 ja valmistui vuonna 2008. Hänet tunnetaan rooleistaan elokuvissa Helmiä ja sikoja (2003), Lupaus (2005), Joulutarina (2007), 8 päivää ensi-iltaan (2008), Ralliraita (2009), Puhdistus (2012), Vuosaari (2012), Leijonasydän (2013) ja Helene (2020)[2]. Vuonna 2014 hänellä oli pieni rooli yhdysvaltalaisessa elokuvassa Tanssi haudoilla.[3]
Birnin tunnettuja televisiosarjarooleja ovat Karjalan kunnailla (2007), Suojelijat (2008), Morsian (2008),Virta (2011), Apple TV+:n sarja Foundation[4] (2021–2023) ja Elisa Viaplayn Munkkivuori (2022).
Teatterin puolella Birnin läpimurtorooli oli Siskon rooli Ari-Pekka Lahden esikoisnäytelmässä Sydänmaa, jota esitettiin Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa näytäntökautena 2005–2006. Syksyllä 2006 Birn nähtiin KOM-teatterissa Marjo Niemen käsikirjoittamassa näytelmässä Odotusaika on maksullista puheaikaa. Vuonna 2011 hän näytteli Q-teatterissa Saara Turusen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Broken Heart Story.[5]
Vuonna 2013 Birn sai parhaan naispääosan Jussin elokuvasta Puhdistus (2012). Samana vuonna hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto.[6] Birnin yhdessä Anna Paavilaisen kanssa käsikirjoittama lyhytelokuva Kaksi ruumista rannalla voitti parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnon 2020.[7] Kultainen Venla 2022 -gaalassa Birn palkittiin vuoden sivuosanäyttelijänä tv-sarjasta Munkkivuori[8].
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Birn sai ensimmäisen lapsensa toukokuussa 2015.[9]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Laura Birnin filmografia ja esiintymiset
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Puhdistus (PDF) Solar Films. Viitattu 11.9.2018.
- ↑ Antti J. Jokisen suurelokuva Helene saa ensi-iltansa 17.1.2020 – traileri ja juliste nyt julki Nordisk Film Finland. 17.10.2019. Viitattu 13.11.2019.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Laura Birn on hiljainen uhri Hollywoodin sadistisessa murhatrillerissä (Nyt-liite) Helsingin Sanomat. 18.9.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Taneli Topelius: Laura Birn oli uimapuvussa rannalla, kun hän sai puhelun oudosta numerosta – pian hän löysi itsensä kansainvälisestä jättisarjasta Ilta-Sanomat. 15.10.2021. Viitattu 6.6.2022.
- ↑ Broken Heart Story Q-teatteri. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Ministeri Arhinmäki jakoi elokuva-, kuva-, media- ja valokuvataiteen valtionpalkinnot 1.11.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 25.11.2013.
- ↑ Jussi-gaala 2020 voittajat Jussi-gaala. 14.10.2020. Viitattu 6.6.2022.
- ↑ Körkkö, Hilla: Jani Volasen Munkkivuori sai eniten Kultainen Venla -palkintoja. Helsingin Sanomat, 20.1.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2023.
- ↑ Näyttelijä Laura Birn synnytti esikoisensa MTV Uutiset. MTV Oy. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laura Birn Elonetissä.
- Laura Birn Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 129. Helsinki: Teatterin tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-471-629-1.
| ||||||||||||||||||
