Lance Macklin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lance Macklin
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1919
Kensington, Lontoo
Kuollut29. elokuuta 2002 (82 vuotta)
Tenterden, Kent
Kansalaisuus  Yhdistynyt kuningaskunta
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1952–1955
Talli(t) HWM, Maserati
Kilpailuja 15 (13 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Sveitsin Grand Prix 1952
Viimeinen kilpailu Britannian Grand Prix 1955

Francis Noel Lancelot 'Lance' Campbell Macklin (2. syyskuuta 1919 Kensington, Lontoo29. elokuuta 2002 Tenterden, Kent)[1][2][3] oli brittiläinen Formula 1 -kuljettaja.[1][2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Macklin syntyi Lontoossa vuonna 1919 lontoolaisperheeseen, jonka isä Noel Macklin oli liikemies moottoriveneitä (mm. Fairmilea) ja kilpa-autoja (mm. Invictaa ja Railtonia) valmistavassa yrityksessä.[1][3] Hän sai ensimmäisen maailmansodan aikaisista asevarustelusuorituksistaan ritarin arvon.[1][3] Francis itse opiskeli Sveitsissä, palveli toisessa maailmansodassa Kuninkaallisen laivaston aseistettujen moottoriveneiden joukko-osastossa ja sodan jälkeen hän kiinnostui ystäviensä tavoin kilpa-autoilusta.[1][3] Hän osti Maseratin kilpa-auton ja yritti päästä Mansaarten kilpailuun, mutta häntä ei päästetty kilpailemaan ajokokemuksen puutteen vuoksi.[1][3] Ajokokemusta hän sai ajamalla iltaisin isänsä valmistamalla Invictalla ympäri Lontoon Belgrave Squarea, mitä hän kuvaili seuraavasti: "Tuolloin se (Belgrave Square) oli päällystetty puisilla laatoilla. Sateella siitä tuli niin liukas, ettei sitä voinut uskoa todeksi. Tulin yökerhosta kahdelta aamuyöllä, hyppäsin Invictan kyytiin ja käytin 10 minuuttia driftaamalla nelipyöräiselläni sitä (Squarea) ympäri."[1][3]

Macklin sai kokemusta isommista urheiluautoluokista ajaessaan Ian Metcalfen kanssa Span 24 tunnin ajoja, ja vaikka kilpailu päättyi keskeytykseen Aston Martinin tallipäällikkö John Eason Gibson tarjosi vaikuttuneena Macklinin ajotaidoista hänelle kuljettajanpaikkaa kaudeksi 1949.[1][3] Vuonna 1950 Macklin ja George Abecassis sijoittuivat Le Mansin 24 tunnin ajoissa viidenneksi, minkä seurauksena Abecassis kutsui hänet ajamaan HWM:n rahoituksen puutteesta kärsivään Formula 2 -talliin.[1][3][4] Macklinin parhaaksi saavutukseksi jäi vuoden 1951 Le Mansin 24 tunnin ajoista kolmas sija Eric Thompsonin kanssa.[5] Hän siirtyi vuonna 1953 Aston Martinilta Bristolin kilpa-autotalliin kilpaillen heikolla menestyksellä, mitä hän on kuvaillut uransa huonoimmaksi päätökseksi.[1][3] Kaudeksi 1954 hän vaihtoi jälleen Austin-Healeyhyn ajaen Sebringin 12 tunnin ajoja, joissa sijoittui kolmanneksi.[1][3]

Hän osallistui 15 Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuun kausilla 1952-1955, mutta ei onnistunut keräämään yhtään MM-pistettä.[1][2] Kaudet 1953 ja 1954 olivat Macklinille erityisen hankalia, sillä hän keskeytti jokaisen kilpailun, joihin noina kausina osallistui.[1][2] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa.[2]

Vuonna 1955 Macklin osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon Sveitsissä ja oli osallisena pahassa onnettomuudessa, jossa kuljettaja Pierre Levegh sekä yli 80 katsojaa saivat surmansa.[1][3][6][7] Macklin selvisi fyysisesti loukkaantumattomana, mutta onnettomuus jätti häneen syvät henkiset arvet.[1][7][3] Entiset ystävykset Macklin ja Mike Hawthorn syyttivät toisiaan Levegh'n kuolemasta sekä onnettomuudesta ja riita oli melkein menossa oikeuskäsittelyyn, kunnes Hawthorn kuoli vuonna 1959 onnettomuudessa.[1][3][7] Macklin lopetti ajouransa ajettuaan vielä muutaman kisan.[1][3]

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Sijoitus Pisteet
1952 HW Motors Ltd HWM Alta S4 SUI
Kesk.
500 BEL
11
FRA
9
GBR
15
GER NED
8
ITA
DNQ
- 0[1][2]
1953 HW Motors Ltd HWM Alta S4 ARG 500 NED
Kesk.
BEL
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER SUI
Kesk.
ITA
Kesk.
- 0[1][2]
1954 HW Motors Ltd HWM Alta S4 ARG 500 BEL FRA
Kesk.
GBR GER SUI ITA ESP - 0[1][2]
1955 Stirling Moss Ltd Maserati 250F Maserati S6 ARG MON
DNQ
500 BEL NED GBR
8
ITA - 0[1][2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpa-ajojen ohella Macklin harrasti nyrkkeilyä ja poolonpeluuta sekä harjoitteli Ranskan ja Britannian hiihtojoukkueessa, kunnes kärsi polvivammasta.[1][3] George Abecassis kuvaili ystäväänsä seuraavasti: " "Hänestä (Macklinistä) olisi voinut tulla erittäin hyvä kilpa-ajaja... tai olympiahiihtäjä. Hänellä oli hämmästyttävän hyvä tasapainoaisti enkä epäile etteikö hän olisi pärjännyt hyvin, mutta erityisintä oli kuitenkin se, ettei hän ikinä ollut kiinnostunut siitä."[3]
  • Mackliniä pidettiin naistenmiehenä, joka vaikutti myös hänen ajamiseensa Formula 2 -luokassa.[1][3] The Telegraph kuvailee asiaa seuraavasti: "Hyvännäköinen, pehmoisia puhuvan hurmuri-Macklinin keskittyminen herpaantui naisseuran läsnäolosta. Jos auto hajosi harjoituksissa, niin hän ei ollut siitä pettynyt. 'No jaa,' hän tapasi sanoa, 'Menenpä tästä kylille etsimään tipusia.' Blondien kohdalla hän ei ilmestynyt harjoituksiin."[3]
  • Kilpa-ajojen jälkeen Macklin työskenteli Facel Vegan autotehtailla vuoden 1963 konkurssiin asti sekä Lontoon H R Owenin automyynnissä.[3] Eläköityään hän muutti Espanjaan.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Lance Macklin - Great Britain ESPN. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Lance Macklin ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Lance Macklin News - Obituaries. 4.9.2002. The Telegraph. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  4. Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans 1950 Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 22.7.2016. (ranskaksi)
  5. Chargé, Thierry: Classement des 24 heures du Mans Groupe Tous. 7.12.2012. 24h du Mans. Viitattu 22.7.2016. (ranskaksi)
  6. The Deadliest Crash: The Le Mans 1955 Disaster Programmes. BBC Four. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)
  7. a b c McMullen, Jeremy: Mike Hawthorn & the 1955 24 Hours of Le Mans: The Cause and the Effect Formula 1 Teams 1955 F1 Articles. Concept Carz. Viitattu 22.7.2016. (englanniksi)