Kuntosali
Kuntosali on paikka, jossa perinteisesti voimailulajien urheilijat ovat harjoitelleet. Nykyään kuntosaliharjoittelu kuuluu voimailijoiden lisäksi myös lähes kaikkien muidenkin urheilijoiden harjoitusohjelmaan ja on myös suosittu harrastus tavallisten kuntoilijoiden keskuudessa. Lihaskunnon lisäksi voi harjoittaa myös aerobista kuntoaan. Jos palveluihin kuuluu perinteisen kuntosalin lisäksi muita liikuntapalveluja, kuten esimerkiksi ryhmäliikuntaa, palloilulajeja tai vesiurheilumahdollisuuksia, kutsutaan paikkaa yleisemmin nimellä kuntokeskus tai kuntoklubi. Kuntosalilla käyminen auttaa painonhallinnassa.[1]
Kuntosalivälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaat painot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisimmät kuntosalivälineet ovat vapaat painot, toisin sanoen levytangot ja -painot sekä käsipainot. Kaikkia lihasryhmiä pystytään hyvin harjoittamaan vapailla painoilla, mutta jalkakyykyn suorittamiseen tarvitaan lisäksi yleensä kyykkyteline ja penkkipunnerruksen suorittamiseen punnerruspenkki. Vapailla painoilla tehtävissä liikkeissä liikerata on luonnollinen ja koordinaatio kehittyy paremmin kuin laitteilla tehtävissä liikkeissä. Vapailla painoilla loukkaantumisriski on kuitenkin korkeampi kuin laitteilla tehtävissä liikkeissä
Iso levytanko painaa tavallisimmin 20 kg, Kun taas naisille tarkoitettu levytanko painaa 15 kg, ja esimerkiksi hauiksen harjoittamiseen tarkoitettu pieni mutkatanko usein 8 tai 10 kg. Levypainojen yleisimmät koot ovat 1,25 kg, 2,5 kg, 5 kg, 10 kg, 15 kg, 20 kg, 25 kg ja 50 kg. Painot ovat usein standardivärisiä. Kilpailuja varten standardisoitu väri on:
- 10 kg painolle vihreä
- 15 kg painolle keltainen
- 20 kg painolle sininen
- 25 kg painolle punainen
- 50 kg painot ovat myös vihreitä, mutta niitä näkee vain harvoilla kuntosaleilla
Levypainojen paikallaan pitämiseen tarkoitettavien lukkojen standardipaino on 2,5 kg/kpl.
Käsipainoja on useilla kuntosaleilla kilon välein välillä 1–10 kg. Painavampia painoja löytyy usein 2,5 kg välein. Tavallisia ovat 12,5 kg, 15 kg, 17,5 kg, 20 kg jne. käsipainot.
Kuntosalilaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaiden painojen ohella kuntosaleilta löytyy yleensä kokoelma erilaisia laitteita. Lihaskunnon harjoittamiseen tarkoitettuja laitteita ovat:
- ylätalja
- alatalja
- ristitalja
- ojentajatalja
- ala- ja ylävinopenkki
- dippiteline tai ns. dippilaite
- hack-kyykkylaite
- jalkaprässi
- pohjelaite (seisten ja istuen käytettävät versiot)
- punnerruslaite rinta- ja olkapääpunnerruksia varten
- rekkitanko
- reidenkoukistuslaite (istuen ja maaten käytettävät versiot)
- reidenojennuslaite
- reidenlähennyslaite
- reidenloitonnuslaite
- selkälihaspenkki
- Smith-laite
- vatsalihaspenkki tai -kone
- Scott-penkki, käytetään kuntosaleilla ensisijaisesti hauiskääntöliikkeeseen. Amerikkalainen kehonrakentaja Larry Scott kehitti tämän penkin. Penkin yläosa on pyöreän muotoinen, jotta kädet pystyvät laskeutumaan alas asti. Penkin täytyy olla vähintään 22 tuumaa leveä, jotta kyynärpäät ei luiskahda penkin reunoilta pois, mutta ei 27 tuumaa leveämpi, jotta tanko ja levypainot ei osuisi penkin reunoihin.[2]
Usein näkee myös monitoimilaitteita, jotka sisältävät useamman laitteen toimintoja.
Aerobisen kunnon harjoittamiseen tarkoitettuja laitteita ovat:
Kuntosalit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset alkeelliset kuntosalit ja siellä suoritettavat harjoitusmuodot syntyivät Suomessa 1910- ja 1920-luvuilla. Siihen aikaan kuntosalit sisälsivät mahdollisuuden harjoittaa lähinnä perinteiseen telinevoimisteluun sekä painiin liittyviä harjoitteita. Kuntosaleja oli lisäksi mahdollista käyttää terapeuttisessa ja kuntouttavassa toiminnassa. Kaiken kaikkiaan kuntosalitoiminta oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä hyvin pientä, eivätkä kuntosalit juurikaan vastanneet nykyisen kaltaisia kuntosaleja. [3]
Vasta 1950-luvun alkupuolella Suomessa otettiin ensimmäiset askeleet kohti nykyisen kaltaista kuntosaliharjoittelua, jossa tavoitteena voi olla kunnon ylläpitäminen, voiman hankinta tai lihasten kasvattaminen. Suomeen tuli runsaasti vaikutteita Amerikasta, jossa bodybuilding eli kehonrakennus oli saanut suosiota. Vielä kuitenkaan 1950- tai 1960-luvulla ei ollut kaupallisia kuntosaleja, vaan ne olivat useimmiten seurojen omistamia kellaritiloja, jotka sisälsivät lähinnä levytankoja, telineitä ja painoja. Kuntosalien käyttäjät olivat enimmäkseen voimailun harrastajia sekä urheilijoita, jotka kehittivät voimiaan ja kuntoaan jotakin toista urheilulajia varten, esimerkiksi jääkiekkoilijat olivat aktiivisia kuntosaliharjoittelijoita jo 1960-luvulla. [3]
Kuntosaliharrastajien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005–2006[4] mukaan kuntosaliharrastajien määrä Suomessa (524 000) ylittää ensimmäisen kerran tutkimussarjan aikana yli puolen miljoonan harrastajan rajan. Kuntosaliharrastajien määrä on lisääntynyt neljän vuoden aikana 165 000, mikä merkitsee yli 40 000 uutta harrastajaa vuotta kohden. Kuntosaliharrastuksen yleistymistä voi tutkimuksen mukaan selittää kuntosalien määrän lisääntymisellä, salien laadun parantumisella ja alan yrittäjien aktiivisella markkinoinnilla. Tutkimuksen mukaan painonnostajien määrä on kuitenkin samalla aikavälillä laskenut 44 prosenttia. Harrastajien määrän kasvu selittyy tavallisten kuntoilijoiden määrän kasvulla.
Liikunta ja urheilu työllistävät yli 20 000 suomalaista, kun viime vuosikymmenellä määrä oli tuhansia pienempi. Uusia työpaikkoja on syntynyt etenkin kuntosalibisnekseen. [5]
Kuntokeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa on noin 450 kaupallista kuntosalia. Suurin osa kaupallisista kuntosaleista toimii itsenäisinä yrityksinä, osa taas toimii kuntokeskusketjujen puitteissa. Ketjuja ovat esimerkiksi CMS-klubit, jolla on 36 yksityisessä omistuksessa olevaa keskusta ympäri Suomea. Lady Linella on 32 naisille palveluja tarjoavaa keskusta. Forever-kuntoklubeilla on 12 keskusta, Finnbody-ketjuun kuuluu 5 keskusta. Elixialla keskuksia on yhdeksän, SATS:lla seitsemän, Motivuksella seitsemän, joista osa on vain naisille ja Vocatumilla kaksi, jotka molemmat sijaitsevat Oulun ympäristössä Kempeleessä ja Oulun Kynsilehdossa. Lisäksi on ei-kaupallisia, yhdistysmuotoisina toimivia kuntosaleja, ja kuntien omistuksessa on kuntosaleja lähes 200.
Kuntosaliohjaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntosaliohjaaja on liikunta- tai kuntokeskuksessa toimiva henkilö, joka tarjoaa keskuksen jäsenille ohjaus- ja valmennuspalveluita Ohjaajat voivat olla koulutukseltaan esimerkiksi fysioterapeutteja, liikunnanohjaajia tai muita liikunta-alan koulutuksen omaavia henkilöitä. Tyypillinen ohjaustapaamisen kesto on 30–60 minuuttia ja se toteutetaan henkilökohtaisesti.
Liikunta- tai kuntokeskuksissa tarjotaan myös usein myös palvelua, jossa henkilökohtaisesta ohjauksesta ja pitkäkestoisesta valmennuksesta vastaavat personal trainerit eli henkilökohtaiset valmentajat. Henkilökohtaisessa valmennuspalvelussa ei välttämättä liikuta kuntokeskuksessa, vaan kuntoillaan asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaan muuallakin, vaikkapa juoksulenkillä.
Kuntokeskustoiminnassa tunnetaan erikseen myös käsite ryhmäliikuntaohjaaja.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuntosali ja ruokavalio Viitattu 22.1.2013
- ↑ http://larryscott.com/equipment/scott-preacher-bench/
- ↑ a b Sankari, A. (1995). Kuntosaliruumis: Kappaleita nuorten aikuisten ruumiillisuuksista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Sivut 11–12.
- ↑ Kansallinen liikuntatutkimus pdf-tiedosto[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Liikuntaty%C3%B6paikkojen++m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+kasvaa/HS20061026SI1SP0160l[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuntosali Wikimedia Commonsissa
