Kulttuurihistoriallinen psykologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kulttuurihistoriallinen psykologia on Lev Vygotskin 1920-luvulla alulle saattama psykologian suuntaus. Kulttuurihistoriallinen psykologia tarkastelee ihmistä ja hänen kehitystään kulttuurisesti ja historiallisesti muotoutuvana ilmiönä. Erityisenä huomion kohteena kulttuurihistoriallisessa psykologiassa ovat ihmisen älyllisessä toiminnassa käyttämät kulttuuriset työkalut tai välineet (erityisesti kieli, symbolit ja merkit) sekä henkisen toiminnan välittynyt luonne.

Kulttuurihistoriallinen koulukunta muodostui neuvostoliittolaisista psykologeista: Vygotskin lisäksi siihen kuuluivat muun muassa Aleksandr Lurija ja Aleksei Leontjev.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.