Kultainen kynttilänjalka
| Kultainen kynttilänjalka | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja |
Edvin Laine Erkki Uotila (apulaisohjaaja) |
| Perustuu | Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen |
| Tuottaja | Emil Viljanen |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Edvin Laine Mirjam Novero |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1946 |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kultainen kynttilänjalka on Edvin Laineen ohjaama rikoselokuva vuodelta 1946.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edvin Laine | … | Markus Mäntylä alias Markus Hormi |
| Mirjam Novero | … | Asta Kataja |
| Rauha Puntti | … | Ulla Karpela |
| Esko Saha | … | Lauri Takala |
| Jalmari Rinne | … | pankinjohtaja Kataja |
| Hilja Jorma | … | rouva Kataja |
| Matti Aulos | … | asioitsija O. Takala |
| Emma Väänänen | … | rouva Takala |
| Kaarlo Saarnio | … | Mäntylä |
| Mirjami Kuosmanen | … | Erna |
| Enni Rekola | … | Fanny |
| Paavo Jännes | … | pastori Karpela |
| Verna Piponius | … | Stiina |
| Laina Laine | … | Adele |
| Anni Hämäläinen | … | Hedvig |
| Artturi Laakso | … | Helmeri |
| Uuno Montonen | … | kauppaneuvos Nurminen |
| Toivo Lahti | … | vanginvartija |
| Eila Rinne | … | sairaanhoitaja |
| Tiina Rinne | … | musiikkiopiston oppilas |
| Tommi Rinne | … | musiikkiopiston oppilas |
| Ari Laine | … | mieshoitaja |
| Otto Noro | … | vankipotilas |
| Tellervo Mäki | … | hotellin tarjoilija |
| Olga Tainio | … | rouva Nikander |
| Veikko Linna | … | pääjohtaja Korpi |
| Veikko Huuskonen | … | lääkäri |
| Lauri Kyöstilä | … | vankilavirkailija |
| Ossi Korhonen | … | konsuli Nikander |
| Pirkko Raitio | … | rouva Korpi |
| Aatu Talanne | … | Ullan laulunopettaja |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva perustuu Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen, mutta kuvakäsikirjoituksen tekijästä ei ole varmuutta. Oletettavasti sen ovat tehneet Edvin Laine itse ja apulaisohjaaja Erkki Uotila. Kuvausten aikana käsikirjoitusta on muokattu esimerkiksi perustelemaan Astan ja Markuksen suhteen muuttumista häiden jälkeen sekä koko loppuelokuva siitä alkaen, kun Lauri varastaa kultaisen kynttilänjalan. Uotila ohjasi ne kohtaukset, joissa Laine esiintyi.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva onnistuttiin myymään Bulgariaan. Kotimaassa se ei menestynyt vaan tuotti tuotantoyhtiölle runsaasti tappiota.[1]
Aikalaisarviossaan Raoul af Hällström (Uusi Suomi) antoi ankaraa kritiikkiä: ”Tällaisen ehkä hyvää tarkoittavan, mutta puolivillaisen käsikirjoituksen puitteissa on Edvin Laine päästetty riehumaan oikein koko rahan edestä.” Samalla linjalla oli moni muukin kriitikko.
Kuvaaja Esko Töyri saa kiitosta Kajsa Krookilta (Hufvudstadsbladet). Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) esitti arviossaan toisaalta kiitosta, toisaalta kritiikkiä: ”Ohjaajan - - innostuksesta tehtäväänsä kaiketi johtuu, että elokuva onkin saanut tavallista enemmän hänen persoonallisia piirteitään, vikoineen ja ansioineen. - - Hillitympi sävy olisi ylimalkaan auttanut paljon, sillä sen avulla olisi varmasti myös vältytty monesta turhasta ja epämieluisasta karkeudesta.” Hyvin selvän kiitoksen antoi kuitenkin Olavi Vesterdahl (Aamulehti), jonka mielestä elokuvassa on demonista voimaa ja taiteellista kunnianhimoa, ja se tarkoitti uutta aluevaltausta suomalaiselle elokuvalle. Edvin Laineen näyttelijäsuoritus sai monelta kiitosta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kultainen kynttilänjalka Elonet. Taustaa. Viitattu 20.1.2014.
- ↑ Kultainen kynttilänjalka Elonet. Lehdistöarviot. Viitattu 20.1.2014.