Kultahamsteri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultahamsteri
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Myyrät Cricetidae
Alaheimo: Hamsterit Cricetinae
Suku: Kultahamsterit[3] Mesocricetus
Laji: auratus
Kaksiosainen nimi

Mesocricetus auratus
(Waterhouse, 1839)

Katso myös

  Kultahamsteri Wikispeciesissä
  Kultahamsteri Commonsissa

Kultahamsteri[4] (Mesocricetus auratus) on hamstereiden alaheimoon kuuluva uhanalainen jyrsijä ja yleisimmin lemmikkinä pidettävä hamsterilaji. Lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimityksiä ”syyrianhamsteri” ja ”syyrialainen hamsteri”. Kultahamsterin elinikä on keskimäärin 1,5–2,5 vuotta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri löydettiin vuonna 1839, kun tiedemies George Robert Waterhouse ilmoitti löytäneensä uuden hamsterilajin luurangon ja nahan. Se sai nimen Mesocricetus auratus (keskikokoinen kultainen hamsteri). Neljäkymmentä vuotta myöhemmin eli 1879 James Skene vei lajin yksilöitä Englantiin. Tämä kanta eli noin kolmekymmentä vuotta, jonka jälkeen kultahamstereita ei ollut vankeudessa ennen huhtikuuta 1930, jolloin tohtori Israel Aharoni löysi erämaa-alueelta Syyriasta lähellä Aleppoa naaraan, jolla oli 12 poikasta. Nuoret hamsterit vietiin Jerusalemin heprealaiseen yliopistoon. Kasvattaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä neljä karkasi ja naaraspuolinen yksilö kuoli tapeltuaan ainoan elossa olevan uroksen kanssa. Neljä kuukautta myöhemmin toinen naaras sai poikasia. Ne olivat ensimmäisiä vankeudessa syntyneitä poikasia. Vuoden sisällä uroshamsterista tuli 364 hamsterin kantaisä.

Vuonna 1931 lähetettiin kaksi paria hamstereita Englantiin tohtori Edward Hindlelle. Ne viihtyivät siellä hyvin ja ne lahjoitettiin Lontoon eläintarhalle vuonna 1940. Vähitellen hamstereita alettiin myydä myös yleisölle. Sodan jälkeen ihmiset olivat niin kiinnostuneita, että vuonna 1945 perustettiin kerho The British Hamster Club (suom. Britannian Hamsterikerho). Amerikkaan ensimmäiset hamsterit tuotiin vuonna 1938, ja 10 vuotta myöhemmin niitä arveltiin siellä olevan 10 000. Kaikki nämä amerikkalaistuneet sekä Euroopassa lemmikkeinä pidettävät hamsterit olivat yhden ainoan jerusalemilaisparin jälkeläisiä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsterista on neljä turkkimuunnosta. Näitä ovat lyhytkarvainen, pitkäkarvainen, rex ja satiini. Rex tarkoittaa kiharakarvaista ja satiini kiiltävää karvaa. Hamsteri voi olla myös yhtä aikaa esimerkiksi pitkäkarvainen, satiini sekä rex, eli pitkä-, kiiltävä- ja kiharakarvainen. Värimuunnoksia on vieläkin useampia, kuten valkonauhainen, creme, suklaa ja monet muut. Vanha nimi, kultahamsteri, tulee luonnonvaraisen hamsterin väristä, joka oli viljapellon kultainen, mutta järkevämpää on käyttää nimitystä syyrianhamsteri tai syyrialainen hamsteri, koska sillä on niin paljon eri värimuunnoksia.

Kultahamsteri on lemmikkinä pidettävistä hamsterilajeista suurikokoisin. Täysikasvuinen yksilö on noin 15 cm pitkä, sillä on tylppä kuono ja melko leveä pää. Sen suuret korvat ovat pystyssä, kun se on hereillä ja virkeä. Lajin yksilöillä on melko lyhyet raajat. Etujaloissa on neljä varvasta ja surkastunut peukalo, kun taas takatassuissa on viisi varvasta. Kultahamsterin häntä on hyvin lyhyt, vain noin yhden senttimetrin mittainen.

Hamsterin silmät ovat suuret, mustat, punaiset tai ruskeat. Tästä huolimatta hamsterilla ei ole tarkka näkö, päinvastoin se on likinäköinen. Sekä sen kuulo- että hajuaisti ovat näköaistia paremmin kehittyneet, samoin tuntoaisti.

Hamsteri voi näyttää massiiviselta, mutta painaa vähän. Poskipussit ovat hamsterin tunnetuin tunnusmerkki. Ne ulottuvat poskista hartioille saakka. Hamsterilla on talttamaiset hampaat, jotka kasvavat läpi elämän.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri on yöeläin. Pääosin se nukkuu koko päivän, mutta se saattaa heräillä syömään, juomaan tai tarpeilleen kesken unien. Poikasia syntyy tavallisesti kerrallaan 6–12 yksilöä ja ne ovat syntyessään karvattomia. Niiden imetys kestää 3–4 viikkoa.[5]

Hamsteri on aktiivinen eläin, joka tarvitsee liikuntaa. Hamsterit saattavat juosta jopa 9 kilometriä yhden yön aikanalähde?, joten on tärkeää että lemmikkihamstereilla on häkissään liikunnantarpeen tyydyttävä juoksupyörä[6]. Lisäksi lemmikkihamsterilla tulee olla häkissään juomapullo puhtaalle vedelle, piilopaikka, kuiviketta sekä puhdasta ruokaa[7].

Kultahamsteri on kaikkiruokainen, ja sen ravintoon kuuluvat siemenet, pähkinät ja hyönteiset.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kennerley, R. & Middleton, K.: Mesocricetus auratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2022. (englanniksi)
  2. Wilson & Reeder: Mesocricetus auratus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 232. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 2.5.2010. [vanhentunut linkki]
  5. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 45. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  6. Suomen Hamsteriyhdistys ry, Syyrianhamsterin hoito-ohje hamsteriyhdistys.fi. Viitattu 20.1.2020.
  7. What do you need for a hamster petitepetsworld.com.
  8. Champagne, Alex: Mesocricetus auratus Animal Diversity Web. 2006. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]