Kristoffer Kolumbus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristoffer Kolumbus
Kristoffer Kolumbuksesta ei tunneta yhtäkään muotokuvaa, joka olisi tehty hänen elinaikanaan. Taiteilijan myöhempi näkemys Kolumbuksesta.
Kristoffer Kolumbuksesta ei tunneta yhtäkään muotokuvaa, joka olisi tehty hänen elinaikanaan. Taiteilijan myöhempi näkemys Kolumbuksesta.
Henkilötiedot
Syntynyt1451
Genova, Genovan tasavalta
Kuollut20. toukokuuta 1506
Valladolid, Kastilian kruunu
Kansalaisuus Genova
Ammatti tutkimusmatkailija
Puoliso Filipa Moniz Perestrelo
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Kristoffer Kolumbus (ital. Cristoforo Colombo, esp. Cristóbal Colón, 1451 Genova, Genovan tasavalta – 20. toukokuuta 1506 Valladolid, Kastilian kruunu)[1] oli genovalainen tutkimusmatkailija. Kolumbus ylitti Atlantin vuonna 1492 ja saapui Karibialle ensimmäisenä eurooppalaisena. Kolumbus asettui löytämiensä alueiden kuvernööriksi ja teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan.

Kolumbus purjehti Aragonian ja Kastilian (nykyinen Espanja) kuningasparin suojelemana. Hän ei etsinyt uutta maanosaa vaan meritietä Intiaan, ja hän uskoikin kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta.

Kolumbus ei ollut ensimmäinen Amerikassa käynyt eurooppalainen, sillä ainakin viikingit olivat käyneet siellä aiemmin. Uuden mantereen olemassaolosta ei kuitenkaan tiedetty Euroopassa, ja vasta Kolumbuksen ensimmäisen matkan seurauksena avautui pysyvä yhteys Amerikan ja muun maailman välille ja eurooppalaiset kolonisoivat Amerikan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristoffer Kolumbuksen taustasta ja varhaisvaiheista ei tiedetä paljonkaan. Hän itse suhtautui aiheeseen vältellen, eikä hän koskaan esimerkiksi kertonut työläisvanhemmistaan vaan vain vihjasi suvussaan olleen amiraaleja.[2] Kolumbuksen poika Fernando Colón kirjoitti isänsä elämäkerran kauan tämän kuoleman jälkeen. Italiaksi käännetty ja vuonna 1541 julkaistu teos on puutteellinen, kaunisteltu ja kiistanalainen. Ei ole kuitenkaan selvää, onko virheiden alkuperä Fernandolta vai Kristofferilta.[3]

Kolumbuksen uskotaan syntyneen Genovassa nimellä Cristoforo Colombo elokuun 25. ja lokakuun 31. päivän välillä vuonna 1451.[4] Kolumbuksen kirjoittamaksi uskotussa, hänen jälkeläistensä oikeusriidoissa käytetyssä testamentissa vuodelta 1498 hän itsekin kirjoittaa syntyneensä Genovassa: ”Siendo yo nacido en Genova”.[5] Myös aikalaiskronikoitsijat ja -kirjailijat kutsuivat häntä genovalaiseksi, ja myös moni asiakirja osoittaa samaan suuntaan.[4] Kolumbuksen on myös ehdotettu syntyneen muun muassa Portugalissa, Kataloniassa, Espanjassa marranojuutalaiseksi, Korsikassa, Kreikassa.[6]

Kristofferin isä Domenico Colombo oli kankuri ja äitinsä Susanna Fontanarossa kankurin tytär. Hänellä oli neljä pikkusisarusta: veli Bartolomeo, nuorena kuollut veli Giovanni Pellegrino, sisar Bianchinetta ja veli Giacomo. Hänen ei tiedetä opiskelleen Pavian yliopistossa, vaikka hänen elämäkerrassaan näin väitetäänkin.[4]

Kristoffer ja veli Bartolomeo lähtivät merille jo nuorina vaikka toisinaan työskentelivätkin villankarstaajina. Vuonna 1470 koko perhe muutti Savonaan, Genovasta länteen. Jossain vaiheessa Kolumbus muutti Lissaboniin. Kolumbuksen muistelmissa on monia vaikuttavia ja joidenkin epäilemiä tarinoita nuoruuden meriseikkailuista Välimerellä ja Islannin länsipuolella[7]. Hänen tiedetään kuitenkin varmasti käyneen vuoden 1478 heinäkuussa Madeiralla ostamassa sokeria.[8]

Kolumbus meni noin 1479 Lissabonissa naimisiin alhaisaatelistonaisen Filipa Moniz de Perestrellon kanssa ja sai Portugalin kansalaisoikeudet. Hänen ensimmäinen poikansa Diego syntyi 1481, eikä äidistä sen jälkeen ole tietoja. Merimatkojensa välillä Kolumbus asui Lissabonin lisäksi myös Porto Santossa ja Madeiralla. Hän hankki elantonsa kartanpiirtäjänä erään kartoittajan palveluksessa ja velkaantui huomattavasti.[9] Kolumbus teki 1480-luvun alussa useita merimatkoja Guineaan, mistä siihen aikaan kuljetettiin kultaa ja orjia Portugaliin.[10]

Ajatus meritiestä Intiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbus keräsi jatkuvasti tietoa portugalilaisten tekemistä merimatkoista Afrikkaan ja keskusteli usein merimiesten kanssa. Hän alkoi kehitellä ajatusta purjehtimisesta Aasiaan lännen kautta Atlantin valtameren yli Intiaan, missä oli monenlaisia rikkauksia. Kolumbus tutustui Pierre d’Aillyn vuonna 1480 ilmestyneeseen teokseen Imago Mundi ja opiskeli sitä ahkerasti. Hän kirjoitti tunnetulle kartantekijälle Toscanellille Firenzeen ja vaihtoi tämän kanssa käsityksiä maailmankartasta ja Aasiaan purjehtimisesta.[11] Peter Frankopanin mukaan Kolumbuksen henkilökohtaisena motiivina oli lähes pakkomielteinen huoli Jerusalemista. ”Pyhän kaupungin” takaisin valtaaminen vaatisi kuitenkin varoja, joita voisi saada käymällä tuottoisaa kaukokauppaa jalometalleilla, mausteilla ja jalokivillä - siksi oli löydettävä uusi ja edullisempi kaupankäynnin reitti. [12]

Maapallo tiedettiin pallonmuotoiseksi jo Kolumbuksen aikoina, mutta arviot sen koosta vaihtelivat. Guinean-matkoillaan Kolumbus teki tarkkoja muistiinpanoja ja laski maapallon ympärysmitaksi päiväntasaajan kohdalla 30 192 kilometriä, mikä on lähes 10 000 kilometriä todellista vähemmän. Kolumbus uskoikin löytävänsä Japanin vain 4 440 kilometrin päästä Kanariansaarilta länteen, vaikka todellisuudessa matkaa on 19 500 kilometriä.[13]

Retken järjestely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbus esitti purjehdussuunnitelmansa Portugalin kuningas Juhana II:lle, mutta ei saanut vastakaikua. Kuninkaallisen komission asiantuntijat totesivat matkan paljon pidemmäksi kuin Kolumbus kuvitteli eivätkä uskoneet täysin Japaninkaan olemassaoloon. Kuninkaalla ei myöskään ollut varaa antaa laivoja näin epävarmaan yritykseen. Kolumbus lähti Portugalista Kastiliaan vuoden 1484 lopussa.[14]

Kastiliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbus kuningatar Isabellan luona

Kolumbus saapui Kastiliaan luultavasti vuonna 1484 kolmivuotiaan Diego-poikansa kanssa. Hän alkoi käyttää Kastiliassa nimeä Cristóbal Colón. Kolumbus asui kreivi Luis de la Cerdan talossa kahden vuoden ajan. Kreivi kirjoitti Kolumbuksesta Kastilian kuningattarelle Isabellalle, joka kehotti lähettämään Kolumbuksen luokseen. Vuonna 1486 Kolumbus asui Córdobassa, odotti tapaamista kuningattaren kanssa ja myi kirjoja. Kesällä 1488 hän sai uuden naisystävänsä kanssa pojan nimeltä Fernando. Kun Kolumbus pääsi esittelemään ajatuksensa kuningattarelle ja kuningas Ferdinandille, nämä kiinnostuivat Kolumbuksen ajatuksesta mutta antoivat asian harkittavaksi oppineiden komissiolle. Komissio käsitteli asiaa monen vuoden ajan, ja Kolumbukselle maksettiin sinä aikana tukea valtion kassasta. Kolumbus kirjoitti myös Portugalin kuninkaalle ja pyysi tätä vielä kerran harkitsemaan ehdotustaan. Kuninkaan vastaus vuonna 1488 oli rohkaiseva, mutta Kolumbuksen ei tiedetä enää palanneen Portugaliin. Samana vuonna Bartolomeu Dias ilmoitti löytäneensä meritien Intiaan Afrikan eteläkärjen kautta, mikä teki Kolumbuksen kaavailemasta reitistä vähemmän tarpeellisen portugalilaisille.[15]

Kolumbus lobbasi Kastilaissa väsymättä suunnitelmiaan. Hänen tukijoihinsa ja kannattajiinsa kuului Genovan ja Firenzen kauppiaita, La Rábidan luostarin ja kuninkaallisen hovin munkkeja, Kanariansaarten espanjalaisvalloituksen rahoittajia, prinssi Don Juanin hovi sekä Aragonian valtionrahasto.[16]

Vuonna 1489 Kolumbus kutsuttiin asumaan hoviin Granadan edustalle, missä espanjalaiset piirittivät maureja. Seuraavana vuonna Kolumbuksen asiaa käsitellyt toimikunta antoi asiasta kielteisen lausunnon. Toimikunta ei uskonut Kolumbuksella olleen sellaista tietoa asioista, joita muilla ei ollut. He uskoivat matkan Intiaan kestävän kolme vuotta, eikä paluu olisi välttämättä enää mahdollista. Hallitsijapari ei kuitenkaan tyrmännyt Kolumbuksen ideaa vaan ilmoitti hänelle, että asia voidaan ottaa esille myöhemmin, kun sota Granadaa vastaan olisi ohi. Granada antautui tammikuussa 1492. Uusi toimikunta hyväksyi Kolumbuksen ajatukset. Kolumbus vaati itselleen kuitenkin niin suurta korvausta palveluksistaan, että toimikunta ja hallitsijapari torjuivat hänet aluksi jyrkästi. Hallitsijapari pyörsi kuitenkin päätöksensä, ehkä kuninkaan rahastonhoitajan Luis de Santángelin vaikutuksesta. Kolumbuksen kanssa tehtiin alustava sopimus, ja Kolumbus sai lainan. Hän meni Palosin kaupunkiin keväällä 1492 herättelemään merenkulkijaporvareissa kiinnostusta tulevaan matkaansa. Huhtikuun 17. päivänä 1492 kuningatar ja kuningas allekirjoittivat Kolumbuksen kanssa tehdyn sopimuksen. Siinä Kolumbuksesta tehtiin valtameren suuramiraali ja aatelinen, ja hän sai perinnöllisen varakuninkuuden ja kuvernöörinoikeuden löytämiinsä maihin sekä osuuden kaikista voitoista.[17]

Matkat Atlantin yli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santa Marían, Niñan ja Pintan replikat esillä Chicagon maailmannäyttelyssä 1893. Alkuperäiset laivat eivät ole säilyneet.

Myönteisen päätöksen saanut Kolumbus lähti Granadasta toukokuussa 1492 ja matkusti satamakaupunki Palosiin. Siellä hän sai kaupungilta sopimuksensa mukaisesti käyttöönsä kaksi karavelia, Pintan ja Niñan, joiden miehistölle valtio maksoi etukäteen neljän kuukauden palkan. Lippulaivakseen Kolumbus sai Santa María -nimisen aluksen. Laivat olivat lähtövalmiit kymmenen viikon kuluttua.[18] Matkan järjestelyissä ja miehistön hankinnassa tärkeässä osassa olivat Pinzónin veljekset.[19] Kolmella laivalla matkaan lähti yhteensä 90 miestä, joista 86 oli espanjalaisia. Kolumbuksen osuus matkan kustannuksista oli ehkä kahdeksasosa, minkä hän oli lainannut.[20]

Kolumbuksen ensimmäinen matka

Kolumbus lähti Palosista 3. elokuuta 1492. Hän purjehti ensin Kanariansaarille, jotka kuuluivat Kastilialle. Siellä hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. 6. syyskuuta alkoi matka meren yli länteen.[21] Kolumbus aikoi purjehtia suoraan länteen kunnes kohtaisi maata. Hän navigoi kartan, tähtitaivaan ja päivän pituuden mittauksen avulla. Spekulatiivinen kartta perustui Kolumbuksen virheelliseen käsitykseen maapallon ympärysmitasta sekä Cipangun (Japanin) oletetusta sijainnista.[22]

Kapinahenki voimistui laivoilla viikko viikolta, kun maata ei alkanut näkymäänkään. Kolumbus alkoi väärentää lokikirjaan päivämatkojen pituuksia pienemmiksi, jotta miehistö ei tietäisi, kuinka kauas oli jo purjehdittu. Nämä lukemat olivat kuitenkin lähempänä todellisuutta kuin Kolumbuksen oikeat arviot, sillä Kolumbuksella oli tapa yliarvioida purjehdittu matka. Kolumbus käänsi kurssin lounaaseen 7. lokakuuta, ehkä koska miehistö näki lintuja tai koska kapinamieliala oli kasvanut liian voimakkaaksi.[23]

Kolumbuksen päiväkirjamerkinnän mukaan ensimmäisenä maata näki Pintan miehistöön kuulunut Rodrigo de Triana[24]. Kolumbus saavutti viimein 12. lokakuuta saaren, jolle hän antoi nimen San Salvador (Pyhä vapahtaja) ja kirjasi muistiin alkuasukkaiden sille antaman nimen Guanahani. Alkuasukkaat olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja Kolumbus uskoi, että heidät voitaisiin käännyttää kristinuskoon ilman väkivaltaa. Hän vangitsi joitain intiaaneja vietäväksi takaisin Espanjaan ja yritti selvittää heiltä, mistä löytyy kultaa.[25] Vieläkään ei ole varmuutta, mikä Bahamasaarista Kolumbuksen ensin löytämä saari oli, sillä hänen muistiinpanonsa eivät tarjoa konkreettisia tuntomerkkejä. Saaren uskotaan yleisimmin olevan Watlings Island, joka 1926 nimettiin sen vuoksi uudelleen San Salvadoriksi. Muita suosituimpia ehdokkaita ovat Samana Cay ja Grand Turk.[26] Bahamasaarten asukkaat olivat monien muiden Karibian saarten taino-intiaaneille sukua olleita lucayaneja, jotka katosivat melko pian Kolumbuksen vierailun jälkeen.[27]

Kolumbuksen maihinnousu. Dióscoro Teófilo Puebla Tolín, 1862.

San Salvadorilta Kolumbus matkasi toisille saarille ja kirjoitti ylös havaintojaan saarten ihmeellisestä luonnosta ja alkuasukkaiden tavoista. Koska hän luuli tulleensa Aasiaan, hän kutsui alkuasukkaita nimityksellä indios, 'intiaanit' (Indias oli tuolloin Japanista, Kiinasta ja Intiasta käytetty yhteisnimitys).[28][29] Kuuban pääsaaren Kolumbus tavoitti 28. lokakuuta.[30] Yllätyksekseen hän ei löytänyt Kuubasta kuningasta, kultaa eikä mausteita.[31] Muutamaa päivää myöhemmin Martín Alonso Pinzónin johtama Pinta lähti jostain syystä omille teilleen.[32]

5. joulukuuta Kolumbus saavutti suuren Hispaniolan saaren, jonka luonnonsatamat olivat parhaita mitä Kolumbus oli koskaan nähnyt. Hispaniolan alkuasukkailta hän löysi enemmän kultaa kuin muilta saarilta.[33] Santa Maria -laiva juuttui joulupäivän yönä hiekkasärkille. Kolumbus evakuoi miehistön Niñaan ja perusti La Navidad -nimisen linnoituksen ja siirtokunnan Hispaniolan pohjoisrannikolle.[34] Sinne jäi 39 miestä, joista moni oli vapaaehtoisia.[35]

Tammikuun neljäntenä 1493 Kolumbus lähti paluumatkalle Hispaniolan pohjoisrannikkoa pitkin ainoalla laivallaan. Kolmantena päivänä he kohtasivat Pintan ja jatkoivat matkaa yhdessä. 12. tammikuuta he joutuivat pieneen kahakkaan karaibi-intiaanien kanssa. Tammikuun 16. päivänä he ottivat kurssin avomerelle koilliseen. 12. helmikuuta laivat joutuivat yhteen vuosisadan rajuimmista myrskyistä, mutta selviytyivät lopulta Portugalille kuuluneille Azoreille. Portugalilaiset halusivat pidättää Kolumbuksen, mutta hän näytti heille Kastilian kuninkaan ja kuningattaren kirjeitä ja kieltäytyi antautumasta.[36]

Kolumbus jatkoi Azoreilta itään 24. helmikuuta. Myrskyt nousivat uudelleen ja Kolumbus joutui hädissään purjehtimaan Portugalin rannikolle. Kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, vaikka vaatikin aluksi löydettyjä saaria ja maita itselleen. Kolumbus nosti ankkurin 13. maaliskuuta ja purjehti lähtösatamaansa Palosiin, minne hän saapui 15. maaliskuuta 1493. Myös Azoreilla omille teilleen myrskyssä joutunut Pinta löysi tiensä takaisin Espanjaan.[37]

Kastilian majesteetit kiittivät Kolumbusta tämän suurista palveluksista ja kutsuivat hänet luokseen. He pitivät hyvin tärkeänä, että Kolumbus tekisi pian uuden matkan, ja Kolumbus ehdottikin, että Hispaniolaan lähetettäisiin 2 000 siirtolaista, jotka rakentaisivat sinne kaupunkeja ja käännyttäisivät intialaisia kristinuskoon. Majesteetit pyrkivät myös varmistamaan, että löydetyt maat tunnustettaisiin heille kuuluviksi.[38] Paavi vahvisti tämän oikeuden toukokuussa 1493.[39]

Barcelonassa Kolumbus sai sankarin vastaanoton. Hän toi näytteille alkuasukkaita, eksoottisia eläimiä, kultaa, puuvillaa, aloeta, mausteita ja nahkoja. Intiaanit kastettiin, ja yksi heistä toimi myöhemmin tulkkina Kolumbuksen uusilla matkoilla.[40] Kolumbuksen löytämien saarten luonteesta syntyi erimielisyyttä. Kolumbus uskoi löytäneensä juuri sen, mitä oli lähtenyt hakemaankin: meritien Aasiaan. Monet uskoivat häntä, mutta monet myös kiistivät Kolumbuksen löytämien saarten olevan Aasiassa. Kuningaspari asettui varauksellisesti Kolumbuksen kannalle.[41]

Päiväkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbus kirjoitti ensimmäisestä matkastaan päiväkirjan (suomennettu Amerikan löytöretken päiväkirja, suomennos Erkki Valkeila), joka on säilynyt nykypäivään Bartolomé de las Casasin jäljentämänä. Las Casas on lyhennellyt kirjaa monin paikoin, mutta ilmeisesti kuitenkin poistanut vain lähes mielenkiinnottomia osia kuten mainintoja säästä.[35]

Toinen matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen toinen matka

Toiselle matkalleen Kolumbus lähti 24. syyskuuta 1493. Hänellä oli seitsemäntoista laivaa, 1 500 henkeä, hevosia, siemenviljaa, viiniköynnöksiä ja muuta tavaraa uusiin maihin perustettavien siirtokuntien tarpeisiin. Mukana oli myös Kristofferin veli Diego Kolumbus. Hän jäi Hispaniolan saarelle perustetun La Isabela -siirtokunnan ylipäälliköksi. Kristoffer löysi saaren sisäosista kulta-alueen. Sen jälkeen hän purjehti Kuubaan ja Jamaikaan, mutta palasi sieltä huonossa kunnossa syyskuussa 1494 La Isabelaan, minne oli sillä välin tullut hänen toinenkin veljensä, Bartolomé. Kristofferin ollessa matkalla osa väestöä oli alkanut niskuroida Diegoa vastaan. Kapinoijat anastivat lopulta Bartolomén laivat ja lähtivät Espanjaan kantelemaan kuningasparille Kolumbusta vastaan.[35]

Lähes satatuhantinen intiaaniväestö kävi mellastelevien espanjalaisten kimppuun, vaikka Kolumbus olikin kaikin tavoin omalta osaltaan pyrkinyt rauhallisiin väleihin intiaanien kanssa. Ennen matkaa kuningatar Isabella oli antanut hänelle tarkat ohjeet, että intiaaneja on kohdeltava ”hyvin ja rakkaudella”, jotta näistä tulisi katolisia kristittyjä ja Espanjan kuninkaan alamaisia.[42] Syksystä kevääseen käytyjen taistelujen ja intiaanien oman poltetun maan taktiikan seurauksena intiaaneja kuoli historioitsija Pietro Martire d'Anghieran mukaan 50 000, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa koko väestöstä. Kolumbus onnistui rauhoittamaan saaren ehkä ainakin väliaikaisesti maaliskuussa 1495 sen keskiosiin tekemällään invaasiolla, joskin taistelut jatkuivat seuraavana vuonna.[43] Viisisataa intiaania lähetettiin Sevillaan myytäviksi orjiksi.[35]

Espanjaan menneet niskurit saivat aikaan sen, että kuningaspari lähetti Hispaniolaan luottamusmiehen tutkimaan saaren oloja. Kolumbus palasi Espanjaan ja sai helposti kumotuksi häntä vastaan esitetyt syytökset.[35]

Kolmas matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen kolmas matka

Kolmannelle matkalle Kolumbus lähti 30. toukokuuta 1498 kuudella aluksella. Matkalle ei riittänyt miehiä, sillä sota Ranskaa vastaan oli käynnissä, ja Kolumbus sai laivojensa väeksi maanpakolaisuuteen tuomittuja rikollisia. Kanariansaarilla Kolumbus jakoi laivastonsa kahtia. Toinen osa purjehti suoraan Hispaniolaan, toisella hän itse lähti eteläisempää tietä Kap Verden saarien kautta ja päätyi monen vastuksen perästä ensi kertaa Etelä-Amerikan mantereelle, Orinocojoen suun seuduille.[35] Sieltä Kolumbus kiirehti kuitenkin Hispaniolaan, missä oltiin tyytymättömiä Bartolomé Kolumbuksen tiukkaan hallintoon ja saaren ylituomari oli asettunut kapinallisten johtajaksi. Kristoffer Kolumbus saapui juuri silloin saarelle, antautui neuvotteluihin kapinallisten kanssa ja rauhan saavuttamiseksi suostui nöyryyttäviin ehtoihin.[35]

Hallitessaan Karibialla varakuninkaana ja kuvernöörinä Kolumbuksen huhuttiin harjoittaneen kovaa kuria, johon saattoi kuulua rikoksiin syyllistyneiden silpominen, nöyryyttäminen ja myyminen orjaksi.[44] Panettelijoiden puheiden seurauksena Hispaniolaan oli lähetetty uusi käskynhaltija Francisco de Bobadilla, joka perille tultuaan hankki itselleen joukkojen suosion antamalla kaikille kullankaivuluvan Kolumbuksen veljesten poissa ollessa.[35] Kolumbusta koskeneiden väitteiden ja hänestä laaditun raportin seurauksena Kastilian kuningaspari palautti ongelmallisen Kolumbuksen kahlittuna Espanjaan.[44] Siellä Kolumbus vapautettiin, mutta hän menetti arvonimensä ja ylivaltansa uudessa maanosassa.[35]

Neljäs matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen neljäs matka

Neljännelle ja viimeiselle matkalleen meren taakse Kolumbus lähti 11. toukokuuta 1502. Hänellä oli neljä pientä laivaa ja sataviisikymmentä miestä, joukossa veljensä Bartolomé ja kolmetoistavuotias poikansa Fernando. Hispaniolan saaren käskynhaltija Ovando ei sallinut Kolumbuksen nousta lainkaan maihin, joten Kolumbus jatkoi matkaansa Hondurasin rannoille. Sieltä hän etsi salmea, josta pääsisi Intian valtamereen. Sellaista salmea ei löytynyt, mutta Veraguan tienoilla hän löysi kultaa. Hän ryhtyi perustamaan sinne siirtokuntaa mutta joutui pakenemaan intiaanien hyökkäystä Jamaikalle. Vuotavat laivat ohjattiin matalikolle, ja apua lähdettiin pyytämään Hispaniolasta, sitä kuitenkaan saamatta. Kolumbus sairastui ja espanjalaiset suututtivat saaren alkuasukkaat. Kolumbus pelastautui intiaaneilta 1. maaliskuuta 1504 tapahtuneen kuunpimennyksen avulla, jonka hän tiesi tapahtuvan. Hän lähetti intiaanipäällikölle sanan, että Jumala on päättänyt rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa, ja vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun. Kun kuu pimeni Kolumbuksen ennustamalla hetkellä, kantoivat hätääntyneet intiaanit Kolumbukselle ruokatarvikkeita ja Kolumbus lupasi, että jos he vastakin huolehtisivat haaksirikkoisten muonituksesta, Jumala antaisi kuun paistaa.[35]

Kahdeksan kuukauden jälkeen syntyi tyytymättömän miehistön keskuudessa aseellinen kapina, jonka Bartolomé Kolumbus kukisti. Siirtolaisten suuttumusta peläten käskynhaltija Ovando joutui lopulta lähettämään laivan noutamaan haaksirikkoisia. Hispaniolasta Kolumbus kuukauden kuluttua palasi veljineen ja poikineen Espanjaan.[35] Valtameren amiraali ja Intian varakuningas valitteli nyt köyhyyttään, sillä viimeiset varansa hän oli antanut merimiesten palkoiksi, joita hallitus ei suostunut maksamaan. Hän saapui kotimaahan 26. marraskuuta.[35] Kolumbus ei käynyt enää Amerikassa.

Elämän loppuvaiheet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Kastiliaan Kolumbus sai nauttia ennenkokematonta vaurautta Hispaniolasta tulevien rahalähetysten ansiosta. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo huono ja heikkeni nopeasti. Koska hän ei kyennyt kivuiltaan enää matkustamaan hoviin, poika Diego hoiti hänen asioitaan. Kolumbuksella oli leskeksi jääneen kuninkaan kanssa kiistaa viroistaan sekä saamistaan rahallisista avustuksista ja tuotoista, ja Kolumbus syytti kuningasta lupauksiensa pettämisestä.[45] Vastineeksi kuningas tarjosi läänityksiä Kastiliassa, minkä Kolumbus torjui. Kolumbus kuoli Valladolidissa 20. toukokuuta 1506.[46] Häntä vaivanneeksi sairaudeksi on vuosisatojen ajan arveltu kihtiä. 2000-luvulla todennäköiseksi kuolinsyyksi on nostettu reaktiivinen niveltulehdus, jonka Kolumbus sai todennäköisesti ruokamyrkytyksestä matkoillaan.[47]

Jäännösten kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen hauta Sevillan katedraalissa.

Kolumbus haudattiin aluksi Valladolidiin, mutta hänen jäännöksensä on sen jälkeen siirretty useasti. Vuonna 1509 hänen poikansa Diego siirrätti jäännökset Sevillaan, Las Cuevasin luostariin. Vuonna 1541 Diegon leski kuljetutti jäännökset Atlantin yli Santo Domingoon Hispaniolaan. Sieltä ne siirrettiin 1795 Havannaan Kuubaan. Vuonna 1898 jäännökset palautettiin valtameren yli Sevillaan. Santo Domingosta oli kuitenkin vuonna 1877 löydetty laatikko, jossa oli luunkappaleita ja Kolumbuksen nimi.[48] Sevillaan palautetuista luista otettiin DNA-näytteet, joista vuonna 2006 varmistui tutkijoiden mukaan, että ainakin osa niistä todella oli Kolumbuksen jäännöksiä.[49]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksesta ei tunneta yhtään muotokuvaa, joka olisi tehty hänen elinaikanaan.[50] Kolumbuksen poika Fernando kuvasi Kolumbuksen sopusuhtaiseksi ja keskimääräistä pitemmäksi. Hän kertoi Kolumbuksella olleen pitkät kasvot, kyömynenä, vaaleat silmät, vaalea ja hiukan punertava iho, ja että hänen vaalea tukkansa muuttui 30 vuoden iässä valkoiseksi. Las Casasin kuvauksen mukaan Kolumbuksen parta ja hiukset olivat punaisia, kunnes muuttuivat valkoisiksi.[4]

Säilyneet dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät Kolumbukseen liittyvistä primaarilähteistä ovat Kolumbuksen omat päiväkirjat, joita hän kirjoitti matkoillaan kuningasparin luettavaksi. Alkuperäiset kirjat ovat kadonneet, mutta ensimmäisestä ja kolmannesta kirjasta on olemassa osittaiset ennallistukset. Neljännestä matkasta ei ole olemassa päiväkirjaa, mutta siltä on säilynyt Kolumbuksen pojaksi Ferdinandiksi oletetun kirjoittajan silminnäkijäkuvaus. Ferdinand kirjoitti isästään myös elämäkerran. Kolumbukselta on lisäksi säilynyt kirjeenvaihtoa kuningasparin ja näiden läheisten kanssa. Kolumbus oli syvästi uskonnollinen, ja hän kirjoitti vuosien 1501–1502 ja 1505 aikana kokoelman raamatullisista ennustuksista, joiden hän ilmeisesti ajatteli liittyvän itseensä.[51]

Kolumbuksen jälkimaine ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiista Amerikan löytämisen kunniasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen kuoltua hänen poikansa Diego ja Fernando kävivät Kastilian kruunua vastaan pitkällisiä oikeuskiistoja tuotoista, jotka he katsoivat kruunun olevan heille velkaa.[52] Kruunu tukeutui 1500-luvun alkupuoliskon aikana hanakasti erilaisiin väitteisiin, joiden mukaan Kolumbus ei olisi ollutkaan Amerikan todellinen löytäjä. Jotkut väittivät Martín Pinzónin tai Kolumbusta edeltäneen "tuntemattoman luotsin" löytäneen maanosan ennen Kolumbusta. Jotkut jopa todistivat oikeudessa ettei Kolumbus olisi edes käynyt mannermaalla kolmannen matkansa aikana. Kolumbuksen edelle nostettiin myös löytöretkeilijä Amerigo Vespucci, jonka väitettiin virheellisesti käyneen Amerikan mantereella ennen Kolumbusta. Lopulta koko maanosa nimettiin pian Kolumbuksen kuoltua Vespuccin mukaan, sillä Vespuccin väitettiin hataralta pohjalta ensimmäisenä tienneen käyneensä uudessa maanosassa eikä Aasiassa.[53]

Myöhempi maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbusta on kutsuttu Uuden maailman "löytäjäksi", vaikka viikinkejä olikin käynyt Pohjois-Amerikassa ennen häntä. Vasta Kolumbuksen matkan seurauksena Amerikka kuitenkin avautui eurooppalaisille löytöretkeilijöille, hyödyntäjille ja asuttajille. Historiankirjoitus olikin perinteisesti suhtautunut Kolumbukseen sankarina, jonka Eurooppaan tuomat rikkaudet ja Amerikan avaaminen eurooppalaisasutukselle hyödyttivät Espanjaa ja muuta Eurooppaa suuresti. Nykyisin Kolumbusta arvioitaessa kiinnitetään kuitenkin huomio Amerikan eurooppalaisvalloituksen tuottamaan tuhoon esimerkiksi alkuperäisasukkaille ja maanosaan rahdatuille afrikkalaisorjille.[1] Esimerkiksi Méxicossa Kolumbuksen kunniaksi pystytetty patsas poistettiin vuonna 2020 ja sen tilalle asennetaan nuorta alkuperäiskansan naista esittävä patsas[54].

Kolumbuksen taidot kapteenina, kokeneena merenkävijänä ja navigoijana arvostetaan nykyisinkin korkealle. Kolumbus osasi valita reittinsä Amerikkaan ja takaisin taitavasti, ja samat reitit ovat edelleenkin käytössä. Hän osasi myös hyödyntää taitavasti Kanarianvirtaa. Hän kykeni lisäksi löytämään laskelmiensa avulla takaisin edellisillä matkoillaan löytämilleen satamille. Kolumbus piti kuitenkin lisääntyvistä todisteista huolimatta kuolemaansa saakka itsepintaisesti kiinni luulostaan, että hän oli löytänyt meritien Euroopan ja Aasian välillä.[55]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlistaminen ja muistopäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumbuksen maihinnousua juhlistetaan edelleen monissa Amerikan maissa sekä Espanjassa ja Italiassa. Latinalaisessa Amerikassa monet juhlistavat Kolumbuksen sijaan alkuperäisväestön ja espanjalaisten kulttuurien yhdistymistä. Yhdysvalloissa vietetään vuosittain lokakuun toisena maanantaina kansallista juhlapäivää Kolumbuksen päivää. 1990-luvulle tultaessa Kolumbuksen juhlinta oli alkanut herättää myös vastustusta alkuperäiskansojen kohtalon vuoksi, ja jotkut ovat ehdottaneet päivän tilalle ”alkuperäiskansojen päivää”.[56]

Kolumbuksen mukaan nimettyjä paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristoffer Kolumbuksen mukaan on nimetty Amerikassa useita kaupunkeja, alueita ja muita paikkoja, kuten Kolumbian tasavalta Etelä-Amerikassa, Washington, District of Columbia, Kanadan provinssi Brittiläinen Kolumbia, Ohion pääkaupunki Columbus, Oregonin Columbiajoki ja Columbian yliopisto.[57][58]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fernández-Armesto, Felipe: Columbus. Oxford University Press, 1991. ISBN 0-19-215898-8.
  • Landström, Björn: Kolumbus. Otava, 1966.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Flint, Valerie I.J.: Christopher Columbus Encyclopædia Britannica. 9.10.2018. Viitattu 11.10.2018 (englanniksi).
  2. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 1–2.
  3. ↑ Landström 1966, s. 22.
  4. ↑ a b c d Landström 1966, s. 23.
  5. ↑ Washington Irving: The Complete Works of Washington Irving., s. 876–877. Elibron Classics, 2005 (alkuteos 1834). Teoksen verkkoversio (viitattu 11.2.2013). (englanniksi)
  6. ↑ Columbus from birth (circa 1451) till 1492 christopher-columbus.eu. Viitattu 11.2.2013 (englanniksi).
  7. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 6, 18–19.
  8. ↑ Landström 1966, s. 23–24.
  9. ↑ Landström 1966, s. 25, 27–28.
  10. ↑ Landström 1966, s. 28.
  11. ↑ Landström 1966, s. 25–27.
  12. ↑ Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava 2021, 279, 282.
  13. ↑ Landström 1966, s. 28–31.
  14. ↑ Landström 1966, s. 31.
  15. ↑ Landström 1966, s. 35–37.
  16. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 64.
  17. ↑ Landström 1966, s. 38–44.
  18. ↑ Landström 1966, s. 45–49.
  19. ↑ Landström 1966, s. 50–51.
  20. ↑ Landström 1966, s. 51–52.
  21. ↑ Landström 1966, s. 55–58.
  22. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 74–76.
  23. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 78–81.
  24. ↑ Landström 1966, s. 107.
  25. ↑ Landström 1966, s. 66–71.
  26. ↑ Christopher Columbus Landfall in the New World christopher-columbus.eu. Viitattu 26.7.2015 (englanniksi).
  27. ↑ The first people in the Turks & Caicos Turks & Caicos National Museum. Viitattu 10.5.2018. (englanniksi)
  28. ↑ Landström 1966, s. 72–75.
  29. ↑ Morgan, Edmund S.: Columbus' Confusion About the New World Smithsonian Magazine. 10/2009. Viitattu 19.9.2016 (englanniksi).
  30. ↑ Landström 1966, s. 76–77.
  31. ↑ Landström 1966, s. 82.
  32. ↑ Landström 1966, s. 83.
  33. ↑ Landström 1966, s. 85–91.
  34. ↑ Landström 1966, s. 92–94.
  35. ↑ a b c d e f g h i j k l Kolumbus, Kristoffer (suomentanut Valkeila, Erkki): Amerikan löytöretken päiväkirja Gutenberg-projekti. Viitattu 11.10.2018.
  36. ↑ Landström 1966, s. 94–100.
  37. ↑ Landström 1966, s. 100–104.
  38. ↑ Landström 1966, s. 104–105.
  39. ↑ Landström 1966, s. 108.
  40. ↑ Landström 1966, s. 106–107.
  41. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 95–96.
  42. ↑ Liss, Peggy K.: Isabel The Queen: Life And Times, s. 334. University of PENNSYLVANIA Press, 2004. ISBN 0812218973. (englanniksi) Huom. lähdeviite ei kata aivan koko lainausta.
  43. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 112–113.
  44. ↑ a b Tremlett, Giles: Lost document reveals Columbus as tyrant of the Caribbean The Guardian. 7.8.2006. Viitattu 5.9.2016 (englanniksi).
  45. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 178–179.
  46. ↑ Landström 1966, s. 185, 189.
  47. ↑ Christopher Columbus Suffered From a Fatal Form of Arthritis 6.5.2005. Marylandin yliopisto. Arkistoitu 29.8.2016. Viitattu 10.9.2016 (englanniksi).
  48. ↑ Landström 1966, s. 190.
  49. ↑ Scientists confirm Christopher Columbus' bones (USA Today)
  50. ↑ Rusting, Ricki: Will the Real Christopher Columbus Please Stand Up? Scientific American. 14.10.2013. Viitattu 5.9.2016 (englanniksi).
  51. ↑ Flint, Valerie I. J.: Christopher Columbus: Written sources Encyclopædia Britannica. 9.10.2018. Viitattu 11.10.2016 (englanniksi).
  52. ↑ Dearden, Lizzie: Christopher Columbus: The life and legacy of the famous explorer Independent. 13.5.2014. Viitattu 8.9.2016 (englanniksi).
  53. ↑ Fernández-Armesto 1991, s. 185–187.
  54. ↑ Mexico City to swap Columbus statue for one of indigenous woman BBC News. 13.10.2021. Viitattu 3.11.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Tirado, Thomas C.: Christopher Columbus and his Legacy BBC History. 17.2.2011. Viitattu 8.9.2016 (englanniksi).
  56. ↑ McKenna, Amy: Columbus Day Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.10.2018 (englanniksi).
  57. ↑ What places are named after Christopher Columbus? Ask.com. Arkistoitu 14.8.2015. Viitattu 13.8.2015 (englanniksi).
  58. ↑ Wheeler, Linda: Towns, Regions, Rivers, Mountains etc. named after Columbus 22.2.2001. Columbus Monuments Pages. Viitattu 13.8.2015 (englanniksi).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristoffer_Kolumbus&oldid=22174689”