Koripallo kesäolympialaisissa 1952

Koripallo kesäolympialaisissa 1952
Joukkueet	16
Isäntämaa	Suomi
Kaupungit	Helsinki
Ajankohta	25. heinäkuuta – 2. elokuuta 1952
Mitalistit
– Kultaa	Yhdysvallat (USA)
– Hopeaa	Neuvostoliitto (URS)
– Pronssia	Uruguay (URU)
Infobox OK

Koripallo esiintyi Helsingin olympialaisissa 1952 kolmannen kerran olympiatasolla. Kultaa voitti Yhdysvallat. Neuvostoliitto jäi hopealle ja Uruguay pronssille.

Turnaukseen ilmoittautui 23 joukkuetta, joista kymmenen pääsi suoraan varsinaiseen olympiaturnaukseen. Loput 13 joukkuetta pelasivat karsintaturnauksen, josta pääsi kuusi joukkuetta jatkoon. Suoraan kisoihin pääsivät Lontoon olympialaisten kuusi parasta (Yhdysvallat, Ranska, Brasilia, Meksiko, Uruguay ja Chile), 1950 maailmanmestari Argentiina, vuoden 1951 Euroopan-mestaruuskilpailujen kaksi parasta (Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia) sekä isäntämaa Suomi.

Varsinainen kisaturnaus pelattiin 16 joukkueen kesken. Maat oli jaettu neljään neljän joukkueen lohkoon siten, että Lontoon olympialaisten kaksi parasta, hallitseva maailmanmestari ja Euroopan-mestari olivat eri lohkoissa. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta jatkoivat välierävaiheeseen, joka pelattiin kahdessa neljän joukkueen lohkossa. Välierälohkojen kaksi parasta jatkoivat otteluiden sijoista 1–4, kun kaksi heikompaa jäivät taisteluun sijoista 5–8.

Kilpailupaikat

Ensimmäisen kierroksen pelit pelattiin Tennispalatsissa. Pelipaikan yleisökapasiteetti oli 1 750, jota pidettiin liian pienenä. Välierät ja loppuottelu pelattiin B-Messuhallissa. Vuonna 1935 rakennettua Messuhallia laajennettiin kisojen takia pohjoiseen päin vuonna 1952.

Kumpaakaan areenaa ei pidetty ihanteellisena koripallo-otteluille. Tennispalatsissa oli tarpeeksi peseytymistiloja ja harjoituskenttiä, mutta yleisötilat olivat liian pienet. B-Messuhallin ongelmana oli se, että katsomoiden kaiteet olivat liian lähellä pelikenttää, joka olisi voinut olla liian vaarallista pelaajille. Vaikka FIBA ei kieltänyt pelikentän käyttöä, päätettiin kaiteet silti pehmustaa.

Kisajärjestelyt

Helsinki valittiin kisojen järjestäjäksi jo 21. kesäkuuta 1947. Melkein välittömästi tämän jälkeen kaupungissa alettiin järjestellä tulevia kisoja. Suomen Koripalloliitto solmi Erik von Frenckellin johtaman ”XV Olympiad Helsinki ry:n” kanssa yhteydet jo saman vuoden syyskuussa. Yhdistyksen jäseniin kuuluivat muun muassa valtio, Helsingin kaupunki, Suomen Olympiakomitea sekä sen jäsenjärjestöt.

Olympialaisten järjestelytoimikunta kehotti koripalloväkeä perustamaan myös oman toimikuntansa kisoihin. Niinpä toimikunta perustettiin ja sen puheenjohtajaksi valittiin Niilo Tammisalo. Muita Koripalloliiton nimissä olleita olivat Ville Dillemuth ja Eero Castrén. Työväen Urheiluliiton edustajia olivat Joonas Kykkänen, Keijo Viianen ja Aarno Lähteinen. Myöhemmin Viiasen ja Lähteisen tilalle vaihdettiin Pentti Salmi ja Vilho Hakola. Ensimmäisen kerran toimikunta kokoontui yhteen syyskuussa 1950, jonka jälkeen kisajärjestelyt ottivat suuren harppauksen eteenpäin.

Kisojen yleiset puutteet saatiin valmiiksi jo vuoden 1951 aikana, jonka jälkeen aloitettiin kisojen yksityiskohtien suunnitteleminen. Elokuussa 1950 aloitti toimintansa järjestelykunnan työvaliokunta, johon kuuluivat Hakola, Tammisalo ja Reino Weuro. Uuden työvaliokunnan töihin kuului muun muassa kisojen kokonaissuunnitelmien laatiminen sekä ihmisten valitseminen kisojen johtotehtäviin. Kisoja varten olympialaisten järjestelytoimikunta osti 60 uutta palloa, joiden lisäksi pallot valmistanut tehdas lahjoitti 25 palloa. Koritelineiden täytyi olla FIBAn sääntöjen mukaiset, jolloin jouduttiin hankkimaan uudet Ranskasta asti.

Pelisysteemi

Pääartikkeli: Koripallo kesäolympialaisissa 1952 – kokoonpanot

23 maata ilmoittautui kisoihin, joista kymmenen pääsi suoraan varsinaiseen olympiaturnaukseen. Loput 13 joukkuetta pelasivat karsintaturnauksen, josta pääsi kuusi parasta joukkuetta jatkoon. Suoraan kisoihin pääsivät Lontoon olympialaisten kuusi parasta (Yhdysvallat, Ranska, Brasilia, Meksiko, Uruguay ja Chile), 1950 maailmanmestari Argentiina, vuoden 1951 Euroopan-mestaruuskilpailujen kaksi parasta (Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia) sekä isäntämaa Suomi.

Karsintaottelut

Ryhmä 1

14. heinäkuuta 1952		Unkari	–	Kreikka		75-38
15. heinäkuuta 1952		Filippiinit	–	Israel		57-47
16. heinäkuuta 1952		Kreikka	–	Israel		54-52
17. heinäkuuta 1952		Unkari	–	Filippiinit		35-48
18. heinäkuuta 1952		Kreikka	–	Unkari		44-47

Ryhmä 2

14. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Egypti		63-57
14. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Italia		68-57
15. heinäkuuta 1952		Egypti	–	Turkki		64-45
15. heinäkuuta 1952		Italia	–	Egypti		62-66
16. heinäkuuta 1952		Kanada	–	Romania		72-51
17. heinäkuuta 1952		Italia	–	Turkki		49-37
18. heinäkuuta 1952		Romania	–	Italia		39-53

Ryhmä 3

14. heinäkuuta 1952		Kuuba	–	Belgia		59-51
15. heinäkuuta 1952		Bulgaria	–	Sveitsi		69-58
16. heinäkuuta 1952		Belgia	–	Sveitsi		59-49
17. heinäkuuta 1952		Kuuba	–	Bulgaria		56-62
18. heinäkuuta 1952		Belgia	–	Kuuba		63-71

16 joukkuetta jaettiin neljään lohkoon siten, että jokaisessa lohkossa oli kaksi maata, jotka oli sijoitettu turnauksen kahdeksan parhaan joukkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät välieriin, joissa oli kaksi neljän joukkueen lohkoa. Välierien kaksi parasta joukkuetta pääsivät pelaamaan sijoista 1–4, kun taas lohkojen kaksi viimeistä joutuivat pelaamaan sijoista 5–8.

Tulokset

1. kierros

25.–27. heinäkuuta

Turnauksen ensimmäisen kierroksen suurin yllätys koettiin Lohkossa 2, jossa Bulgaria voitti Meksikon ja eteni välieräsarjaan. Lohkossa 1 Yhdysvallat ja Uruguay olivat ylivoimaisia ja Lohkossa 4 Ranska otti kaksi helppoa voittoa, mutta Chile oli tiukilla Kuuban kanssa. Lohko 3 oli alkusarjojen tasaisin. Lopulta lohkonsa viimeiseksi jäänyt Kanada hävisi vain pisteellä Argentiinalle ja kahdella pisteellä Brasilialle, jotka menivät lohkosta jatkoon.

Lohkon 3 päättäneessä ottelussa, jossa kohtasivat Argentiina ja Brasilia, argentiinalaiset kantoivat surunauhoja. Maassa laajalti ihailtu presidentti Juan Perónin vaimo Eva Perón oli kuollut edellisenä päivänä.

Lohko 1

# O V H TK PK PIST 1 Yhdysvallat 3 3 0 195 139 6 2 Uruguay 3 2 1 167 164 5 3 Tšekkoslovakia 3 1 2 161 164 4 4 Unkari 3 0 3 143 199 3 Yhdysvallat 66–48 (37–23) Unkari Uruguay 53–51 (32–32) Tšekkoslovakia Uruguay 70–56 (36–33) Unkari Yhdysvallat 72–47 (35–21) Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia 63–39 (34–23) Unkari Yhdysvallat 57–44 (32–27) Uruguay

Lohko 2

Suomen ja Meksikon välinen alkusarjaottelu.

# O V H TK PK PIST 1 Neuvostoliitto 3 3 0 192 143 6 2 Bulgaria 3 2 1 163 182 5 3 Meksiko 3 1 2 162 171 4 4 Suomi 3 0 3 147 178 3 Neuvostoliitto 74–46 (38–21) Bulgaria Meksiko 66–48 (36–21) Suomi Bulgaria 52–44 (27–16) Meksiko Neuvostoliitto 47–35 (23–14) Suomi Bulgaria 65–64 (31–30) Suomi Neuvostoliitto 71–62 (38–29) Meksiko

Lohko 3

Filippiinit ja Argentiina Tennishallissa.

# O V H TK PK PIST 1 Argentiina 3 3 0 239 196 6 2 Brasilia 3 2 1 184 179 5 3 Filippiinit 3 1 2 192 221 4 4 Kanada 3 0 3 201 220 3 Argentiina 85–59 (44–30) Filippiinit Brasilia 57–55 (33–27) Kanada Brasilia 71–52 (32–25) Filippiinit Argentiina 82–81 (42–48) Kanada Filippiinit 81–65 (40–35) Kanada Argentiina 72–56 (31–21) Brasilia

Lohko 4

# O V H TK PK PIST 1 Ranska 3 3 0 202 149 6 2 Chile 3 2 1 170 150 5 3 Egypti 3 1 2 176 221 4 4 Kuuba 3 0 3 149 177 3 Ranska 92–64 (39–30) Egypti Chile 53–52 (32–32) Kuuba Chile 74–46 (47–18) Egypti Ranska 58–42 (30–17) Kuuba Ranska 52–43 (25–17) Chile Egypti 66–55 (35–28) Kuuba

Välierävaihe

28.–30. heinäkuuta

Välierävaiheessa nähtiin Lohko A:ssa tasainen taistelu paikasta turnauksen neljän parhaan joukkoon. Uruguay nousi lohkovoittoon, vaikka se kärsi tappion ensimmäisessä ottelussa, joka on jäänyt historiaan ottelun päättäneestä tappelustaan. Ranska johti Uruguayta kahdella pisteellä ottelun loppuhetkillä ja uruguaylaiset hakivat tasoitusta, vaikka heillä oli kentällä enää kolme pelaajaa virhetilien täyttymisen takia. Minuutti ennen loppusummeria Uruguay sai korin, mutta yhdysvaltalainen päätuomari Vincent Farrell vihelsi pelin poikki. Tämän Uruguayn pelaajat ja Farrell kävivät kiivaan keskustelun tilanteesta. Noin viiden minuutin selvittelyn jälkeen Farrell ilmoitti, että kori hyväksytään, sillä rike tapahtui vasta korin jälkeen. Ranska sai aloituksesta pallon ja teki ratkeisevan korin. Uruguayn pelaajat kävivät ranskalaisten korin jälkeen Farrellin kimppuun lyöden ja potkien. Tuomari autettiin lopulta kentältä pois ja yleisön buuatessa uruguaylaisten pelaajat ja toimitsijat uhkasivat jo lähteä katsomoon.

Toisessa välierälohkossa odotettiin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kohtaamista, joka osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Ottelu päättyi Yhdysvaltain helppoon 86–58-voittoon. Molemmat maat etenivät kuitenkin turnauksen neljän parhaan joukkoon.

Lohko A

# O V H TK PK PIST 1 Uruguay 3 2 1 187 187 5 2 Argentiina 3 2 1 226 174 5 3 Bulgaria 3 1 2 177 220 4 4 Ranska 3 1 2 178 194 4 Argentiina 100–56 (53–29) Bulgaria Ranska 68–66 (38–30) Uruguay Uruguay 62–54 (35–27) Bulgaria Argentiina 61–52 (31–27) Ranska Bulgaria 67–58 (39–23) Ranska Uruguay 66–65 (39–31) Argentiina

Lohko B

Chilen Cordero Fernández (6) yrittää ajaa korille.

# O V H TK PK PIST 1 Yhdysvallat 3 3 0 246 166 6 2 Neuvostoliitto 3 2 1 190 195 5 3 Brasilia 3 1 2 138 136 4 4 Chile 3 0 3 140 217 3 Brasilia 75–54 (36–25) Chile Yhdysvallat 86–58 (36–22) Neuvostoliitto Yhdysvallat 103–55 (27–16) Chile Neuvostoliitto 54–49 (21–25) Brasilia Yhdysvallat 57–53 (24–26) Brasilia Neuvostoliitto 78–60 (41–29) Chile

Sijat 5–8

31. heinäkuuta–2. elokuuta

Sijoitusottelut päättyivät eri tavalla kuin alun perin oli odotettu. Ranskan ja Bulgarian välisessä pelissä Ranskan peli oli heikkoa ja Bulgaria voitti ottelun, vaikkakaan ei pelannut lähellä parasta peliään. Toisessa pelissä Chile voitti Bulgarian. Sijoituspelissä viidennestä sijasta Brasilia kohtasi Chilen, jonka se oli jo aikaisemmin voittanut turnauksessa luvuin 75–44. Tällä kertaa Chile oli kuitenkin parempi ja voitti ottelun neljällätoista pisteellä. Brasilian huonon pelin syyksi arveltiin väsymystä sekä mahdollinen pettymys huonosta sijoituksesta.

	Välierät				Sijoitusottelut sijoista 5–8
	Chile	60 (37)
	Bulgaria	53 (29)
					Chile	58 (32)
					Brasilia	49 (24)
					Sijat 7 ja 8
	Brasilia	59 (31)		Bulgaria	58 (22)
	Ranska	44 (26)			Ranska	44 (22)

Sijat 1–4

Yhdysvallat ja Argentiina pelasivat välieräottelussaan tasaisen ottelun, joka ratkesi Yhdysvaltojen hyväksi vasta loppuhetkillä. Neuvostoliitto sen sijaan pelasi varmasti ja voitti Uruguayn muutaman pisteen erolla.

Pronssiottelusta tuli jälleen kuuma. Argentiinan Juan Uder oli vajaa kymmenen minuuttia ennen loppua murtautunut heittopaikkaan. Uruguayn Tabaré Larre Borges kamppasi pahannäköisesti Uderin, joka kaatuessaan hieman huitasi Borgesia jalkaan. Tästä seurasi jälleen pieni tappelu, jonka pystyi paikalle valmiiksi hälytetyt poliisit lopettamaan. Uruguay joutui kuitenkin taistelemaan lopun vajaalla, tosin Argentiinankin pelaajien varoitustili täyttyi myöhemmin, minkä seurauksena Uruguay puolestaan oli ottelun lopun ylivoimaisena ja voittikin pronssia.

Turnauksen finaalista muodostui melko tylsä ottelu. Neuvostoliittolaiset tajusivat ennen ottelua, että he voivat voittaa yhdysvaltalaiset vain, jos pystyvät jäädyttämään pelin. Yhdysvallalla oli selvä etu otteluun, sillä heillä oli muun muassa 213-senttinen Bob Kurland ja 209-senttinen Clyde Lovellette, kun Neuvostoliiton pisin pelaaja oli 193 senttimetriä pitkä. Neuvostoliiton taktiikka onnistui, sillä pelissä tehtiin huomattavan vähän koreja. Yhdysvallat oli silti parempi pistein 36–25.

Välierät Loppuottelu               31. heinäkuuta  Neuvostoliitto 61 (31)    Uruguay 57 (28)     2. elokuuta      Yhdysvallat 36 (17)    Neuvostoliitto 25 (15)     Pronssiottelu 31. heinäkuuta 1. elokuuta  Yhdysvallat 85 (43)  Uruguay  68 (31)  Argentiina 76 (39)    Argentiina  59 (24)

Uruguayn ja Argentiinan välinen peli jouduttiin keskeyttämään ja pyytämään poliisia paikalle. Loppuottelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä.

Mitalistit

Kultaa	Hopeaa	Pronssia
Yhdysvallat Ron Bontemps Marcus Freiberger Wayne Glasgow Charlie Hoag Bill Hougland John Keller Dean Kelley Bob Kenney Bob Kurland Bill Lienhard Clyde Lovellette Frank McCabe Dan Pippin Howie Williams Päävalmentaja: Warren Womble	Neuvostoliitto Stepas Butautas Nodar Džordžikia Anatoli Konev Otar Korkia Heino Kruus Ilmar Kullam Justinas Lagunavičius Joann Lõssov Aleksandr Moisejev Juri Ozerov Kazys Petkevičius Stasys Stonkus Maigonis Valdmanis Viktor Vlasov Päävalmentaja: Stepan Spandarjan	Uruguay Martín Acosta y Lara Enrique Baliño Victorio Cieslinskas Héctor Costa Nelson Demarco Héctor García Tabaré Larre Borges Adesio Lombardo Roberto Lovera Sergio Matto Wilfredo Peláez Carlos Roselló Päävalmentaja: Olguiz Rodríguez

Lähteet

• Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
• Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6108-2.
• Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.
• Vasara, Erkki: Koritalkoot. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
• Reino Hirviseppä, Pekka Tiilikainen, Taavi Patoharju, Toivo Määttä: Helsingin olympiakisat 1952, s. 80-81. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1952.

Viitteet

• Kaikki tilastot: Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 676-688

Koripallo olympialaisissa

1896–1900 • 1904 (Näytöslaji) • 1908–1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1952 lajit ja kilpailutapahtumat

Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu