Kooda
Kooda (ital. coda, 'häntä'), on länsimaisessa taidemusiikissa musiikillisen kokonaisuuden päätöselementti. Se voi olla kappaleen päätöksenä olevan sointulopukkeen laajentuma, jolloin sillä ei ole erityistä sisältöä. Laajemmat koodat kehittelevät teemaa tai saattavat tuoda esille jopa uudenlaisia teemoja.
Bach käytti fuugissaan koodaa, joka taidokkaasti yhdistää fuugan motiivisen aineiston musiikilliseen kudokseen. Beethoven kehitti koodan käyttöä sonaattimuodossa, ja hänen esimerkkiään seurasivat sinfonioissaan muun muassa Brahms, Mahler ja Bruckner. Sonaattimuodossa kooda toimii kahdella tasolla: pienkooda on päätös teeman esittelylle ja koko osan päättää suurkooda, joka laajuudessaan saattaa muuttaa osan rakenteen neliosaiseksi (esittely–kehittely–kertaus–kooda). Sinfonioiden finaaliosassa kooda on usein strettan muodossa. Mahler käytti koodaa merkitykseltään vaihtelevasti: se saattoi olla luonteeltaan pyöristävä epilogi, välittävä taite tai johdanto.
Suppea kooda on nimeltään kodetta (italiaksi codetta, 'pieni häntä').
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otavan Iso musiikkitietosanakirja (1979)
| ||||||||||||||||||||
