Keskustan armeijaryhmä
 Wehrmachtin armeijaryhmät 1
| |
| Itärintama
| |
| Pohjoinen armeijaryhmä | |
| Keskustan armeijaryhmä | |
| Etelän armeijaryhmä | |
| Armeijaryhmä A | |
| Armeijaryhmä B | |
| Armeijaryhmä Don | |
| Armeijaryhmä Etelä-Ukraina | |
| Armeijaryhmä Pohjois-Ukraina | |
| Armeijaryhmä Kuurinmaa | |
| Armeijaryhmä Veiksel | |
| Länsirintama
| |
| Armeijaryhmä A | |
| Armeijaryhmä B 1940 | |
| Armeijaryhmä B 1943–1945 | |
| Armeijaryhmä C | |
| Armeijaryhmä D | |
| Armeijaryhmä G | |
| Armeijaryhmä H | |
| Balkan
| |
| Armeijaryhmä E | |
| Armeijaryhmä F | |
| Pohjois-Afrikka
| |
| Armeijaryhmä Afrikka | |
| Armeijaryhmä Tunisia2
| |
| |
Keskustan armeijaryhmä (saks. Heeresgruppe Mitte) oli toisessa maailmansodassa Saksan maavoimien yhtymä, joka oli yksi kolmesta operaatio Barbarossassa Neuvostoliittoon hyökänneestä saksalaisesta armeijaryhmästä. Alkuperäinen Keskustan armeijaryhmä lyötiin operaatio Bagrationissa kesällä ja syksyllä 1944. Keskustan armeijaryhmä nimettiin 15. tammikuuta 1945 uudelleen Pohjoisen armeijaryhmäksi ja armeijaryhmä A uudelleennimettiin Keskustan armeijaryhmäksi. Alkuperäinen Keskustan armeijaryhmä motitettiin Königsbergiin ja tuhottiin 6.–9. huhtikuuta 1945 Königsbergin taistelussa.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijaryhmä perustettiin 22. kesäkuuta 1941 nimeämällä uudelleen armeijaryhmä B komentajanaan Fedor von Bock.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksa ja sen liittolaiset ylittivät 22. kesäkuuta Neuvostoliiton rajan operaatio Barbarossan alkaessa. Keskustan ryhmän tavoitteena oli puna-armeijan Valko-Venäjän alueen joukkojen lyöminen ja Smolenskin valtaaminen. Tavoitteensa saavuttaakseen ryhmä teki nopean saarrostavan iskun kahdella panssariryhmällä ja tavoitteen tuli olla saavutettuna marraskuun puoleen väliin mennessä. Lisäksi ryhmän tuli tukea pohjoista ja etelän armeijaryhmää.
Marsalkka Fedor von Bockin johtamaan armeijaryhmään kuului hyökkäyksen alkaessa 4. ja 9. armeija sekä 2. ja 3. panssariryhmä sekä niitä tukeva 2. ilma-armeija. Elokuun puoleen väliin mennessä ryhmä oli tuhonnut edessään olleet puna-armeijan joukot Białystokin ja Minskin sekä Smolenskin taisteluissa. Pelkästään Minskistä otettiin noin 300 000 sotavankia.
Hyökkäystä kohti Moskovaa jatkettiin 30. syyskuuta, mutta syksyn sateiden kuravelliksi muuttamilla teillä eteneminen hidastui. Marraskuussa alkoi talvi, joka aiheutti kesävarusteissa olevalle Saksan armeijalle suuria ongelmia. Marraskuun lopulla hyökkäys pysähtyi Kremlin tornien näkyessä.
Talvi 1941–1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puna-armeijan vastahyökkäys alkoi 6. joulukuuta, mikä työnsi 4. huhtikuuta mennessä armeijaryhmän 200 kilometrin päähän Moskovasta Rževin tasangolle, jolta kuitenkin edelleen kyettiin uhkaamaan Moskovaa. Tasangon hallinnasta käytiin ajoittain kiivaita taisteluita.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 22. kesäkuuta 1941 Fedor von Bock
- 19. joulukuuta 1941 Günther von Kluge
- lyhyen aikaa joulun alla Günther Blumentritt
- 12. lokakuuta 1943 Günther Blumentritt
- 28. kesäkuuta 1944 Walter Model[1]
- 16. elokuuta 1944 Georg Hans Reinhardt[1]
- 17. tammikuuta 1945 Ferdinand Schörner[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Office of United States Chief of Counsel For Prosecution of Axis Criminality: AFFIDAVIT TO ACCOMPANY MEMORANDUM ON THE GERMAN GENERAL STAFF AND HIGH COMMAND Last-Modified: 1999/11/17. Nizkor Project. Arkistoitu 6.6.2007. Viitattu 1.4. 2007. (englanniksi)
