Kent Nilsson
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Sveitsi 1990 | ||
Kent Åke "Kenta" Nilsson (s. 31. elokuuta 1956 Nynäshamn, Ruotsi) on ruotsalainen jääkiekkoilija. Keskushyökkääjänä pelannut Nilsson edusti kymmenisen vuotta Pohjois-Amerikan WHA- ja NHL-seuroja Winnipeg Jets, Atlanta Flames, Calgary Flames, Minnesota North Stars ja Edmonton Oilers ja voitti kerran Stanley Cupin. Euroopassa hän pelasi kotimaansa lisäksi Sveitsissä ja lyhyempiä aikoja monissa muissa maissa.[1]
Nilsson edusti Ruotsin maajoukkuetta kolmessa Kanada-cupissa ja kolmissa MM-kilpailuissa. Kanada-cupissa 1984 ja MM-kilpailuissa 1990 hän saavutti hopeaa.[1] MM-kilpailuissa 1989 hän teki kolme maalia ja sai 11 syöttöpistettä, joten hän kokosi samat 14 tehopistettä kuin turnauksen pistepörssin voittaja ja oli tehokkain ruotsalaispelaaja.[2] Seuraavan vuoden MM-kilpailuissa hän teki kymmenen maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä, millä hän oli pistepörssissä kolmas ja jälleen paras ruotsalainen.[3]
Nilsson edusti uransa alussa kotimaassaan Djurgårdens IF:ää kausina 1973–1976 ja AIK:ta kaudella 1976–1977. NHL-seura Atlanta Flames varasi Nilssonin vuoden 1976 varaustilaisuuden neljännellä kierroksella 64. varausvuorolla. Nilsson aloitti Pohjois-Amerikan uransa kuitenkin WHA-liigan Winnipeg Jetsissä kausina 1977–1979 ja teki molempina kausina runkosarjassa 107 tehopistettä. Winnipeg voitti molempina kausina mestaruuden, ja Nilsson valittiin avauskaudellaan WHA:n vuoden tulokkaaksi. Vuonna 1979 Nilsson siirtyi NHL-seura Atlanta Flamesiin, jonka mukana hän vuotta myöhemmin muutti Calgaryyn.[1] Hän pelasi seurassa vuoteen 1985 saakka ja teki kaudella 1980–1981 NHL:n runkosarjassa 49 maalia ja 82 syöttöpistettä eli yhteensä 131 tehopistettä,[1] ja hänen hallussaan on edelleen Calgary Flamesin yhden kauden syöttöpiste- ja tehopiste-ennätys.lähde? Myös kaudella 1982–1983 Nilsson ylitti sadan tehopisteen rajan ja jäi kaudella 1984–1985 siitä vain yhden pisteen päähän. Vuonna 1985 Nilsson siirtyi Minnesota North Starsiin ja kesken kauden 1986–1987 Edmonton Oilersiin, jossa hän voitti Stanley Cupin.[1] Mestaruuskauden pudotuspeleissä hän teki kuusi maalia ja antoi 13 maalisyöttöä ja oli joukkueensa viidenneksi paras pistemies Wayne Gretzkyn, Mark Messierin, Glenn Andersonin ja Jari Kurrin jälkeen.[4]
Vuonna 1987 Nilsson palasi Eurooppaan. Kaudella 1987–1988 hän pelasi kaksi ottelua sveitsiläisseura HC Luganossa ja suurimman osan kautta italialaisessa HC Bolzanossa, jossa hän voitti Italian mestaruuden. Kaudella 1988–1989 hän pelasi Djurgårdens IF:ssä ja voitti Ruotsin-mestaruuden. Tämän jälkeen hän edusti kolme kautta sveitsiläisseura EHC Klotenia ja pelasi kauden 1992–1993 jälleen Djurgårdenissa. Pelaajauransa viimeiset viisi kautta hän pelasi Itävallassa, Norjassa, Ruotsin II-divisioonassa, Saksassa ja Espanjassa sekä kuusi ottelua NHL:ssä Edmonton Oilersin joukkueessa kaudella 1994–1995.[1]
Nilsson palkittiin Pohjois-Amerikan parhaana ruotsalaispelaajana Viking Awardilla vuonna 1981 ja Ruotsin parhaana pelaajana Guldpuckenilla vuonna 1989. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut pitkään pelaajatarkkailijana Edmonton Oilersille ja Florida Panthersille.[1]
Kent Nilssonin pojista Robert Nilsson on pelannut jääkiekkoa Ruotsin maajoukkueessa ja Anders Nilsson alasarjoissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Kent Nilsson Eliteprospects. Viitattu 4.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.): Jääkiekkokirja 1989–1990, s. 159. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1989. ISSN 0784-3321.
- ↑ Honkavaara, Aarne (päätoim.): Jääkiekkokirja 1990–1991, s. 195. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1990. ISSN 0784-3321.
- ↑ Honkavaara, Aarne; Mennander, Ari & Vuorinen, Jukka-Pekka (toim.): Jääkiekkokirja 1987–1988, s. 158. Uusi Suomi Oy / Kiekkolehti, 1987. ISSN 0784-3321.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kent Nilsson Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Kent Nilsson The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
| Edeltäjä: Anders Hedberg |
Viking Awardin voittaja 1981 |
Seuraaja: Thomas Gradin |
| Edeltäjä: Bo Berglund |
Guldpucken 1989 |
Seuraaja: Rolf Ridderwall |