Keisarihummeri
| Keisarihummeri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
| Heimo: | Hummerit Nephropidae |
| Suku: | Nephrops |
| Laji: | norvegicus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keisarihummeri (Nephrops norvegicus) eli merirapu (myös scampi tai langustiini) on hummereiden heimoon kuuluva kymmenjalkainen kuoriäyriäinen, joka elää Pohjois-Atlantin itärannikolla.[3]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täysikasvuinen keisarihummeri on keskimäärin 10–20 cm pitkä[3] ja väriltään vaaleanoranssi[4]. Sen selkäkilvessä on selkeästi erottuva vako ja vatsassa poikittaisia uurteita. Suuret, tummat silmät ovat munuaisenmuotoiset ja leveämmät kuin niitä kannattelevat ulokkeet. Muita tunnusmerkkejä ovat pitkä, piikikäs otsapiikki sekä pitkät, ohuet etujalat.[4]
-
Pää -
Saksi
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarihummereita esiintyy Pohjois-Atlantin itäosissa ja Välimeren länsi- ja keskiosissa. Levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Färsaarille, Islantiin ja Lofooteille ja etelässä Marokon rannikolle. Sen sijaan Välimeren itäosissa, Mustallamerellä ja Itämerellä keisarihummereita ei tavata.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarihummerit elävät noin 20–800 metrin syvyydessä liejuisessa merenpohjassa, johon ne kaivavat pesäkolonsa. Ne liikkuvat öisin ja syövät enimmäkseen detritusta eli kuollutta eloperäistä ainesta sekä äyriäisiä ja toukkia. Naaraat munivat heinäkuussa ja kantavat munia yhdeksän kuukautta.[3]
Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisarihummereita kalastetaan troolaamalla keväisin ja kesäisin Koillis-Atlantilla. Mannerrinteellä kalastus on tuottoisinta päivällä, kun taas matalammalla mannerjalustalla varhain aamulla, myöhään illalla tai täysikuun valaisemina öinä. Vuonna 1999 kokonaissaalis oli lähes 62 000 tonnia, josta Ison-Britannian osuus oli 51 % ja Irlannin 14 %. Saaliit pysyivät samalla tasolla 2000-luvun alussa, mutta nousivat vuonna 2006 jo yli 70 000 tonniin. Keisarihummereita myydään sekä tuoreina että pakastettuina, ja niiden kuorituista pyrstöistä valmistetaan säilykkeitä sekä keittoa nimeltä bisque de langoustines.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bell, C: Nephrops norvegicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Nephrops norvegicus ITIS. Viitattu 25. helmikuuta 2010.
- ↑ a b c d e Nephrops norvegicus FAO Species Identification and Data Programme. FAO Fisheries and Aquaculture Department. Viitattu 25. helmikuuta 2010.
- ↑ a b Nephrops norvegicus (html) Marine Species Identification Portal. ETI BioInformatics. Viitattu 25. helmikuuta 2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
| ||||||||||