Katodi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kemiassa katodilla tarkoitetaan sähkökemiallisen parin elektrodia, jossa tapahtuu pelkistyminen[1]. Elektrolyyttisessä parissa katodi on negatiivisesti varautunut ja galvaanisessa parissa katodi on positiivisesti varautunut.

Fysiikassa katodilla tarkoitetaan tyhjiössä olevaa elektrodia, joka lähettää elektroneja. Elektronit saadaan irtoamaan katodilta joko kuumentamalla elektrodia, jolloin tapahtuu terminen emissio, tai synnyttämällä elektrodien väliin voimakas sähkökenttä, jolloin negatiiviselta elektrodilta eli katodilta tapahtuu kenttäemissio. Elektrodilta voi irrota elektroneja myös silloin, kun siihen osuu valonsäde, jonka aallonpituus on riittävän lyhyt. Tällöin puhutaan valosähköisestä emissiosta.

Katodeja, joita käytetään kenttäemission avulla tyhjiössä, kutsutaan kylmäkatodeiksi. Kuumakatodit, joita kutsutaan usein myös hehkulangoiksi, ovat yleisempiä. Useimmat radiot ja televisiot 1970-luvulle saakka käyttivät kuumakatodielektroniputkia signaalin vahvistukseen ja käsittelyyn. Myös kuvaputkitelevisioissa käytettyjen katodisädeputkien elektronilähde on kuumakatodi. Useimpien loisteputkivalaisimien elektrodeina käytetään kuumakatodeja, mutta loisteputkivaloja valmistetaan myös kylmäkatodisina.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cathode IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.