Kaste (mormonismi)

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi
Historia Joseph Smith Ensimmäinen näky Urim ja tummim Oliver Cowdery Martin Harris David Whitmer Brigham Young Sidney Rigdon
Oppi ja rituaalit Jumala Pelastussuunnitelma Oppi kirkosta Kaste Sakramentti Konfirmaatio Endaumentti Sinetöinti Pappeus Avioliitto Perhe Moniavioisuus Viisauden sana Jumalanpalvelus Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset
Pyhät tekstit ja muut julkaisut Mormonin kirja Raamattu Oppi ja liitot Kallisarvoinen helmi
Toimintatavat ja kulttuuri Temppeli Lähetystyö Apujärjestö Pyhäkoulu Apuyhdistys Alkeisyhdistys Nuoret miehet Nuoret naiset
Organisaatio ja johtaminen Myöhempien aikojen pyhien liike MAP-kirkko MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kaksitoista apostolia Apostoli Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna Ylipappi Piispa
Katso myös Kritiikki Jäsenmäärä Mormonismi Suomessa

Kaste kuuluu Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa sekä muissa myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluvissa yhteisöissä harjoitettuihin pyhiin toimituksiin. Kyseessä on sama toimitus kuin kristillisissä kirkoissa yleensä harjoitettu kaste, jos kohta sen teologinen tulkinta on osittain toinen. Mormonistinen teologia korostaa, että kirkossa harjoitettu kaste on sama kuin raamatullisina aikoina harjoitettu kastetoimitus. Mormonismin pyhien kirjoitusten mukaan kaste ei ole vasta Jeesuksen Kristuksen säätämänä tullut uutuus, vaan pelastukseen välttämättömänä se oli tunnettu jo Aadamin ajoista saakka.^lähde?

Mormonismissa katsotaan, että kaste on pelastukseen välttämätön. Se on osa pelastussuunnitelmaa, joka on taivaallisen Isän suunnitelma ihmisten saattamiseksi takaisin hänen välittömään läsnäoloonsa eli "korotukseen". Kaste kuuluu yhdessä parannuksen, uskon ja konfirmaation kanssa "evankeliumin ensimmäisiin periaatteisiin" eli pelastussuunnitelman ytimeen.

Mormonistisissa yhteisöissä torjutaan pienten lasten kastaminen, jonka sekä Mormonin kirja (Moroni 8:4–23) että Oppi ja liitot (68:27) toteavat vääräksi. Mormonismin teologian mukaan kaste edellyttää kastettavalta "vastuullista ikää", mikä liikkeessä on määritelty kahdeksan vuoden iäksi.^lähde? Vastuullinen ikä katsotaan iäksi, jolloin henkilö on kykenevä erottamaan oikean väärästä ja näin ollen myös katumaan väärintekojaan. Samoin kastettavalta edellytetään uskoa Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastusuhriinsa. Ennen kastetta seurakunnan piispa pitää kastettavalle kastepuhuttelun. Siinä hän pyrkii selvittämään, ymmärtääkö kastettava kasteen merkityksen, onko hän tehnyt parannuksen synneistään ja uskooko hän Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan vapahtajana ja syntiensä sovittajana. Kastekeskustelun kysymykset muotoillaan eri tavalla kastettavan iän ja elämänkokemuksen mukaan, mutta selvitettävät asiat ovat periaatteessa samat.^lähde?

Mormonismissa kasteen katsotaan pesevän pois kastettavan synnit ja samalla olevan hänen uskonsa ja katumuksensa näkyvä merkki. Koska mormonismi ei tunnusta perisyntiä, katsotaan kasteen pesevän pois vain kastettavan henkilökohtaiset synnit.

Mormonismin mukaan pätevä kaste edellyttää, että se toimitetaan Jumalan antamalla valtuudella. Tämän valtuuden katsotaan liittyvän pappeuteen, jonka täyteys on vain mormonismissa. Kasteen valtuuden katsotaan kuuluvan alempaan eli Aaronin pappeuteen, sen pappeuden asteeseen. Mormonismin mukaan Johannes kastaja palautti Aaronin pappeuden valtuuden ja sen myötä myös valtuuden kastaa pätevästi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle keväällä 1829, minkä jälkeen nämä kastoivat toisensa New Yorkin osavaltiossa virtaavassa Susquehanna-joessa. Koska mormonismin mukaan vain sillä on oikeus kastaa pätevästi, ei muissa kirkoissa toimitettuja kasteita pidetä pätevinä. Ne uusitaan, vaikka ne olisi suoritettu muodollisesti oikein ja jo vastuullisen iän saavuttaneelle. Mormonistiset yhteisöt eivät yleensä tunnusta liioin toistensa kasteita.

MAP-kirkossa kaste toimitetaan yleensä kappelien yhteyteen sijoitetuissa kastealtaissa, vaikka kastaminen onkin mahdollista missä tahansa, missä on riittävästi vettä. Muissa mormonistisissa yhteisöissä kaste toimitetaan usein luonnollisessa vedessä, siis purossa, joessa tai järvessä. Kastetoimitus on muodoltaan yksinkertainen. Kastaja ja kastettava astuvat yhdessä veteen, minkä jälkeen kastaja upottaa kastettavan veden alle lausuen tämän koko nimen sekä sanat "Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinun Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Paikalla on oltava vähintään kaksi todistajaa, jotka todistavat toimituksen sekä sen, että kastettava upotetaan kokonaan veden alle. Mikäli jokin osa hänestä jää kastamatta, toimitus uusitaan. Yleensä kastetilaisuuteen liittyy myös rukous sekä kastepuhe.

Mormonismin teologian mukaan kaste ei anna kastettavalle Pyhän Hengen lahjaa, vaan tämä välitetään vasta konfirmaatiossa, jossa kaksi Melkisedekin pappeuden haltijaa, yleensä vanhinta siunaa kastetun kätten päällepanemisella. Vasta konfirmaatio liittää kastetun kirkon täyteen yhteyteen.

Koska kaste on pelastukseen ehdottomasti välttämätön eikä Jumala halua kenenkään jäävän osattomaksi pelastuksen mahdollisuudesta, on mormonismi kehittänyt opin sijaiskasteesta.^lähde? Sen mukaan elävät voivat kastattaa itsensä edesmenneiden puolesta. Mormonismin mukaan tämä oli myös alkukirkossa harjoitettu käytäntö (vrt. 1. Kor. 15:29). Tämä pyhä toimitus voidaan toimittaa vain temppeleissä, joissa on niitä varten Salomon temppelin vaskimeren mukaan laadittu, yleensä kahdentoista härän kannattama kasteallas. Sijaiskaste muistuttaa muodoltaan elävien kastetta, mutta siinä mainitaan sen edesmenneen nimi, jonka hyväksi kaste toimitetaan. Mormonismin opin mukaan Jeesus sekä edesmenneet apostolit saarnaavat henkimaailmassa pelastusta niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumia maan päällä eläessään. Henkimaailmassa heillä on mahdollisuus nöyrtyä parannukseen ja uskoa evankeliumi, mutta heitä ei voida kastaa eikä konfirmoida. Tämän takia elävien on suoritettava nämä toimitukset heidän puolestaan. Mormonismin mukaan nämä sijaistoimitukset eivät hyödytä kuolleita, elleivät he ota niitä henkimaailmassa vastaan.

Mormonismin mukaan viikoittain nautittava sakramentti eli ehtoollinen merkitsee kasteen uudistamista. Siinä kastettu uudistaa kasteen liittonsa ja siinä antamansa lupaukset sekä tekee parannuksen synneistään. On myös mahdollista kastaa ihminen uudestaan, mikäli tämä on langennut syntiin, tullut aikoinaan kastetuksi ilman oikeaa uskoa ja katumusta tai haluaa muuten uudistaa kasteen liittonsa. Esimerkiksi vuosien 1856-1858 mormonireformaation aikana lähes kaikki MAP-kirkon aktiiviset jäsenet kastettiin uudelleen. Nykyään MAP-kirkko kastaa yleensä uudelleen vain ne, jotka kasteensa jälkeen ovat eronneet kirkosta tai jotka on erotettu siitä. Muissa yhteisöissä uudelleen kastaminen on yleisempää.

Vaikka mormonistinen kaste on ulkoisesti yhtenäinen muiden kristillisten kirkkojen kasteen kanssa (se toimitetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen), eivät muut kirkot tunnusta sitä yleensä päteväksi kristilliseksi kasteeksi. Tämä johtuu siitä, ettei mormonismi tunnusta opetusta Jumalan kolminaisuudesta. Tämän vuoksi katsotaan, ettei mormonistisen kasteen yhteydessä käytetty trinitaarinen muotoilu viittaa kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan.