Karvasmanteli
Karvasmanteli tarkoittaa sekä tarhamanteleiden (Prunus dulcis) vähäisessä määrin esiintyviä karvaita siemeniä että sukuun kuuluvaa muunnosta Prunus dulcis var. amara[1] ja sen siemeniä. Karvasmantelit ovat myrkyllisiä, mutta kypsennettyinä vähäisissä määrin nautittuna vaarattomia.
Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsittelemättömät karvasmantelit eivät ole ihmisravinnoksi sopivia. Ne sisältävät noin 3–5 % amygdaliinia (C20H27NO11) ja sitä hajottavaa entsyymiä. Tämä on syanidiglykosidi, josta syntyy ruuansulatuskanavassa bentsaldehydiä (C6H8 5CHO) ja sinihappoa (HCN). Molemmat yhdisteet haisevat voimakkaasti, mutta sinihappo on erittäin myrkyllistä. Karvasmantelin hydrolyysin jälkeen yhden yksittäisen karvasmantelin amygdaliini tuottaa kuitenkin vain noin yhden milligramman sinihappoa.lähde?
Myrkyllinen mutta käyttökelpoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinihappo on erittäin myrkyllistä, mutta haihtumisen ja lämpöherkkyyden vuoksi sitä kertyy kuumennettuihin ja ruuaksi valmistettuihin karvasmanteleihin vain harmiton määrä. Sen sijaan kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on erittäin vaarallista mahaan muodostuvan sinihapon vuoksi. Aikuisten vakavat myrkytykset ovat harvinaisia, mutta lapset voivat joutua vaaraan jo pienistä määristä kypsentämättömiä karvasmanteleita. Kuolemaan johtavan sinihappomyrkytyksen aiheuttava määrä on lapsille noin 10 ja aikuisille 50–60 karvasmantelia, oireita saattaa aiheuttaa jo yksi karvasmanteli.lähde?
Karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta onkin rauhoittava: karvasmanteli (Prunus amygdalus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita[2]. Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet, kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.[3]
Elintarviketuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisesti makeita siemeniä tuottavat tarhamantelit tuottavat satunnaisesti karvasmanteleita, joita ei voida paljain silmin erottaa. Näiden osuus on osapuilleen kaksi prosenttia ja terveyden kannalta merkityksetön.
Luonnollisen karvasmanteliöljyn tuotanto perustuukin erikseen tarkoitusta varten perustettuihin viljelmiin. Kun karvasmanteli murskataan ja siihen lisätään vettä, entsyymi hajottaa amygdaliinin glukoosiksi, karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Karvasmanteliöljyä on käytetty liköörien, kuten Amaretton maustamiseen, ja jonkin verran myös leipomotuotteisiin tai niiden päällysteisiin, esimerkiksi marsipaaniin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Karvasmanteli
- ↑ Myrkytystietokeskus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Viitattu 5.1.2020.
- ↑ Forsell, Marja & Mustonen, Harriet & Pohjalainen, Tiina & Hoppu, Kalle: Kasvi- ja sienimyrkytykset–tarua ja totta (Taulukko 2. Esimerkkejä myrkyllisistä kasveista ja niiden aiheuttamat oireet.) Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643-1654. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 9.4.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinihapon eli syaanivedyn terveysvaara ja toimintaohje suun kautta tapahtuneen altistuksen yhteydessä (Arkistoitu – Internet Archive) Työterveyslaitos