Kansantauti
Kansantauti on väestössä yleinen sairaus, jolla on suuri merkitys koko väestön terveydentilalle eli kansanterveydelle. Kansantaudille ei ole yleisesti hyväksyttävää määritelmää, mutta yleisyyden lisäksi se saattaa alentaa merkittävästi väestön työkykyä, lisätä huomattavasti terveyspalveluiden tarvetta tai aiheuttaa ennenaikaista kuolleisuutta.[1][2]
Suomessa alettiin käyttää kansantautien käsitettä väestön terveysongelmista puhuttaessa etenkin 1960 ja 1970-luvuilla, jolloin Suomen väestö oli vielä poikkeuksellisen homogeeninen kulttuurisesti ja jopa geneettisesti[2].
Suomalaisten kroonisina kansantauteina pidetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yleisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mielenterveyden häiriöitä, allergioita, muistisairauksia, syöpää, diabetesta, astmaa ja muita kroonisia keuhkosairauksia sekä sepelvaltimotautia ja muita sydän- ja verisuonisairauksia[1][2]. Näistä etenkin syövät sekä sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat paljon työikäisten kuolemia. Aivosairauksien kustannusten arvioidaan olevan 4 miljardia euroa, tuki- ja liikuntaelinsairauksien 3–4 miljardia, diabeteksen 2–3 miljardia ja astma- sekä allergiasairauksien 1,5 miljardia.[3]
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2023 julkaiseman muistion mukaan myös kilpirauhasen vajaatoiminta pitäisi lukea kansansairauksiin, koska se on erittäin yleinen, aiheuttaa merkittävää sairaustaakkaa ja vaatii merkittäviä terveydenhuollolta resursseja sekä edellyttää pysyvää hoitoai[4]
Kansantautien yleisimpiä riskitekijöitä ovat epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Sairastumista ehkäistään riskejä välttämällä. Joitain kansantauteja voidaan myös ehkäistä tarvittaessa lääkehoidolla.[1]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tartuntataudit aiheuttivat aikaisemmin eniten kuolemia. Esimerkiksi tuberkuloosi oli yleisyytensä vuoksi Suomessa kiistaton kansantauti aina 1960-luvulle asti. Tartuntautien vähennyttyä suurimmaksi kuolleisuuden aiheuttajiksi tulivat pysyvät pitkäaikaissairaudet, joiden aiheuttama kuolleisuus on sekin vähentynyt viime vuosikymmeninä.[1][2]
Kliinistä masennusta alettiin pitää kansantautina 1980-luvulla[5]. Uusiksi kansantaudeiksi ovat 2000-luvulla nousseet muistisairaudet, kun väestön keskimääräinen elinikä on pidentynyt[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Yleistietoa kansantaudeista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.3.2020.
- ↑ a b c d Jussi Kauhanen: Globaali ja paikallinen terveys kulkevat yhtä matkaa. Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa? Näkökulmia hyvin- ja pahoinvoinnin sekä kansantautien kehitykseen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2022. Eduskunta. Viitattu 10.7.2023.
- ↑ Kansantaudit muuttuvat: Sydäntaudit vähenevät, mutta mielenterveyden ongelmat lisääntyvät – Mitä pitäisi tehdä? 11 kysymystä ja vastausta kansanterveydestä www.apu.fi. 12.4.2022. Viitattu 4.7.2023.
- ↑ Kilpirauhassairauksien pyöreä pöytä. Ehdotus hoidon saavutettavuuden ja laadun parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:36, s. 14.
- ↑ Henkilö | Vielä 20 vuotta sitten oli erikoista, jos joku kertoi olevansa masentunut, mutta sitten tapahtui käänne – ”Ihmiset ovat alkaneet pitää vaikeita elämänvaiheita sairautena”, sanoo tutkija (Käyttäjätunnuksella) Helsingin Sanomat. 15.6.2021. Viitattu 5.7.2023.