Kansanlaulu
Kansanlaulu on kansanmusiikkiin kuuluva laulu, jonka tekijänoikeuksien haltijoita, säveltäjää, sanoittajaa tai sovittajaa tai mitään näistä ei tunneta. Joskus kansanlaulu merkitään nuotistoihin ”trad.”, traditionel eli perinteen mukainen.
Kansanlaulut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja suomalaisia kansanlauluja ovat muun muassa "Säkkijärven polkka", "Karjalan kunnailla", "Seitsemän miehen voima" ja "Kalliolle kukkulalle". Neuvostoaikana suomalaisissa nuotistoissa merkittiin tunnettujenkin venäläissäveltäjien 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa säveltämät teokset kansanlauluiksi. Neuvostoliitto liittyi tekijänoikeussopimukseen 1973.
Suomalaisen kansanmusiikin suosio oli suurimmillaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Vuodesta 1968 järjestetyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ylittivät yli 100 000 hengen yleisön rajan 1970-luvun alussa ja Konsta Jylhän johtamien Kaustisen purppuripelimannien LP-levyt ohittivat iskelmälevyjen myynnin vuosina 1971−1972. [1] Vuonna 1970 Viktor Klimenko julkaisi venäläisiä kansanlauluja sisältäneen albumin Stenka Rasin, joka herätti huomiota myös ulkomailla. [2] Hortto Kaalo -yhtye puolestaan julkaisi useita romanimusiikkia sisältäneitä albumeja. Samoihin aikoihin myytiin menestyksekkäästi myös kisällilauluja ja muuta työväenmusiikkia sekä ns. "isojen poikien lauluja" sisältäviä levyjä. [3] Useiden kansanmusiikkilevyjen myynti ylitti kultalevyrajan, Viktor Klimenko sai Stenka Rasin -albumistaan jopa timanttilevyn. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asplund, Anneli & Piela, Ulla (toim.): Laulan lempilintusille: Kalevalaisia häälauluja. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1998. ISBN 951-95056-6-0.
- Asplund, Anneli & Forstadius, Annukka (toim.): Unilintu: Sata suomalaista kehtolaulua. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989. ISBN 951-717-549-3.
- Kalliolle kukkulalle: 120 kansanlaulua. Helsingissä: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24942-9.