Kansainvälinen geofysiikan vuosi
Kansainvälinen geofysiikan vuosi (engl. International Geophysical Year, IGY) oli geofysiikan ja sitä lähellä olevien tieteenhaarojen maailmanlaajuinen tutkimusprojekti, joka alkoi 1. heinäkuuta 1957 ja päättyi 31. joulukuuta 1958. Nimestään huolimatta se kesti siis puolitoista vuotta. Siihen liittyi myös samanaikainen kolmas kansainvälinen polaarivuosi. Kaksi aikaisempaa polaarivuotta olivat olleet 1882–1883 ja 1932–1933, neljäs 2007–2009.
Tutkimusprojekti käsitteli yhtätoista aihetta: revontulia, kosmista säteilyä, Maan magneettikenttää, painovoimaa, ionosfäärin fysiikkaa, leveys- ja pituusasteen määrittämistä tarkkoja karttoja varten, meteorologiaa, oseanografiaa, seismologiaa sekä auringon aktiivisuutta.
Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto lähettivät ensimmäiset satelliittinsa avaruuteen kansainvälisen geofysiikan vuoden aikana. Neuvostoliiton 4. lokakuuta 1957 lähettämä Sputnik 1 olikin ensimmäinen keinotekoinen satelliitti. Muita vuoden tärkeitä saavutuksia olivat Van Allenin vyöhykkeiden sekä valtamerten keskellä olevien selänteiden löytyminen, joista jälkimmäinen merkittävästi vahvisti silloin vielä kiistanalaista teoriaa laattatektoniikasta.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aloitteen vuoden järjestämisestä tekivät maaliskuussa 1950 kymmenen huipputason tiedemiestä, joiden joukossa olivat Lloyd Berkner, S. Fred Singer ja Harry Vestine. Kun he olivat kokoontuneet vierailulle James Van Allenin asuntoon, otettiin puheeksi, että uusien tutkimusvälineiden kuten rakettien, tutkan ja tietokoneiden kehittymisen vuoksi aika oli kypsä maailmanlaajuisen geofysiikan vuoden järjestämiselle.
Tämän tapaamisen jälkeen Lloyd Berkner ja muut läsnäolijat ehdottivatkin Tieteellisten yhdistysten kansainväliselle neuvostolle (International Council of Scientific Unions, ICSU, nyk. International Council for Science), että kansainvälinen geofysiikan vuosi (IGY) voitaisiin pitää vuosina 1957–58. Ajankohta valittiin, koska auringon aktiivisuus oli silloin maksimissaan.[2]
Avaruustekniikkaan liittyviä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 11. huhtikuuta 1957 Yhdysvaltojen laivasto kokeili satelliitin lähettämistä 203 kilometrin korkeuteen.[3]
- 4. lokakuuta 1957 – Neuvostoliitto lähetti avaruuteen Sputnik 1:n.
- 8. marraskuuta 1957 – Yhdysvaltojen puolustusministeriön sihteeri Neil McElroy määräsi, että armeijan oli käytettävä muunnettua Jupiter C -rakettia satelliitin lähettämiseen osana geofysiikan vuotta. [4]
- 31. tammikuuta 1958 – Yhdysvallat lähetti avaruuteen Explorer 1:n.
- 29. heinäkuuta 1958 – NASA perustettiin
Etelämantereen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisen geofysiikan vuoden aikana tutkittiin 18 kuukauden ajan erityisesti Etelämannerta. Tutkimushankkeita johti ISCU, jonka vaikutuksesta napaseutujen tutkimukset laajenivat yleisemmäksi geofysiikan tutkimusta. Tutkimuksiin Etelämanterella osallistui 70 eri maiden tieteellistä järjestöä.
Vuoden aikana Etelämanterelle perustettiin brittiläisen Royal Society'n Halleyn tutkimusasema. Se samoin kuin sen sijaintipaikka, Halleyn lahti, sai nimensä tähtitieteilijä Edmond Halleyn mukaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.cmdl.noaa.gov/obop/spo/igy_history.html ESRL Global Monitoring Division
- ↑ http://arquivo.pt/wayback/20160521184740/http://www.nas.edu/history/igy/ The International Geophysical Year, 1957–1958
- ↑ E. Emme, ed., Aeronautics and Astronautics, 1915–1960, p. 85.
- ↑ Frank H Winter, Robert van der Linden: Out of the Past, artikkeli Aerospace America-lehdessä marraskuussa 2007