Kaldor–Hicks-tehokkuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaldor-Hicks-tehokkuus on Nicholas Kaldorin ja John Hicksin kehittämä taloudellisen tehokkuuden tyyppi, joka tarkoittaa sosiaalisten resurssien taloudellisen arvon maksimointia. Kaldor-Hicks -tehokkuus vallitsee tilanteessa, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa ilman, että jonkun muun asemaa heikennetään, ja jossa asemaansa parantavat eivät voisi edes periaatteessa korvata tappiota niille, joiden asema heikkenee[1].

Kaldor-Hicks -parannus on mikä tahansa vaihtoehto nykyiselle tilanteelle, joka lisää sosiaalisten resurssien taloudellista arvoa. Kaldor-Hicks -parannus on muutos, jossa joidenkin asema paranee ja joidenkin asema heikkenee, mutta asemaansa parantavat voisivat ainakin periaatteessa korvata häviäjille heidän häviönsä[1].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hyytinen & Maliranta 2015, s.11

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyytinen, Ari & Maliranta, Mika: Yritysjohdon taloustiede. Yritykset taloudessa ja taloustieteessä. 1. painos. Helsinki: Spillover Economics Oy, 2015. ISBN 978-952-93-6049-9.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.