Kaarlo Kartio
| Kaarlo Kartio | |
|---|---|
 Kaarlo Kartio elokuvassa Tulitikkuja lainaamassa |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaarlo Juho Kartio |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1904 Hankasalmi |
| Kuollut | 27. joulukuuta 1940 (36 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Vanhemmat |
Ville Hänninen Amanda Jäppinen |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1925–1940 |
| Merkittävät roolit | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kaarlo Kartio (alk. Kalle Juho Hänninen; 14. huhtikuuta 1904 Hankasalmi – 27. joulukuuta 1940 Helsinki)[1] oli suomalainen näyttelijä. Kartion ominta alaa teatterissa sekä elokuvissa olivat koomiset roolit sekä luonneosat. Hän näytteli muun muassa Syntipukissa Koikkalaista, Vinskiä Lapatossu-elokuvissa, Seitsemässä veljeksessä Simeonia ja Nummisuutareissa kanttoria. Lisäksi Kartiolla oli rooleja opereteissa, kuten Bajadeeri (suklaatehtailija) ja Mustalaisruhtinatar (vanha ruhtinas).
Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarlo Kartio, alkujaan Kalle Hänninen, syntyi Hankasalmella, mutta vanhempien erottua hän muutti äitinsä ja isosiskonsa kanssa Kymiin ollessaan viisivuotias.[1]
Kartio työskenteli kirjapainossa ennen näyttelijänuraansa, ja opiskeli samalla lausuntaa ja plastiikkaa teatteripedagogi Bertha Lindbergin opissa. Kartio opiskeli myös laulua opettajanaan Elli Könönen.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teatteriuransa Kartio aloitti Koiton Näyttämöllä, johon hän oli kiinnitettynä 1925–27 ja 1928–29. Välissä hän työskenteli Sörnäisten Työväen Näyttämöllä. Koiton vuosien jälkeen hän siirtyi pidemmäksi kaudeksi Lahden Teatteriin, 1929–1935.
Teatterin Kartio jätti vuonna 1935, kun Suomen Filmiteollisuuden johtaja Erkki Karu kiinnitti hänet pääosaan Agapetuksen näytelmään perustuvassa komediassa Syntipukki. Karu lienee saanut tiedon näytelmän nimiosan esittäjästä Lahden Teatterista.
Kartio esiintyi 16 elokuvassa. Hänen tunnetuin roolinsa oli Lapatossun hyväntahtoinen mutta yksinkertainen ystävä Vinski Lapatossu-farsseissa, joissa hän muodosti parivaljakon yhdessä Aku Korhosen kanssa. Hän esitti Simeonin roolin myös Seitsemän veljeksen filmatisoinnissa (1939). Kartio näytteli myös monissa aikansa komedioissa. Melko usein hänet nähtiin kauppiaan roolissa.
Kartion piti näytellä ritari-Armandin osa elokuvassa Totinen torvensoittaja (1941), mutta hän kuoli kesken kuvausten ja hänet korvasi Lauri Kyöstilä. Sydänvikainen Kartio menehtyi 36-vuotiaana influenssan jälkitautiin Kivelän sairaalassa Helsingissä, noin kuukausi elokuvan Tavaratalo Lapatossu & Vinski ensi-illan jälkeen. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin Malmin hautausmaan isossa kappelissa 5. tammikuuta 1941.
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syntipukki (1935)
- Roinilan talossa (1935)
- Pohjalaisia (1936)
- Onnenpotku (1936)
- Kaikenlaisia vieraita (1936)
- Lapatossu (1937)
- Kuin uni ja varjo (1937)
- Asessorin naishuolet (1937)
- Tulitikkuja lainaamassa (1938)
- Syyllisiäkö? (1938)
- Nummisuutarit (1938)
- Lapatossu ja Vinski olympia-kuumeessa (1939)
- Seitsemän veljestä (1939)
- Takki ja liivit pois! (1939)
- Halveksittu (1939)
- Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940)
- Totinen torvensoittaja (1941) (jäi kesken näyttelijän kuoltua kesken kuvausten)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarlo Kartio Elonetissä.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kalle Juho Hänninen geni.com. Viitattu 24.9.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarlo Kartio Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
|
