Jørgen Graabak

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jørgen Graabak
Henkilötiedot
Syntynyt26. huhtikuuta 1991 (ikä 32)
Trondheim,  Norja
Uran tiedot
Seura Byåsen IL
Laji yhdistettyView and modify data on Wikidata
Maailmancup
Kaudet 2011–
Paras sijoitus 1.
Voitot 7
Palkintokorokkeella 46

Tietolaatikko päivitetty 4. helmikuuta 2024

Mitalit
Maa:  Norja
Yhdistetty
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sotši 2014 suurmäki + 10 km
Kultaa Kultaa Sotši 2014 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Peking 2022 suurmäki + 10 km
Kultaa Kultaa Peking 2022 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Pyeongchang 2018 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 normaalimäki + 10 km
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Seefeld 2019 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Oberstdorf 2021 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Planica 2023 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Val di Fiemme 2013 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Falun 2015 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Lahti 2017 joukkuekilpailu

Jørgen Graabak (s. 26. huhtikuuta 1991) on norjalainen yhdistetyn hiihtäjä ja olympiavoittaja. Hän edustaa seuratasolla Byåsen IL:ää.[1]

Vuonna 2010 Graabak sai hopeaa nuorten MM-kilpailujen joukkuekilpailussa. Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 hän oli mukana Norjan hopeaa voittaneessa normaalimäen joukkueessa. Sotšin olympialaisissa 2014 hän voitti suurmäen Gundersen-kilpailun ja oli mukana Norjan kultaa voittaneessa joukkueessa. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän sai hopeaa joukkuekilpailussa, sijoittui normaalimäen Gundersen-kilpailussa kahdeksanneksi ja suurmäen vastaavassa kilpailussa 24:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän sai joukkuehopeaa, oli normaalimäen Gundersen-kilpailussa yhdestoista ja suurmäen Gundersen-kilpailussa 22:s. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän sijoittui suurmäen ja 10 kilometrin hiihdon kilpailussa kymmenenneksi ja normaalimäen vastaavassa kilpailussa 18:nneksi.[1] Graabak oli mukana Norjan joukkuekilpailun hopeajoukkueessa. [2] Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Graabak voitti kultaa joukkuekilpailussa ja sijoittui normaalimäen Gundersen-kilpailussa yhdeksänneksi. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän voitti joukkuekilpailun maailmanmestaruuden sekä oli normaalimäen Gundersen-kilpailussa yhdeksäs ja suurmäessä neljästoista. Pekingin olympialaisissa 2022 Graabak voitti kultaa suurmäen Gundersen-kilpailussa ja joukkuekilpailussa sekä hopeaa normaalimäen Gundersen-kilpailussa. Planican MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti joukkuekilpailussa kultaa ja sijoittui molemmissa henkilökohtaisissa kilpailussa kahdeksanneksi.[1]

Yhdistetyn maailmancupissa Graabak kilpaili ensimmäisen kerran tammikuussa 2011 Schonachissa. Ensimmäiset pisteensä hän saavutti joulukuussa 2011 oltuaan Ramsaun molemmissa kilpailuissa 28:s. Seuraavana viikonloppuna Seefeldissä hän saavutti sijat kahdeksan ja kolme. Ensimmäisen voittonsa Graabak saavutti Val di Fiemmen jälkimmäisessä kilpailussa 2015, jonka jälkeen hän on voittanut myös Trondheimissa helmikuussa 2016, Schonachissa maaliskuussa 2016, Val di Fiemmessä tammikuussa 2018, Ramsaussa joulukuussa 2018, Lahdessa helmikuussa 2019 sekä Seefeldissä 2022.

Hän on sijoittunut maailmancupissa lisäksi toiseksi Chaux-Neuvessa tammikuussa 2012, Kuusamossa marraskuussa 2013, Trondheimissa ja Falunissa maaliskuussa 2014, Val di Fiemmen toisessa kilpailussa 2016, Lillehammerissa joulukuussa 2018, Val di Fiemmessä tammikuussa 2019, joulukuussa 2019 Rukalla, kahdesti Lillehammerissa, Ramsaussa joulukuussa 2019, kahdesti Seefeldissä ja kerran Trondheimissa helmikuussa 2020, Lahdessa maaliskuussa 2020, Schonachin toisessa kilpailussa tammikuussa 2024 ja Seefeldin kaikissa kolmessa kilpailussa helmikuussa 2024. Kolmas hän on ollut Chaux-Neuvessa tammikuussa 2014, Val di Fiemmen ensimmäisessä kilpailussa 2015, Trondheimin toisessa kilpailussa 2016, Val di Fiemmen ensimmäisessä kilpailussa 2016, Kuusamon ensimmäisessa kilpailussa 2016, Lillehammerin toisessa kilpailussa 2016, Lillehammerissa myös 2017, Lahdessa maaliskuussa 2018, Val di Fiemmen ensimmäisessä ja Trondheimin toisessa kilpailussa tammikuussa 2019, Val di Fiemmen ensimmäisessä ja toisessa kilpailussa tammikuussa 2020, Seefeldissä tammikuussa 2020, Seefeldissä 2022 ja Schonachin ensimmäisessä kilpailussa maaliskuussa 2022, Rukan kahdessa ensimmäisessä kilpailussa marraskuussa 2023, Lillehammerin molemmissa kilpailussa joulukuussa 2023 ja Schonachin ensimmäisessä kilpailussa tammikuussa 2024. Hän on ollut voittamassa yhtätoista parisprintin ja kymmentä joukkuekilpailun maailmancupin osakilpailua.

Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli toinen kaudella 2019–2020, neljäs kausilla 2015–2016, 2021–2022 ja 2023–2024, viides kaudella 2017–2018 sekä seitsemäs kausilla 2013–2014 ja 2018–2019.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]