Tämä on suositeltu artikkeli.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

2010 FIFA World Cup
South Africa 2010
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.
Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden virallinen logo.
Joukkueet 32
  204[1] karsijasta
Isäntämaa  Etelä-Afrikka
Ajankohta 11. kesäkuuta –
11. heinäkuuta 2010
Mitalistit
– Kultaa Espanja
– Hopeaa Alankomaat
– Pronssia Saksa
Ottelut 64
Maalit 145 (2,27 ottelua kohti)
Yleisö 3 178 856 (49 670 ottelua kohti)
Maalintekijä Saksa Thomas Müller (5)
Uruguay Diego Forlán
Alankomaat Wesley Sneijder
Espanja David Villa
Paras pelaaja Uruguay Diego Forlán
← 2006 2014 →

Vuoden 2010 jalka­pallon maailman­mestaruus­kilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa[2] 11. kesä­kuuta − 11. heinä­kuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännet­toista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa loppu­turnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppu­ottelussa Alankomaat jatko­ajalla lukemin 1–0. Loppu­ottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppu­ottelua seurasi maailman­laajuisesti tele­vision välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa.[3] Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.

Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisa­isännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maa­joukkuetta, joista 32 pääsi loppu­turnaukseen.

Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Loppu­turnauksen parhaat maalin­tekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.

Hakuprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannattajat juhlivat vuoden 2010 MM-kilpailujen järjestämistä Etelä-Afrikassa.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken[4], minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa.[5] Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista[6] ja monet Afrikan maat olivat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa[7], FIFA ilmoitti, että vuonna 2010 MM-kilpailut järjestettäisiin kyseisellä mantereella.[4] Päätöksen syynä oli myös, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.[8]

Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Ne olivat Etelä-Afrikka, Egypti, Marokko, Tunisia ja Libya. Kaikki viisi hakijaa kuuluvat Afrikan vauraimpiin valtioihin.[9][10] Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mitä FIFA ei hyväksynyt.[11] Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja.[12] Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006.[12] Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä. Marokko sai 10 ääntä ja Egypti jäi ilman ääniä.[2]

Järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikassa rakennettiin turnausta varten viisi uutta stadionia. Niistä kolme on ottelustadionia ja kaksi harjoituskenttää.[13] Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä.[13] Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmistuneet viimeistään lokakuussa 2009.[14] Rakennuskustannuksiksi arvioitiin hieman yli miljardi Yhdysvaltain dollaria.[15] Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle.[13] Britannian ulkoministeriön mukaan Etelä-Afrikassa on erittäin paljon rikollisuutta, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista.[13] Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[14]

Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää.[16] Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella, muun muassa myynnissä, tietoliikenneyhteyksissä, logistiikassa, terveydenhuollossa ja kuljetuksissa.[16] Ainoat vaatimukset vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle olivat täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito.[16] Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18 449 henkilöä.[17]

Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedotusvälineissä epäiltiin Etelä-Afrikan kykyä järjestää kisat ja pohdittiin, olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan.[18] FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla.[19] FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi myöhemmin, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi niiden koskevan lähinnä tilannetta, jossa sattuisi esimerkiksi luonnonkatastrofi.[20][21]

Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat.[22] Syyskuussa 2008 Blatter kävi Etelä-Afrikassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa.[23] Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan ilmoitti lopullisesti, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.[24]

Pelipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista. Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin.[25] Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia[26] (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit tuottavat jatkossa vain suuria kuluja (Valkoinen norsu).[27]

Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, ja korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1 753 metrin korkeudessa.[28] Korkealla pelaaminen muun muassa nopeuttaa pallon liikettä sekä vaikuttaa pelaajien terveyteen.[29][30] FIFAn johtavan lääkärin Jiri Dvorakin mukaan vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä.[31]

Johannesburg Durban Kapkaupunki Johannesburg Pretoria
Soccer City Durban Stadium Cape Town Stadium Ellis Park Stadium Loftus Versfeld Stadium
Kapasiteetti: 94 141 Kapasiteetti: 70 000 Kapasiteetti: 69 070 Kapasiteetti: 62 567 Kapasiteetti: 51 760
Port Elizabeth Bloemfontein Polokwane Rustenburg Nelspruit
Nelson Mandela Bay Stadium Free State Stadium Peter Mokaba Stadium Royal Bafokeng Stadium Mbombela Stadium
Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 46 000 Kapasiteetti: 44 530 Kapasiteetti: 40 929


Lähes neljän miljoonan asukkaan Johannesburg on Etelä-Afrikan suurin kaupunki.
Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista. Muut ovat Pretoria ja Bloemfontein.

Esiturnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maanosaliittojen cup 2009

Etelä-Afrikassa järjestettiin 14.−28. kesäkuuta 2009 maanosien mestarien välinen esiturnaus, johon osallistui 8 maata. Turnaukseen pääsivät kunkin maanosaliiton mestari, isäntämaa ja hallitseva maailmanmestari. Näin ollen Euroopasta ja Afrikasta pääsi mukaan kaksi maata, Euroopasta Espanja ja maailmanmestari Italia sekä Afrikasta Egypti ja isäntämaa Etelä-Afrikka.[32] Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois- ja Väli-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla maan maalein 3–1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0–2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan.[33] Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2–0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon.[34] Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano[34], joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.[35]

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta kilpailivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32.[1] Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaossa 31.[1] Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.[1]

Serbia ja Slovakia selvisivät kisoihin ensimmäistä kertaa, joskin molemmat olivat olleet aikaisemmin mukana osana isompaa valtiota.[36][37] Serbia oli aiemmin osa Jugoslaviaa ja Serbia ja Montenegron valtioliittoa sekä Slovakia Tšekkoslovakiaa.

Karsinnoista selvinneet joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking (e)[38] Ranking (j)[39]
Eurooppa (UEFA) 13 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009 Alankomaat 9. lohkon voittaja 4. 2.
9.9.2009 Englanti 6. lohkon voittaja 8. 7.
9.9.2009 Espanja 5. lohkon voittaja 2. 1.
10.10.2009 Saksa 4. lohkon voittaja 6. 4.
10.10.2009 Tanska 1. lohkon voittaja 36. 29.
10.10.2009 Serbia 7. lohkon voittaja 15. 13.
10.10.2009 Italia 8. lohkon voittaja 5. 11.
14.10.2009  Sveitsi 2. lohkon voittaja 24. 18.
14.10.2009 Slovakia 3. lohkon voittaja 34. 27.
18.11.2009 Ranska 7. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 9. 21.
18.11.2009 Kreikka 2. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 13. 12.
18.11.2009 Portugali 1. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 3. 8.
18.11.2009 Slovenia 3. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 25. 19.
Afrikka (CAF) 5 + 1 paikkaa
Pääartikkeli 15.5.2004 Etelä-Afrikka isäntämaa 83. 66.
6.9.2009 Ghana D-lohkon voittaja 32. 23.
10.10.2009 Norsunluurannikko E-lohkon voittaja 27. 26.
14.11.2009 Nigeria B-lohkon voittaja 21. 30.
14.11.2009 Kamerun A-lohkon voittaja 19. 40.
18.11.2009 Algeria C-lohkon voittaja 30. 33.

Pääartikkeli Pvm Joukkue Karsintatapa Ranking (e)[38] Ranking (j)[39]
Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 5 paikkaa
Pääartikkeli 5.9.2009 Brasilian lippu Brasilia ensimmäinen sija 1. 3.
9.9.2009 Paraguay kolmas sija 31. 16.
10.10.2009 Chile toinen sija 18. 10.
14.10.2009 Argentiina neljäs sija 7. 5.
18.11.2009 Uruguay viides sija, voitti jatkokarsinnan 16. 6.
Aasia (AFC) 4 paikkaa
Pääartikkeli 6.6.2009 Australia A-lohkon voittaja 20. 20.
6.6.2009 Japani A-lohkon toinen 45. 32.
6.6.2009 Etelä-Korea B-lohkon voittaja 47. 44.
17.6.2009 Pohjois-Korea B-lohkon toinen 105. 103.
Pohjois- ja Väli-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa
Pääartikkeli 10.10.2009 Meksiko toinen sija 17. 24.
10.10.2009 Yhdysvallat ensimmäinen sija 14. 13.
14.10.2009 Honduras kolmas sija 38. 46.
Oseania (OFC) 1 paikka
Pääartikkeli 14.11.2009 Uusi-Seelanti lohkovoittaja, voitti jatkokarsinnan 78. 54.

*Ranking (e) on joukkueen ranking ennen kilpailuja (26.5.2010)
*Ranking (j) on joukkueen ranking kilpailujen jälkeen (14.7.2010)

Lohkoarvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka ja lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.

Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Samasta maanosasta ei voinut tulla kahta joukkuetta samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.

Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.[40]

Kori 1 Kori 2 Kori 3 Kori 4
Etelä-Afrikka
Brasilian lippu Brasilia
Espanja
Alankomaat
Italia
Saksa
Argentiina
Englanti		 Australia
Japani
Pohjois-Korea
Etelä-Korea
Honduras
Meksiko
Yhdysvallat
Uusi-Seelanti		 Algeria
Kamerun
Norsunluurannikko
Ghana
Nigeria
Chile
Paraguay
Uruguay		 Tanska
Ranska
Kreikka
Portugali
Serbia
Slovakia
Slovenia
 Sveitsi

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA valitsi kuudesta eri maanosasta seuraavat 29 erotuomaria tuomitsemaan MM-kilpailuihin:[41]

[42]

Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut
CONCACAF (P- ja V-Amerikka sekä Karibia) Meksiko Benito Archundia 1966 3 13 – –
Guatemala Carlos Batres 1968 3 12 1 –
Meksiko Marco Rodríguez 1973 2 7 1 1
El Salvador Joel Aguilar 1975 0 – –
AFC (Aasia) Uzbekistan Ravshan Irmatov 1977 5 16 – –
Japani Yūichi Nishimura 1972 4 15 1 1
Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi 1970 2 15 – 1
Malesia Subkhiddin Mohd Salleh 1966 0 – – –
CONMEBOL (E-Amerikka) Argentiina Héctor Baldassi 1966 4 12 1 1
Uruguay Jorge Larrionda 1968 4 14 – –
Chile Pablo Pozo 1973 2 9 – –
Kolumbia Óscar Ruiz 1969 2 5 – 2
Brasilia Carlos Simon 1965 2 8 – –
Uruguay Martín Vázquez 1969 0 – – –
Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut
OFC (Oseania) Uusi-Seelanti Michael Hester 1972 1 1 – –
Uusi-Seelanti Peter O'Leary 1972 0 – – –
CAF (Afrikka) Etelä-Afrikka Jerome Damon 1972 2 8 – –
Seychellit Eddy Maillet 1967 2 7 – –
Mali Koman Coulibaly 1970 1 5 – –
UEFA (Eurooppa) Unkari Viktor Kassai 1975 4 9 – –
Englanti Howard Webb 1971 4 29 1 –
Portugali Olegário Benquerença 1969 3 12 – 1
Belgia Frank De Bleeckere 1966 3 14 1 –
Saksa Wolfgang Stark 1969 3 9 – –
Espanja Alberto Undiano Mallenco 1973 3 12 1 –
Ranska Stéphane Lannoy 1969 2 6 1 –
Italia Roberto Rosetti 1967 2 5 – 1
Sveitsi Massimo Busacca 1969 1 2 – 1
Ruotsi Martin Hansson 1971 0 – – –

Algerialaisen Mohamed Benouzan ja paraguaylaisen Carlos Amarillan avustavat erotuomarit eivät läpäisseet ennen MM-kilpailuja järjestettyjä kuntotestejä, minkä seurauksena kolmikot pudotettiin turnauksesta. Heidät korvasi uruguaylainen Martín Vázquez avustavineen.[43]

Tuomarivirheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Slovenian välillä malilainen erotuomari Koman Coulibaly teki kaksi virhettä, jotka herättivät julkista huomiota: 40 minuutin kohdalla hän varoitti yhdysvaltalaista Robbie Findleytä, kun pallo pelattiin hänen käteensä, ja näin Findley oli pelikiellossa lohkon päätöspelistä Algeriaa vastaan. Samassa ottelussa Coulibaly hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona, mikä todettiin hidastuksista myöhemmin virheelliseksi päätökseksi.[44][45]

Alkulohkon ottelussa Yhdysvaltain ja Algerian välillä algerialainen Antar Yahia sai toisen keltaisen kortin lisäajalla siitä syystä, että hän yritti estää muita algerialaisia valittamasta tuomarille.[46]

Neljännesvälierissä uruguaylainen Jorge Larrionda ei huomannut englantilaisen Frank Lampardin tekemää maalia. Lampard laukoi pallon, joka kimposi ylärimasta maaliviivan yli ja maasta taas kentälle. Myöhemmin muun muassa The Daily Telegraph julkaisi kuvasarjan[47], josta nähdään pallon ylittäneen maaliviivan. Englanti hävisi Saksalle ottelun lopulta 4–1 ja putosi näin jatkopeleistä.[48][49]

Neljännesvälieräottelussa Argentiinan ja Meksikon välillä Carlos Tévez teki maalin paitsioasemasta. Italialainen Roberto Rosetti ei huomannut tätä ja hyväksyi maalin. Maalin jälkeen meksikolaiset piirittivät avustavan erotuomarin, ja puoliajalla argentiinalaisilla ja meksikolaisilla oli pientä sanaharkkaa.[50][51]

Tuomarivirheet herättivät keskustelua siitä, tarvitaanko jalkapalloon esimerkiksi maalilinjalle kamera, joka kertoisi ylittääkö pallo maalilinjan. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA kuitenkin kommentoi asiaa, että pelin keskeyttäminen videotarkistuksen ajaksi hidastaisi peliä liikaa.[50]

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 kokoonpanot

Samoin kuin vuoden 2006 MM-kilpailuissa, mukana olleet joukkueet nimesivät 23 pelaajaa kokoonpanoonsa. Joukkueiden lopullinen kokoonpano piti olla vahvistettuna viimeistään 1. kesäkuuta 2010 mennessä. Loukkaantumisten sattuessa joukkueilla oli mahdollisuus korvata pelaaja 24 tuntia ennen ensimmäistä peliään.[52]

Lohko A
Lohko B
Lohko C
Lohko D
Lohko E
Lohko F
Lohko G
Lohko H

Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maskotti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Zakumi

FIFAlla on ollut tapana käyttää maskottia vuoden 1966 Englannin kisoista lähtien. Etelä-Afrikan kisojen virallinen maskotti oli nimeltään Zakumi (s. 16. kesäkuuta 1994). Tämä vihreähiuksinen leopardi julkaistiin 22. syyskuuta 2008. Nimensä se sai Etelä-Afrikan maatunnuksesta ZA ja sanasta kumi, joka tarkoittaa monella Etelä-Afrikan kielellä kymmentä. Zakumin kuvitteellisena syntymäpäivänä 16. kesäkuuta Afrikassa vietetään nuorten päivää (engl. Youth Day) ja syntymävuonna 1994 Etelä-Afrikka julistettiin demokraattiseksi valtioksi. Hahmon kehitti kapkaupunkilainen Andries Odendaal.[53]

Pelipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Adidas Jabulani

Jabulani oli turnauksen virallinen pelipallo. Sana jabulani on zulua ja tarkoittaa juhlimista.[54] Pallossa oli 11 eri väriä, jotka edustivat jalkapallon 11:tä pelaajaa, Etelä-Afrikan 11:tä virallista kieltä sekä Etelä-Afrikan 11:tä heimoa.[55] Pallo koostui kahdeksasta toisiinsa kuumasaumatusta 3D-paneelista, minkä väitettiin tekevän pallosta täydellisen pyöreän sekä entistä tarkemman.[55] Kilpailujen loppuottelu pelattiin erillisellä Adidas Jo'bulani -pallolla. Jo'bulanissa oli kultaisilla kuvioinnit ja sen nimi oli kunnianosoitus Johannesburgille, jota kutsutaan myös Jo'burgiksi.[56] Jabulani sai kritiikkiä ja FIFA myönsi "ettei kisapallo ole täydellinen".[57] Muun muassa pallon lentorataa[58] ja käyttäytymistä ilmassa[59] arvosteltiin.

Tunnusmusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Waka Waka (This Time for Africa)

MM-kilpailujen virallinen tunnuskappale oli kolumbialaisen Shakiran ja eteläafrikkalaisen yhtyeen Freshlygroundin yhdessä esittämä ”Waka Waka (This Time for Africa)", joka laulettiin englanniksi ja espanjaksi.[60] Kappaleen kertosäe perustui kamerunilaiseen ”Zangalewa”-kappaleeseen.[61] Kappale on myös kilpailujen virallisella kisalevyllä, Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[62] MM-kilpailujen hymni on R. Kellyn esittämä ”Sign of a Victory”.[63]

Vuvuzela[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vuvuzela
Vuvuzela

Esiturnauksen aikana katsojat olivat suurimmalta osalta eteläafrikkalaisia kannattajia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuvuzelaa, muovista puhallinsoitinta, jalkapallo-otteluissa.[64] Soitin aiheutti kuitenkin paheksuntaa varsinkin eurooppalaisten pelaajien ja valmentajien keskuudessa, sillä siitä lähtevä kova sireenimäinen ääni häiritsi keskittymistä otteluun.[65][66] Järjestäjät harkitsivat sen kieltämistä varsinaisen turnauksen aikana, mutta päättivät kuitenkin sallia sen vedoten siihen, että varsinaisessa turnauksessa eteläafrikkalaisia faneja on huomattavasti vähemmän kuin esiturnauksen aikana.[67][68]

Turnauksen alussa katsomossa soitettavien vuvuzela-torvien äänestä tuli televisiokatsojilta negatiivista palautetta. Torvien kieltämistä harkittiin, mutta paikalliseen kulttuuriin kuuluvina niiden käyttö sallittiin.[69] Useat televisiokanavat Yleisradio mukaan lukien ilmoitti ottavansa käyttöön määrättyjen taajuuksien suodattamisen, jotta torvien ääni saatiin hieman hiljaisemmiksi.[70] Turnauksen aikana mm. Patrice Evra ja Lionel Messi kritisoivat vuvuzeloja.[71][72]

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellonajat Etelä-Afrikan normaaliaikaa (UTC+2).

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[73]

Sijoitusten määräytyminen alkulohkoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohkosijoitukset ratkaistiin seuraavasti:[74]

  1. joukkueiden kaikkien otteluiden pisteet;
  2. joukkueiden kaikkien otteluiden maaliero;
  3. joukkueiden kaikkien otteluiden tehdyt maalit;
  4. joukkueiden keskinäisten otteluiden pisteet;
  5. joukkueiden keskinäisten otteluiden maaliero;
  6. joukkueiden keskinäisten otteluiden tehdyt maalit;
  7. FIFAn komitean suorittama arvonta.

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailut alkoivat isäntämaa Etelä-Afrikan ja Meksikon välisellä ottelulla. Eteläafrikkalainen Siphiwe Tshabalala teki myös kilpailujen ensimmäisen maalin Meksikoa vastaan.[75] Ranskan Nicolas Anelka lähetettiin kesken turnauksen kotiin hänen arvosteltuaan päävalmentaja Raymond Domenechia.[76] Huolimatta tappiosta Uruguaylle lohkon viimeisellä kierroksella Meksiko pääsi myös pudotuspeleihin yhdessä Uruguayn kanssa.[77] Kisojen jälkeen Ranskan hyökkääjä Thierry Henry tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn keskustellakseen Ranskan epäonnistumisesta MM-kisoissa.[78]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Uruguay 3 2 1 0 4 0 4 7
Meksiko 3 1 1 1 3 2 1 4
Etelä-Afrikka 3 1 1 1 3 5 −2 4
Ranska 3 0 1 2 1 4 −3 1
Etelä-Afrikka 1–1 Meksiko
Uruguay 0–0 Ranska
Etelä-Afrikka 0–3 Uruguay
Ranska 0–2 Meksiko
Meksiko 0–1 Uruguay
Ranska 1–2 Etelä-Afrikka
11. kesäkuuta Etelä-Afrikka  1–1 Meksiko Soccer City, Johannesburg
16.00
Dikgacoi Keltainen kortti 27'
Tshabalala Maali 55'
Masilela Keltainen kortti 70' 		(0–0)
Raportti 		Juárez Keltainen kortti 18'
Torrado Keltainen kortti 57'
Márquez Maali 79' 		Yleisömäärä: 84 490
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
11. kesäkuuta Uruguay  0–0 Ranska Green Point, Kapkaupunki
20.30
Victorino Keltainen kortti 59'
Lodeiro Keltainen kortti 65'
Lodeiro Keltainen korttiPunainen kortti 81'
Lugano Keltainen kortti 90+3' 		(0–0)
Raportti 		Evra Keltainen kortti 12'
Ribéry Keltainen kortti 19'
Toulalan Keltainen kortti 68' 		Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura
16. kesäkuuta Etelä-Afrikka  0–3 Uruguay Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Pienaar Keltainen kortti 6'
Dikgacoi Keltainen kortti 42'
Khune Punainen kortti 76' 		(0–1)
Raportti 		Forlán Maali 24', 80' (rp.)
Á. Pereira Maali 90+5' (huom) 		Yleisömäärä: 42 658
Tuomari: Sveitsi Massimo Busacca
17. kesäkuuta Ranska  0–2 Meksiko Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Toulalan Keltainen kortti 45+1'
Abidal Keltainen kortti 78' 		(0–0)
Raportti 		Franco Keltainen kortti 4'
Juárez Keltainen kortti 48'
Moreno Keltainen kortti 49'
Hernández Maali 64'
Blanco Maali 79' (rp.)
Rodríguez Keltainen kortti 82' 		Yleisömäärä: 35 370
Tuomari: Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi
22. kesäkuuta Meksiko  0–1 Uruguay Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Hernández Keltainen kortti 77'
Castro Keltainen kortti 86' 		(0–1)
Raportti 		Suárez Maali 44'
Fucile Keltainen kortti 68' 		Yleisömäärä: 33 425
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
22. kesäkuuta Ranska  1–2 Etelä-Afrikka Free State, Bloemfontein
16.00
Gourcuff Punainen kortti 25'
Malouda Maali 70'
Diaby Keltainen kortti 71' 		(0–2)
Raportti 		Khumalo Maali 20'
Mphela Maali 37' 		Yleisömäärä: 39 415
Tuomari: Kolumbia Óscar Ruiz

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläkorealainen Park Ji-sung teki MM-kisahistoriaa tehdessään maalin Kreikkaa vastaan: hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin kolmella eri mantereella MM-kilpailuissa.[79] Argentiinalainen Gonzalo Higuaín teki MM-kilpailujen ensimmäisen ja ainoan hattutempun Etelä-Koreaa vastaan.[80] Kreikka teki omaa jalkapallohistoriaa Nigeriaa vastaan ottamalla ensimmäisen pisteensä ja tehden ensimmäisen maalinsa MM-kilpailuissa.[81] Lohkosta jatkoon menivät kolme voittoa saavuttanut Argentiina sekä päätöskierroksella Nigerian kanssa tasapelin pelannut Etelä-Korea.[82][83]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Argentiina 3 3 0 0 7 1 6 9
Etelä-Korea 3 1 1 1 5 6 −1 4
Kreikka 3 1 0 2 2 5 −3 3
Nigeria 3 0 1 2 3 5 −2 1
Etelä-Korea 2–0 Kreikka
Argentiina 1–0 Nigeria
Argentiina 4–1 Etelä-Korea
Kreikka 2–1 Nigeria
Nigeria 2–2 Etelä-Korea
Kreikka 0–2 Argentiina
12. kesäkuuta Etelä-Korea  2–0 Kreikka Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Lee Jung-soo Maali 7'
Park Ji-seong Maali 52' 		(1–0)
Raportti 		Torosidis Keltainen kortti 56' Yleisömäärä: 31 513
Tuomari: Uusi-Seelanti Michael Hester
12. kesäkuuta Argentiina  1–0 Nigeria Ellis Park, Johannesburg
16.00
Heinze Maali 6'
Jonás Keltainen kortti 41' 		(1–0)
Raportti 		Haruna Keltainen kortti 77' Yleisömäärä: 55 686
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
17. kesäkuuta Argentiina  4–1 Etelä-Korea Soccer City, Johannesburg
13.30
Park Ju-yeong Maali 17' (om.)
Higuaín Maali 33', 76', 80'
Jonás Keltainen kortti 54'
Mascherano Keltainen kortti 55'
Heinze Keltainen kortti 74' 		(2–1)
Raportti 		Yeom Ki-Hun Keltainen kortti 10'
Lee Chung-Yong Keltainen kortti 34'
Lee Chung-Yong Maali 45+1' 		Yleisömäärä: 82 174
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere
17. kesäkuuta Kreikka  2–1 Nigeria Free State, Bloemfontein
16.00
Papastathopoulos Keltainen kortti 15'
Salpingidis Maali 44'
Tziolis Keltainen kortti 59'
Torosidis Maali 71'
Samaras Keltainen kortti 88' 		(1–1)
Raportti 		Uche Maali 16'
Kaita Punainen kortti 33'
Obasi Keltainen kortti 89' 		Yleisömäärä: 31 593
Tuomari: Kolumbia Óscar Ruiz
22. kesäkuuta Nigeria  2–2 Etelä-Korea Durban, Durban
20.30
Uche Maali 12'
Enyeama Keltainen kortti 31'
Obasi Keltainen kortti 37'
Yussuf Keltainen kortti 42'
Yakubu Maali 69' (rp.) 		(1–1)
Raportti 		Lee Jung-soo Maali 38'
Park Ju-yeong Maali 49'
Kim Nam-il Keltainen kortti 68' 		Yleisömäärä: 61 874
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
22. kesäkuuta Kreikka  0–2 Argentiina Peter Mokaba, Polokwane
20.30
Katsouranis Keltainen kortti 30' (0–0)
Raportti 		Bolatti Keltainen kortti 76'
Demichelis Maali 77'
Palermo Maali 89' 		Yleisömäärä: 38 891
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-lohkon ottelut aloittivat Englanti sekä USA, jotka pelasivat 1–1 tasapelin; ottelussa Englannin maalivahti Robert Green epäonnistui Clint Dempseyn kaukolaukauksen torjunnassa, mikä aiheutti keskustelua mediassa.[84][85] Slovenian ja Yhdysvaltain välisen ottelun jälkeen suurimmaksi puheenaiheeksi nousi erotuomari Koman Coulibaly, joka hylkäsi Yhdysvaltain maalin paitsiona.[86] USA ratkaisi jatkopaikkansa Algeriaa vastaan vasta lisäajalla Landon Donovanin maalilla.[87] Toisena maana jatkoon meni Englanti.

Joukkue O V T H TM PM ME P
Yhdysvallat 3 1 2 0 4 3 1 5
Englanti 3 1 2 0 2 1 1 5
Slovenia 3 1 1 1 3 3 0 4
Algeria 3 0 1 2 0 2 −2 1
Englanti 1–1 Yhdysvallat
Algeria 0–1 Slovenia
Slovenia 2–2 Yhdysvallat
Englanti 0–0 Algeria
Slovenia 0–1 Englanti
Yhdysvallat 1–0 Algeria
12. kesäkuuta Englanti  1–1 Yhdysvallat Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Gerrard Maali 4'
Milner Keltainen kortti 26'
Carragher Keltainen kortti 59'
Gerrard Keltainen kortti 61' 		(1–1)
Raportti 		Cherundolo Keltainen kortti 39'
Dempsey Maali 40'
DeMerit Keltainen kortti 47'
Findley Keltainen kortti 74' 		Yleisömäärä: 38 646
Tuomari: Brasilia Carlos Simon
13. kesäkuuta Algeria  0–1 Slovenia Peter Mokaba, Polokwane
13.30
Ghezzal Keltainen kortti 59'
Ghezzal Keltainen korttiPunainen kortti 73'
Yebda Keltainen kortti 90+5' 		(0–0)
Raportti 		Radosavljevič Keltainen kortti 35'
Koren Maali 79'
Komac Keltainen kortti 90+3' 		Yleisömäärä: 30 325
Tuomari: Guatemala Carlos Batres
18. kesäkuuta Slovenia  2–2 Yhdysvallat Ellis Park, Johannesburg
16.00
Birsa Maali 13'
Cesar Keltainen kortti 35'
Ljubijankič Maali 42'
Šuler Keltainen kortti 69'
Kirm Keltainen kortti 72'
Jokić Keltainen kortti 75' 		(2–0)
Raportti 		Findley Keltainen kortti 40'
Donovan Maali 48'
Bradley Maali 82' 		Yleisömäärä: 45 573
Tuomari: Mali Koman Coulibaly
18. kesäkuuta Englanti  0–0 Algeria Green Point, Kapkaupunki
20.30
Carragher Keltainen kortti 58' (0–0)
Raportti 		Lacen Keltainen kortti 85' Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
23. kesäkuuta Slovenia  0–1 Englanti Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Jokić Keltainen kortti 40'
Birsa Keltainen kortti 79'
Dedič Keltainen kortti 81' 		(0–1)
Raportti 		Defoe Maali 23'
Johnson Keltainen kortti 48' 		Yleisömäärä: 36 893
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
23. kesäkuuta Yhdysvallat  1–0 Algeria Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Altidore Keltainen kortti 62'
Beasley Keltainen kortti 90'
Donovan Maali 90+1' 		(0–0)
Raportti 		Yebda Keltainen kortti 12'
Yahia Keltainen kortti 76'
Lacen Keltainen kortti 83'
Yahia Keltainen korttiPunainen kortti 90+3' 		Yleisömäärä: 35 827
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loukkaantumisista kärsinyt Saksa, jonka menestymismahdollisuuksia epäiltiin[88], aloitti kisat voittamalla Australian 4–0 ja nousi näin MM-kilpailujen suosikkijoukkueisiin.[89] Saksan jatkopaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, kun se voitti Ghanan Mesut Özilin maalilla 1–0.[90] Myös Ghana pääsi jatkoon, kun Australia voitti Serbian 2–1.[91] Ghana oli ainoa Afrikan maa, joka selviytyi pudotuspeleihin.[92]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Saksa 3 2 0 1 5 1 4 6
Ghana 3 1 1 1 2 2 0 4
Australia 3 1 1 1 3 6 −3 4
Serbia 3 1 0 2 2 3 −1 3
Serbia 0–1 Ghana
Saksa 4–0 Australia
Saksa 0–1 Serbia
Ghana 1–1 Australia
Ghana 0–1 Saksa
Australia 2–1 Serbia
13. kesäkuuta Serbia Serbia 0–1 Ghana Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Žigić Keltainen kortti 18'
Luković Keltainen kortti 54'
Luković Keltainen korttiPunainen kortti 74'
Kuzmanović Keltainen kortti 83' 		(0–0)
Raportti 		Vorsah Keltainen kortti 26'
Gyan Maali 84' (rp.)
Tagoe Keltainen kortti 89' 		Yleisömäärä: 38 833
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi
13. kesäkuuta Saksa  4–0 Australia Durban, Durban
20.30
Podolski Maali 8'
Özil Keltainen kortti 12'
Klose Maali 27'
Müller Maali 68'
Cacau Maali 70'
Cacau Keltainen kortti 90+2' 		(2–0)
Raportti 		Moore Keltainen kortti 24'
Neill Keltainen kortti 46'
Cahill Punainen kortti 56'
Valeri Keltainen kortti 58' 		Yleisömäärä: 62 660
Tuomari: Meksiko Marco Rodríguez
18. kesäkuuta Saksa  0–1 Serbia Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
13.30
Klose Keltainen kortti 12'
Khedira Keltainen kortti 22'
Lahm Keltainen kortti 32'
Klose Keltainen korttiPunainen kortti 37'
Schweinsteiger Keltainen kortti 73' 		(0–1)
Raportti 		Ivanović Keltainen kortti 18'
Kolarov Keltainen kortti 19'
Jovanović Maali 38'
Subotić Keltainen kortti 57'
Vidić Keltainen kortti 59' 		Yleisömäärä: 38 294
Tuomari: Espanja Alberto Undiano Mallenco
19. kesäkuuta Ghana  1–1 Australia Royal Bafokeng, Rustenburg
16.00
Gyan Maali 25'
Addy Keltainen kortti 40'
Jonathan Keltainen kortti 79'
Annan Keltainen kortti 84' 		(1–1)
Raportti 		Holman Maali 11'
Kewell Punainen kortti 24' 		Yleisömäärä: 34 812
Tuomari: Italia Roberto Rosetti
23. kesäkuuta Ghana  0–1 Saksa Soccer City, Johannesburg
20.30
Ayew Keltainen kortti 40' (0–0)
Raportti 		Müller Keltainen kortti 43'
Özil Maali 60' 		Yleisömäärä: 83 391
Tuomari: Brasilia Carlos Simon
23. kesäkuuta Australia  2–1 Serbia Mbombela, Nelspruit
20.30
Beauchamp Keltainen kortti 49'
Wilkshire Keltainen kortti 50'
Emerton Keltainen kortti 67'
Cahill Maali 69'
Holman Maali 73' 		(0–0)
Raportti 		Luković Keltainen kortti 18'
Ninković Keltainen kortti 59'
Pantelić Maali 84' 		Yleisömäärä: 37 836
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda

Lohko E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani aloitti kisat pienoisella yllätyksellä voittamalla Kamerunin 1–0.[93] Alankomaat selvitti alkulohkon toisena joukkueena ilman pistemenetyksiä.[94] Lohkon toisessa päätöspelissä Japani teki kaksi vapaapotkumaalia Tanskaa vastaan ja jatkoi 3–1 voiton turvin jatkoon.[95]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Alankomaat 3 3 0 0 5 1 4 9
Japani 3 2 0 1 4 2 2 6
Tanska 3 1 0 2 3 6 −3 3
Kamerun 3 0 0 3 2 5 −3 0
Alankomaat 2–0 Tanska
Japani 1–0 Kamerun
Alankomaat 1–0 Japani
Kamerun 1–2 Tanska
Tanska 1–3 Japani
Kamerun 1–2 Alankomaat
14. kesäkuuta Alankomaat  2–0 Tanska Soccer City, Johannesburg
13.30
de Jong Keltainen kortti 44'
Agger Maali 46' (om.)
van Persie Keltainen kortti 50'
Kuyt Maali 85' 		(0–0)
Raportti 		Kjær Keltainen kortti 63' Yleisömäärä: 83 465
Tuomari: Ranska Stéphane Lannoy
14. kesäkuuta Japani  1–0 Kamerun Free State, Bloemfontein
16.00
Honda Maali 39'
Abe Keltainen kortti 90+1' 		((1–0)
Raportti 		N’Koulou Keltainen kortti 72' Yleisömäärä: 30 620
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
19. kesäkuuta Alankomaat  1–0 Japani Durban, Durban
13.30
van der Wiel Keltainen kortti 36'
Maali 53' 		(0–0)
Raportti 		Yleisömäärä: 62 010
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi
19. kesäkuuta Kamerun  1–2 Tanska Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Eto'o Maali 10'
Bassong Keltainen kortti 49'
Mbia Keltainen kortti 75' 		(1–1)
Raportti 		Bendtner Maali 33'
Rommedahl Maali 61'
Sørensen Keltainen kortti 86'
Kjær Keltainen kortti 87' 		Yleisömäärä: 38 704
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
24. kesäkuuta Tanska  1–3 Japani Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Krøldrup Keltainen kortti 29'
C. Poulsen Keltainen kortti 48'
Bendtner Keltainen kortti 66'
Tomasson Maali 81' 		(0–2)
Raportti 		Endō Keltainen kortti 12'
Honda Maali 17'
Nagatomo Keltainen kortti 26'
Endō Maali 30'
Okazaki Maali 87' 		Yleisömäärä: 27 967
Tuomari: Etelä-Afrikka Jerome Damon
24. kesäkuuta Kamerun  1–2 Alankomaat Green Point, Kapkaupunki
20.30
N’Koulou Keltainen kortti 25'
Eto'o Maali 65' (rp.)
Mbia Keltainen kortti 81' 		(0–1)
Raportti 		Kuyt Keltainen kortti 17'
van Persie Maali 36'
van der Vaart Keltainen kortti 65'
van Bronckhorst Keltainen kortti 70'
Huntelaar Maali 83' 		Yleisömäärä: 63 093
Tuomari: Chile Pablo Pozo

Lohko F[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen lopputurnausta Uuden-Seelannin menestymismahdollisuuksia epäiltiin,[96] mutta Uusi-Seelanti ei hävinnyt turnauksessa otteluakaan.[97] Myös hallitseva maailmanmestari Italia putosi jatkopeleistä jäätyään lohkonsa viimeiseksi.[98]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Paraguay 3 1 2 0 3 1 2 5
Slovakia 3 1 1 1 4 5 −1 4
Uusi-Seelanti 3 0 3 0 2 2 0 3
Italia 3 0 2 1 4 5 −1 2
Italia 1–1 Paraguay
Uusi-Seelanti 1–1 Slovakia
Slovakia 0–2 Paraguay
Italia 1–1 Uusi-Seelanti
Slovakia 3–2 Italia
Paraguay 0–0 Uusi-Seelanti
14. kesäkuuta Italia  1–1 Paraguay Green Point, Kapkaupunki
20.30
De Rossi Maali 63' (rp.)
Camoranesi Keltainen kortti 70' 		(0–1)
Raportti 		Alcaraz Maali 39'
Cáceres Keltainen kortti 62' 		Yleisömäärä: 62 869
Tuomari: Meksiko Benito Archundia
15. kesäkuuta Uusi-Seelanti  1–1 Slovakia Royal Bafokeng, Rustenburg
13.30
Lochhead Keltainen kortti 42'
Reid Maali 90+2'
Reid Keltainen kortti 90+3' 		(0–0)
Raportti 		Vittek Maali 50'
Štrba Keltainen kortti 55' 		Yleisömäärä: 23 871
Tuomari: Etelä-Afrikka Jerome Damon
20. kesäkuuta Slovakia  0–2 Paraguay Free State, Bloemfontein
13.30
Ďurica Keltainen kortti 42'
Šesták Keltainen kortti 47'
Weiss Keltainen kortti 84' 		(0–1)
Raportti 		Vera Maali 27'
Vera Keltainen kortti 45'
Riveros Maali 86' 		Yleisömäärä: 26 643
Tuomari: Seychellit Eddy Maillet
20. kesäkuuta Italia  1–1 Uusi-Seelanti Mbombela, Nelspruit
16.00
Iaquinta (rp.) Maali 29' (rp.) (1–1)
Raportti 		Smeltz Maali 7'
Fallon Keltainen kortti 14'
Smith Keltainen kortti 28'
Nelsen Keltainen kortti 87' 		Yleisömäärä: 38 229
Tuomari: Guatemala Carlos Batres
24. kesäkuuta Slovakia  3–2 Italia Ellis Park, Johannesburg
16.00
Štrba Keltainen kortti 18'
Vittek Maali 25', 73'
Vittek Keltainen kortti 40'
Mucha Keltainen kortti 82'
Kopúnek Maali 89' 		(1–0)
Raportti 		Cannavaro Keltainen kortti 31'
Chiellini Keltainen kortti 67'
Pepe Keltainen kortti 76'
Di Natale Maali 81'
Quagliarella Maali 90+2' 		Yleisömäärä: 53 412
Tuomari: Englanti Howard Webb
24. kesäkuuta Paraguay  0–0 Uusi-Seelanti Peter Mokaba, Polokwane
16.00
Cáceres Keltainen kortti 10'
Santa Cruz Keltainen kortti 41' 		(0–0)
Raportti 		Nelsen Keltainen kortti 56' Yleisömäärä: 34 850
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura

Lohko G[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

G-lohko oli ennalta nimetty kisojen kuolemanlohkoksi, joskin Pohjois-Korea oli arvioitu sen heikoimmaksi joukkueeksi.[99] Toisella kierroksella Portugali voitti Pohjois-Korean peräti 7–0; ottelu näytettiin myös poikkeuksellisesti Pohjois-Koreassa.[100] Huolimatta Norsunluurannikon voitosta Pohjois-Koreaa vastaan, lohkosta jatkoon pääsivät Brasilia ja Portugali, jotka pelasivat maalittoman tasapelin viimeisellä kierroksella.[101][102]

Pian kisojen päättymisen jälkeen lähti liikkeelle huhu, jonka mukaan Pohjois-Korean päävalmentaja Kim Jong-Hun sekä pelaajat olisi lähetetty heikkojen esitysten vuoksi kotimaassaan työleireille. FIFA ryhtyi tutkimaan asiaa, ja lopulta elokuun lopulla totesi väitteet nöyryyttämisestä ja työleireille lähettämisestä perusteettomiksi. Oletus ei perustunut FIFAn edustajan henkilökohtaiseen tapaamiseen pelaajien tai valmentajan kanssa, vaan haastatteluihin sekä Pohjois-Korean liiton lausuntoon.[103]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 3 2 1 0 5 2 3 7
Portugali 3 1 2 0 7 0 7 5
Norsunluurannikko 3 1 1 1 4 3 1 4
Pohjois-Korea 3 0 0 3 1 12 −11 0
Norsunluurannikko 0–0 Portugali
Brasilian lippu Brasilia 2–1 Pohjois-Korea
Brasilian lippu Brasilia 3–1 Norsunluurannikko
Portugali 7–0 Pohjois-Korea
Portugali 0–0 Brasilian lippu Brasilia
Pohjois-Korea 0–3 Norsunluurannikko
15. kesäkuuta Norsunluurannikko  0–0 Portugali Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Zokora Keltainen kortti 7'
Demel Keltainen kortti 21' 		(0–0)
Raportti 		Ronaldo Keltainen kortti 21' Yleisömäärä: 37 034
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
15. kesäkuuta Brasilia  2–1 Pohjois-Korea Ellis Park, Johannesburg
20.30
Maicon Maali 55'
Elano Maali 72'
Ramires Keltainen kortti 88' 		(0–0)
Raportti 		Ji Yun-Nam Maali 89' Yleisömäärä: 54 331
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
20. kesäkuuta Brasilia  3–1 Norsunluurannikko Soccer City, Johannesburg
20.30
Luís Fabiano Maali 25', 50'
Elano Maali 62'
Kaká Keltainen kortti 85'
Kaká Keltainen korttiPunainen kortti 88' 		(1–0)
Raportti 		Tiéné Keltainen kortti 31'
Keïta Keltainen kortti 75'
Drogba Maali 79'
Tioté Keltainen kortti 86' 		Yleisömäärä: 84 455
Tuomari: Ranska Stéphane Lannoy
21. kesäkuuta Portugali  7–0 Pohjois-Korea Green Point, Kapkaupunki
13.30
Meireles Maali 29'
Mendes Keltainen kortti 38'
Simão Maali 53'
Almeida Maali 56', 70'
Tiago Maali 60', 89'
Liédson Maali 81'
Ronaldo Maali 87' 		(1–0)
Raportti 		Pak Keltainen kortti 32'
Hong Keltainen kortti 47' 		Yleisömäärä: 63 644
Tuomari: Chile Pablo Pozo
25. kesäkuuta Portugali  0–0 Brasilian lippu Brasilia Durban, Durban
16.00
Duda Keltainen kortti 25'
Tiago Keltainen kortti 31'
Pepe Keltainen kortti 40'
Coentrão Keltainen kortti 45' 		(0–0)
Raportti 		Fabiano Keltainen kortti 15'
Juan Keltainen kortti 25'
Melo Keltainen kortti 43' 		Yleisömäärä: 62 712
Tuomari: Meksiko Benito Archundia
25. kesäkuuta Pohjois-Korea  0–3 Norsunluurannikko Mbombela, Nelspruit
16.00
(0–2)
Raportti 		Touré Maali 14'
Romaric Maali 20'
Kalou Maali 82' 		Yleisömäärä: 34 763
Tuomari: Espanja Alberto Undiano Mallenco

Lohko H[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittaessaan Hondurasin Chile katkaisi 48 vuoden voitottoman kautensa jalkapallon MM-kilpailujen lopputurnauksessa.[104] Sveitsi teki kilpailujen siihen mennessä suurimman yllätyksen voittaessaan mestarisuosikki Espanjan.[105] Chile jatkoi viimeisen kierroksen tappiostaan huolimatta jatkoon yhdessä Espanjan kanssa.[106]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Espanja 3 2 0 1 4 2 2 6
Chile 3 2 0 1 3 2 1 6
 Sveitsi 3 1 1 1 1 1 0 4
Honduras 3 0 1 2 0 3 −3 1
Honduras 0–1 Chile
Espanja 0–1  Sveitsi
Chile 1–0  Sveitsi
Espanja 2–0 Honduras
Chile 1–2 Espanja
 Sveitsi 0–0 Honduras
16. kesäkuuta Honduras  0–1 Chile Mbombela, Nelspruit
13.30
W. Palacios Keltainen kortti 33' (0–1)
Raportti 		Carmona Keltainen kortti 4'
Fernández Keltainen kortti 19'
Beausejour Maali 34' 		Yleisömäärä: 32 664
Tuomari: Seychellit Eddy Maillet
16. kesäkuuta Espanja  0–1  Sveitsi Durban, Durban
16.00
(0–0)
Raportti 		Grichting Keltainen kortti 30'
Fernandes Maali 52'
Ziegler Keltainen kortti 73'
Benaglio Keltainen kortti 90+1'
Yakın Keltainen kortti 90+4' 		Yleisömäärä: 62 453
Tuomari: Englanti Howard Webb
21. kesäkuuta Chile  1–0  Sveitsi Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suazo Keltainen kortti 2'
Carmona Keltainen kortti 23'
Ponce Keltainen kortti 25'
Fernández Keltainen kortti 60'
Medel Keltainen kortti 61'
González Maali 75'
Valdivia Keltainen kortti 90+2' 		(0–0)
Raportti 		18' Keltainen kortti Nkufo
31' Punainen kortti Behrami
48' Keltainen kortti Barnetta
60' Keltainen kortti Inler 		Yleisömäärä: 34 872
Tuomari: Saudi-Arabia Khalil Al Ghamdi
21. kesäkuuta Espanja  2–0 Honduras Ellis Park, Johannesburg
20.30
Villa Maali 17', 51' (1–0)
Raportti 		Turcios Keltainen kortti 8'
Izaguirre Keltainen kortti 38' 		Yleisömäärä: 54 386
Tuomari: Japani Yūichi Nishimura
25. kesäkuuta Chile  1–2 Espanja Loftus Versfeld, Pretoria
20.30
Medel Keltainen kortti 15'
Ponce Keltainen kortti 19'
Estrada Keltainen kortti 21'
EstradaKeltainen korttiPunainen kortti 37'
Millar Maali 47' 		(0–2)
Raportti 		Villa Maali 24'
Iniesta Maali 37' 		Yleisömäärä: 41 958
Tuomari: Meksiko Marco Rodríguez
25. kesäkuuta Sveitsi  0–0 Honduras Free State, Bloemfontein
20.30
Fernandes Keltainen kortti 34' (0–0)
Raportti 		Thomas Keltainen kortti 4'
Suazo Keltainen kortti 58'
Chávez Keltainen kortti 64'
Palacios Keltainen kortti 88' 		Yleisömäärä: 28 042
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudotuspeleissä (pronssi- ja loppuottelut mukaan lukien) ottelun ollessa tasatuloksessa varsinaisen peliajan jälkeen, pelattiin kaksi 15 minuutin jatkoaikaa. Jos tilanne oli tasan jatkoaikojen jälkeen, ottelun tulos ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.[74]

[107]

 
NeljännesvälierätPuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
              
 
26. kesäkuuta – Port Elizabeth
 
 
 Uruguay2
 
2. heinäkuuta – Port Elizabeth
 
 Etelä-Korea1
 
 Uruguay (rp.)1 (4)
 
26. kesäkuuta – Rustenburg
 
 Ghana1 (2)
 
 Yhdysvallat1
 
6. heinäkuuta – Kapkaupunki
 
 Ghana (ja.)2
 
 Uruguay2
 
28. kesäkuuta – Durban
 
 Alankomaat3
 
 Alankomaat2
 
2. heinäkuuta – Johannesburg
 
 Slovakia1
 
 Alankomaat2
 
28. kesäkuuta – Johannesburg
 
Brasilian lippu Brasilia1
 
Brasilian lippu Brasilia3
 
11. heinäkuuta – Johannesburg
 
 Chile0
 
 Alankomaat0
 
27. kesäkuuta – Johannesburg
 
 Espanja (ja.)1
 
 Argentiina3
 
3. heinäkuuta – Kapkaupunki
 
 Meksiko1
 
 Argentiina0
 
27. kesäkuuta – Bloemfontein
 
 Saksa4
 
 Saksa4
 
7. heinäkuuta – Durban
 
 Englanti1
 
 Saksa0
 
29. kesäkuuta – Pretoria
 
 Espanja1 Pronssiottelu
 
 Paraguay (rp.)0 (5)
 
3. heinäkuuta – Johannesburg10. heinäkuuta – Port Elizabeth
 
 Japani0 (3)
 
 Paraguay0 Uruguay2
 
29. kesäkuuta – Kapkaupunki
 
 Espanja1 Saksa3
 
 Espanja1
 
 
 Portugali0
 

Neljännesvälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiseen jatkopelipäivään Uruguay lähti päästämättä yhtään maalia turnauksessa. Vaikka Etelä-Korea tekikin joukkueelle maalin, Uruguay pääsi passiivisella pelillään jatkoon Suárezin kahdella osumalla.[108] Samana päivänä pelattu USAn ja Ghanan välinen neljännesvelierä oli turnauksen ensimmäinen jatkoajalle mennyt peli. Ghanan Gyan teki jatkoajan ainoan maalin jo kolmen minuutin pelin jälkeen.[109]

Toisena pelipäivänä Saksan ja Englannin välisessä ottelussa koettiin dramatiikkaa. Vain minuutti Saksan 2−1-johtomaalin jälkeen Frank Lampard potkaisi pallon Saksan maaliin, mutta erotuomari Jorge Larrionda ei nähnyt pallon käyvän maalissa. Toisen puoliajan alussa Lampard laukoi vielä vapaapotkun ylärimaan, mutta Englanti hävisi ottelun ja sijoittui huonommin kuin kertaakaan aiemmin MM-tasolla.[110] Päivän toisessakin ottelussa tuomarivirhe ratkaisi maalitilanteen, sillä Argentiinan Carlos Tévezin paitsiomaali hyväksyttiin. Meksiko taisteli loppuun asti ja sai hyviä maalipaikkoja, mutta Diego Maradonan luotsaama Argentiina selvitti tiensä jatkoon.[111]

Brasilia ja Chile vastakkain neljännesvälierässä 28. kesäkuuta. Brasilia voitti ottelun 3–0.

Alankomaat sai otteluun Slovakiaa vastaan loukkaantumisesta kärsineen Arjen Robbenin kentälle avauskokoonpanoon. Jo vartin pelaamisen jälkeen hän upotti kaukolaukauksen Slovakian verkkoon. Ottelu päättyi Alankomaan voittoon 2–1, kun Slovakia oli kaventanut lopussa rangaistuspotkusta[112] Illan toisessa ottelussa Brasilia voitti helposti Chilen, joka oli ensimmäinen kisoista pudonnut eteläamerikkalainen joukkue.[113]

Viimeisenä neljännesvälieräpäivänä ottelussa Japani−Paraguay tehtiin historiaa, sillä kumpikaan joukkue ei ollut aiemmin päässyt puolivälieriin asti.[114] Ottelussa päädyttiin maalittomaan tasapeliin, ja rangaistuspotkukilpailussa Paraguay varmisti Etelä-Amerikalle jo neljännen puolivälieräpaikan.[115] Päivän toisessa ottelussa alkusarjassa ilman päästettyjä maaleja pelannut Portugali kohtasi naapurimaansa Espanjan. Portugali ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut ottelussa maalia, joten Espanja voitti David Villan maalilla 1–0. Portugalin tähden Cristiano Ronaldon hermojen sanottiin pettäneen tappion vuoksi, ja hän käyttäytyi sopimattomasti kameramiestä kohtaan sylkäisemällä tätä päin.[116]

26. kesäkuuta Uruguay  2–1 Etelä-Korea Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Suárez Maali 8', 80' (1–0)
Raportti 		Kim Jung-Woo Keltainen kortti 38'
Lee Chung-Yong Maali 68'
Cha Du-Ri Keltainen kortti 69'
Cho Yong-Hyung Keltainen kortti 83' 		Yleisömäärä: 30 597
Tuomari: Saksa Wolfgang Stark
26. kesäkuuta Yhdysvallat  1–2 ja. Ghana Royal Bafokeng, Rustenburg
20.30
Clark Keltainen kortti 7'
Cherundolo Keltainen kortti 18'
Donovan Maali 62' (rp.)
Boganegra Keltainen kortti 68' 		(1–1)
Raportti 		Prince Maali 5'
Jonathan 61' Keltainen kortti
A. Ayew Keltainen kortti 90+2'
Gyan Maali 93' 		Yleisömäärä: 34 976
Tuomari: Unkari Viktor Kassai
27. kesäkuuta Saksa  4–1 Englanti Free State, Bloemfontein
16.00
Klose Maali 20'
Podolski Maali 32'
Friedrich Keltainen kortti 47'
Müller Maali 67', 70' 		(2–1)
Raportti 		Upson Maali 37'
Johnson Keltainen kortti 81' 		Yleisömäärä: 40 510
Tuomari: Uruguay Jorge Larrionda
27. kesäkuuta Argentiina  3–1 Meksiko Soccer City, Johannesburg
20.30
Tévez Maali 26', 52'
Higuaín Maali 33' 		(2–0)
Raportti 		Márquez Keltainen kortti 28'
Hernández Maali 71' 		Yleisömäärä: 84 377
Tuomari: Italia Roberto Rosetti
28. kesäkuuta Alankomaat  2–1 Slovakia Durban, Durban
16.00
Robben Maali 18'
Robben Keltainen kortti 31'
Sneijder Maali 84'
Stekelenburg Keltainen kortti 90+3' 		(1–0)
Raportti 		Kucka Keltainen kortti 40'
Kopúnek Keltainen kortti 71'
Škrtel Keltainen kortti 81'
Vittek Maali 90+4' (rp) 		Yleisömäärä: 61 962
Tuomari: Espanja Alberto Undiano
28. kesäkuuta Brasilia  3–0 Chile Ellis Park, Johannesburg
20.30
Kaká Keltainen kortti 30'
Juan Maali 67'35
Luís Fabiano Maali 38'
Robinho Maali 59'
Ramires Keltainen kortti 72' 		(2–0)
Raportti 		Vidal Keltainen kortti 47'
Fuentes Keltainen kortti 68'
Millar Keltainen kortti 80' 		Yleisömäärä: 54 009
Tuomari: Englanti Howard Webb
29. kesäkuuta Paraguay  0–0 Japani Loftus Versfeld, Pretoria
16.00
Riveros Keltainen kortti 118' (0–0)
Raportti 		Matsui Keltainen kortti 58'
Nagatomo Keltainen kortti 72'
Honda Keltainen kortti 90+3'
Endō Keltainen kortti 113' 		Yleisömäärä: 36 742
Tuomari: Belgia Frank De Bleeckere
    Rangaistuspotkut  
Barreto Maali rangaistuspotkusta
Barrios Maali rangaistuspotkusta
Riveros Maali rangaistuspotkusta
Valdez Maali rangaistuspotkusta
Cardozo Maali rangaistuspotkusta 		5–3 Endō Maali rangaistuspotkusta
Hasebe Maali rangaistuspotkusta
Komano Ei maalia rangaistuspotkusta
Honda Maali rangaistuspotkusta 		 
29. kesäkuuta Espanja  1–0 Portugali Green Point, Kapkaupunki
20.30
Villa Maali 63'
Alonso Keltainen kortti 74' 		(0–0)
Raportti 		Tiago Keltainen kortti 80'
Costa Punainen kortti 89' 		Yleisömäärä: 62 955
Tuomari: Argentiina Héctor Baldassi

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät alkoivat kahden mestarisuosikin, Brasilian ja Alankomaiden, välisellä ottelulla. Brasilia siirtyi ottelun alussa johtoon Robinhon maalilla. Felipe Melo syötti pystysyötön, jonka Robinho ohjasi ensimmäisellä kosketuksella Maarten Stekelenburgin ohi. Hollantilaiset tasoittivat ottelun toisella puoliajalla, kun Melo ohjasi Wesley Sneijderin keskityksen omaan maaliinsa. Vartti myöhemmin Sneijder puski Dirk Kuytin syötön maaliin ja vei Hollannin 2–1-johtoon. Melo sai noin viisi minuuttia maalin jälkeen punaisen kortin tallottuaan Arjen Robbenia. Ottelu päättyi 2–1, ja näin viisinkertainen maailmanmestari Brasilia tippui MM-kilpailuista toisen kerran peräkkäin puolivälierävaiheessa.[117]

Uruguay voitti Ghanan rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Alankomaiden välierävastustaja tuli ottelusta Uruguay–Ghana. Uruguay aloitti ottelun painostamalla, mutta ensimmäisen puoliajan lopulla Ghanakin sai muutaman vaarallisen maalintekopaikan. Ensimmäisen puoliajan lisäajalla nähtiin ottelun ensimmäinen maali, kun Sulley Muntari ohitti kaukolaukauksellaan Uruguayn maalivahdin Fernando Musleran. Uruguayn Diego Forlán tasoitti ottelun toisella puoliajalla vapaapotkusta. Koska varsinaisella peliajalla ei tehty enempää maaleja, haettiin ratkaisua jatkoajalta. Jatkoajan lopulla, Ghanan vapaapotkun jälkitilanteesta, Luis Suárez torjui käsillään Dominic Adiyiahin yrityksen ja sai punaisen kortin. Tilanteesta tuomitun rangaistuspotkun Asamoah Gyan laukoi ylärimaan, ja ottelu ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Uruguay voitti 4–2.[118]

Puolivälierien kolmannessa ottelussa kohtasivat kaksi menestynyttä jalkapallomaata, Saksa ja Argentiina. Ottelun ensimmäinen maali tuli kolmannella minuutilla, kun Thomas Müller puski pallon Bastian Schweinsteigerin vapaapotkusta maaliin. Saksa ratkaisi pelin toisella puoliajalla, kun Müller riisti Argentiinan puolustukselta pallon ja muutaman syötön jälkeen Miroslav Klose teki ottelun toisen maalin. Muutama minuutti myöhemmin Schweinsteiger syötti Arne Friedrichille, joka teki ensimmäisen maajoukkuemaalinsa. Loppulukemat 4–0 viimeisteli Klose Mesut Özilin syötöstä.[119]

Viimeisessä puolivälieräottelussa kohtasivat Espanja ja Paraguay. Ensimmäisellä puoliajalla Espanja hallitsi pallollista peliä, mutta Paraguay painosti Espanjan pallollista pelaajaa sekä esti syöttösuunnat. Ottelun toisella puoliajalla nähtiin kahdessa minuutissa kolme rangaistuspotkua: ensin Gerard Piqué kaatoi Paraguayn Oscar Cardozon rangaistusalueella, mutta Iker Casillas torjui Cardozon yrityksen. Toisessa päässä Antolín Alcaraz kaatoi David Villan. Xabi Alonso laukaisi rangaistuspotkun maaliin. Ottelun erotuomari Carlos Batres hylkäsi kuitenkin maalin, koska espanjalaiset olivat juosseet liian aikaisin rangaistusalueelle. Alonso epäonnistui uusintayrityksessään. Ottelun ainoan maalin teki Villa, ja Espanja eteni näin välieriin.[120]

2. heinäkuuta Alankomaat  2–1 Brasilian lippu Brasilia Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
16.00
Heitinga Keltainen kortti 14'
van der Wiel Keltainen kortti 47'
Sneijder Maali 53', 68'
de Jong Keltainen kortti 64'
Ooijer Keltainen kortti 76' 		(0–1)
Raportti 		Robinho Maali 10'
Bastos Keltainen kortti 37'
Felipe Melo Punainen kortti 74' 		Yleisömäärä: 40 186
Tuomari: Japani Yuichi Nishimura
2. heinäkuuta Uruguay  1–1 Ghana Soccer City, Johannesburg
20.30
Fucile Keltainen kortti 20'
Arévalo Keltainen kortti 48'
Forlán Maali 55'
Pérez Keltainen kortti 59'
Suárez Punainen kortti 120+1' 		(0–1)
Raportti 		Muntari Maali 45+2'
Paintsil Keltainen kortti 54'
Sarpei Keltainen kortti 77'
John Mensah Keltainen kortti 93 		Yleisömäärä: 84 017
Tuomari: Portugali Olegário Benquerença
    Rangaistuspotkut  
Forlán Maali rangaistuspotkusta
Victorino Maali rangaistuspotkusta
Scotti Maali rangaistuspotkusta
Pereira Ei maalia rangaistuspotkusta (yli)
Abreu Maali rangaistuspotkusta 		4–2 Gyan Maali rangaistuspotkusta
Appiah Maali rangaistuspotkusta
John Mensah Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta)
Adiyiah Ei maalia rangaistuspotkusta (torjunta) 		 


3. heinäkuuta Argentiina  0–4 Saksa Green Point, Kapkaupunki
16.00
Otamendi Keltainen kortti 11'
Mascherano Keltainen kortti 80' 		(0–1)
Raportti 		Müller Maali 3'
Müller Keltainen kortti 35'
Klose Maali 68', 89'
Friedrich Maali 74' 		Yleisömäärä: 64 100
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
3. heinäkuuta Paraguay  0–1 Espanja Ellis Park, Johannesburg
20.30
Cáceres Keltainen kortti 59'
Alcaraz Keltainen kortti 59'
Morel Keltainen kortti 71'
Santana Keltainen kortti 88' 		(0–0)
Raportti 		Piqué Keltainen kortti 57'
Sergio Keltainen kortti 63'
Villa Maali 83' 		Yleisömäärä: 55 359
Tuomari: Guatemala Carlos Batres

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul-mustekala ennusti Espanjan voittavan Saksan.[121]

Ensimmäinen välieräottelu pelattiin Alankomaiden ja Uruguayn välillä. Ottelun avausmaalin teki Alankomaiden kapteeni Giovanni van Bronckhorst, joka potkaisi pallon kaukaa ohi Fernando Musleran. Uruguayn tasoituksesta vastasi neljä minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan loppumista Diego Forlán. Toisella puoliajalla hollantilaiset tekivät kaksi maalia. Ensin Wesley Sneijder uruguaylaispuolustajasta suuntaamuuttanut laukaus meni tolpan kautta sisään, ja muutamaa minuuttia myöhemmin Arjen Robbenin puskumaali siirsi Alankomaat 3–1-johtoon. Sneijderin maali oli kuitenkin siitä kyseenalainen, että Robin van Persie näytti olevan paitsiossa, kun hän päästi pallon menemään jalkansa alta maaliin ja osallistui näin passiivisesti peliin. Lisäajalla Maximiliano Pereira kavensi ottelun lopputulokseksi 3–2.[122]

Toisessa välieräottelussa kohtasivat Espanja sekä Saksa. Saksa lähti otteluun puolustavalla pelitaktiikalla. Ottelun avausmaali, joka jäi myös ottelun ainoaksi, nähtiin 73 minuutin pelin jälkeen, kun Carles Puyol puski Xavin antaman kulmapotkun aivan yläriman alapuolelta maaliin. Espanja eteni näin ensimmäisen kerran MM-kilpailujen loppuotteluun.[123]

6. heinäkuuta Uruguay  2–3 Alankomaat Green Point, Kapkaupunki
20.30
Pereira Keltainen kortti 21'
Caceres Keltainen kortti 29'
Forlán Maali 41'
Maali 90+2' 		(1–1)
Raportti 		van Bronckhorst Maali 18'
Sneijder Keltainen kortti 29'
Sneijder Maali 70'
Robben Maali 73'
Boulahrouz Keltainen kortti 78'
van Bommel Keltainen kortti 90+5' 		Yleisömäärä: 62 479
Tuomari: Uzbekistan Ravshan Irmatov
7. heinäkuuta Saksa  0–1 Espanja Durban, Durban
20.30
(0–0)
Raportti 		Puyol Maali 73' Yleisömäärä: 60 960
Tuomari: Unkari Viktor Kassai

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa oli tehnyt viisi muutosta välieräottelun avauskokoonpanoonsa, ja Uruguay sai takaisin pelikiellon kärsineen Luis Suárezin sekä Diego Luganon. Ottelun ensimmäisen maalin teki Thomas Müller 18. minuutilla. Hän oli saanut pallon, kun Fernando Muslera oli torjunut Bastian Schweinsteiger laukauksen. Maali oli Müllerin turnauksen viides. Ottelun tasoitti Uruguayn Edinson Cavani. Schweinsteiger menetti keskikentällä pallon Diego Pérezille, joka syötti Suárezille, jonka syötöstä Cavani laukoi maalin. Uruguay siirtyi toisella puoliajalla johtoon, kun Diego Forlán laukoi Arévalo Ríosin keskityksestä pallon maaliin. Maali oli myös Forlánin viides lopputurnauksessa. Saksan tasoitus tuli viisi minuuttia myöhemmin, kun Jerome Boatengin keskityksestä Marcell Jansen puski pallon maaliin. Ottelun loppulukemat 3–2 viimeisteli Sami Khedira kulmapotkun jälkitilanteesta.[124]

10. heinäkuuta Uruguay  2–3 Saksa Nelson Mandela Bay, Port Elizabeth
20.30
Cavani Maali 28'
Forlán Maali 51'
Pérez Keltainen kortti 61' 		(1–1)
Raportti 		Aogo Keltainen kortti 4'
Cacau Keltainen kortti 7'
Müller Maali 19'
Jansen Maali 56'
Khedira Maali 82'
Friedrich Keltainen kortti 90+3' 		Yleisömäärä: 36 254
Tuomari: Meksiko Benito Archundia

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 loppuottelu
Espanjan joukkue juhlii maailmanmestaruutta loppuottelun jälkeen.

Loppuottelussa kohtasivat Espanja ja Alankomaat. Molemmille joukkueille turnausvoitto olisi ollut maan historian ensimmäinen. Espanja hallitsi ottelua aina enemmän sen edetessä, mutta alankomaalaiset saivat luotua vaarallisia maalintekopaikkoja. Alankomaiden Arjen Robbenille tarjoutui ensimmäisen puoliajan paras maalintekopaikka, kun hän pääsi läpiajoon. Espanjan maalivahti Iker Casillas torjui kuitenkin Robbenin yrityksen. Varsinaisen peliajan jälkeen oltiin maalittomassa tasapelissä. Ottelun ainoan punaisen kortin sai Alankomaiden John Heitinga, kun hän kaatoi Andrés Iniestan, joskin Iniesta kaatui helpohkosti. Iniesta ratkaisi loppuottelun, kun jatkoaikaa oli jäljellä viisi minuuttia. Hänen laukauksensa meni Alankomaiden maalivahti Stekelenburgin kainalon alta maaliin. Se jäi jatkoajan ainoaksi maaliksi, ja Espanja voitti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Alankomaat jäi kolmannen kerran MM-hopealle.[125]

FIFA palkitsi Espanjan noin 25 miljoonan[126] ja Alankomaat noin 18 miljoonan[127] euron summalla. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto maksoi jokaiselle pelaajalle 600 000 euron[128] voittobonuksen.

Kilpailujen jälkeen FIFA rankaisi Alankomaita noin 11 tuhannen euron ja Espanjaa noin 7300 euron sakoilla epäurheilijamaisesta käytöksestä. Loppuottelussa alankomaalaiset ottivat kahdeksan ja espanjalaiset viisi keltaista korttia.[126]

11. heinäkuuta Alankomaat  0–1 ja. Espanja Soccer City, Johannesburg
20.30
van Persie Keltainen kortti 15'
van Bommel Keltainen kortti 22'
de Jong Keltainen kortti 28'
van Bronckhorst Keltainen kortti 54'
Heitinga Keltainen kortti 57'
Robben Keltainen kortti 84'
Heitinga Keltainen korttiPunainen kortti 109'
van der Wiel Keltainen kortti 111'
Mathijsen Keltainen kortti 117' 		(0–0)
Raportti 		Puyol Keltainen kortti 17'
Ramos Keltainen kortti 23'
Capdevila Keltainen kortti 67'
Iniesta Maali 116'
Iniesta Keltainen kortti 118'
Xavi Keltainen kortti 120+1' 		Yleisömäärä: 84 490
Tuomari: Englanti Howard Webb


Vuoden 2010 Maailmanmestaruuskilpailuiden voittaja:
Espanja
ESPANJA
Ensimmäinen mestaruus

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 2010 tilastot

Etelä-Afrikan MM-kilpailuissa tehtiin yhteensä 145 maalia[129] 96[130] eri pelaajan tekemänä. Tämä maalimäärä on MM-kilpailujen historian vähiten sen jälkeen, kun siirryttiin 64 ottelun lopputurnaukseen.[17]

5 maalia 4 maalia 3 maalia
Saksa Thomas Müller Argentiina Gonzalo Higuaín Brasilia Luís Fabiano
Alankomaat Wesley Sneijder Saksa Miroslav Klose Ghana Asamoah Gyan
Espanja David Villa Slovakia Róbert Vittek Uruguay Luis Suárez
Uruguay Diego Forlán Yhdysvallat Landon Donovan

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaisen pallon voittanut Diego Forlán.

Kultainen pallo jaettiin turnauksen parhaimmalle pelaajalle. FIFAn tekninen työryhmä julkisti kymmenen pelaajan listan, josta median edustajat valitsevat kisojen kolme parasta pelaajaa.[131] Kultaisen pallon voitti uruguaylainen Diego Forlán.[132]

Kultainen pallo -palkinnon ehdokkaat[131]

Uruguay Diego Forlán kultainen pallo Ghana Asamoah Gyan Espanja Andrés Iniesta Argentiina Lionel Messi Alankomaat Arjen Robben
Saksa Bastian Schweinsteiger Alankomaat Wesley Sneijder hopeinen pallo Espanja David Villa pronssinen pallo Espanja Xavi Saksa Mesut Özil

Kilpailujen parhaalle maalintekijälle myönnettiin kultainen kenkä. Koska sekä Diego Forlán, Thomas Müller, Wesley Sneijder että David Villa saivat viisi maalia kukin, palkinto myönnettiin eniten maalisyöttöjä tehneelle pelaajalle.[133] Kultaisen kengän voitti viidellä maalillaan ja kolmella maalisyötöllään saksalainen Thomas Müller.[134]

Kilpailujen parhaana nuorena pelaajana palkittiin kultaisen kengänkin voittanut Thomas Müller.[135] Muut voittajaehdokkaat olivat ghanalainen André Ayew sekä meksikolainen Giovani dos Santos.[136] Palkinnon voittajan päätti FIFAn tekninen työryhmä.

Kilpailujen parhaalle maalivahdille, espanjalaiselle Iker Casillasille, myönnettiin kultainen hanska -palkinto.[137] Voittajan päätti FIFAn tekninen työryhmä.[133]

Kilpailujen vähiten varoituksia ottanut joukkue Espanja voitti FIFAn reilun pelin palkinnon. Vain pudotuspeleihin päässeet joukkueet olivat kelvollisia voittamaan tämän palkinnon.[133]

FIFA.com-verkkosivuston käyttäjät valitsivat turnauksen tähdistöjoukkueen:[138]

Maalivahti Puolustajat Keskikenttäpelaajat Hyökkääjät Valmentaja
Espanja Iker Casillas Saksa Philipp Lahm
Espanja Carles Puyol
Brasilia Maicon
Espanja Sergio Ramos 		Alankomaat Wesley Sneijder
Saksa Bastian Schweinsteiger
Espanja Andrés Iniesta
Espanja Xavi 		Espanja David Villa
Uruguay Diego Forlán 		Espanja Vicente del Bosque

Media ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisat lähetettiin Suomessa teräväpiirtoisena YleHD-kanavalla sekä normaalilaadulla. Muun muassa DNA[139] näytti kaapeliverkossaan maksutta kisoja teräväpiirtolaatuisena. Kisat lähetettiin myös normaalilaadulla TV2:lla ja joitakin otteluita näytettiin FST5-kanavalla.[140][141]

Yhdysvalloissa jalkapallon MM-kilpailuja näytti kaksi televisioasemaa: ESPN sekä espanjankielinien Univision. ESPN oli maksanut 100 miljoonaa ja Univision 325 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria TV-oikeuksista sekä Etelä-Afrikan että Brasilian MM-kilpailuihin.[142] Noin 19,6 miljoonaa yhdysvaltalaista katsoi Ghanan ja Yhdysvaltain neljännesvälieräottelua, mikä oli Yhdysvaltain ennätys[142]. Ennätyksen rikkoi myöhemmin loppuottelu, jota seurasi 24,3 miljoonaa[143] katsojaa. Maailmanlaajuisesti loppuottelua seurasi noin 700 miljoonaa ihmistä[144]. Suomessa finaalia seurasi 1 235 000[145] ja Englannissa 18,4 miljoonaa[146] katsojaa.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sony Music Entertainment julkaisi 31. toukokuuta 2010 kisojen virallisen albumin Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album.[147] Electronic Arts julkaisi 30. huhtikuuta 2010 kisojen nimeä kantavan videopelin 2010 FIFA World Cup.[148]

20 Centres for 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20 Centres for 2010 oli FIFAn virallinen kampanja MM-kilpailuissa. Kampanjan tarkoitus oli parantaa julkista terveydenhuoltoa, koulutusta ja jalkapalloa kehittymättömillä alueilla eri puolella Afrikkaa. Parannukset oli tarkoitus toteuttaa kahden kymmenen Football for Hope Centren kautta. Kampanja oli osa Football for Hope -liikettä.[149]

Sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFAn virallisia yhteistyökumppaneita olivat Adidas, Coca-Cola, Emirates, Hyundai, Sony sekä Visa. MM-kilpailujen virallisia sponsoreita olivat Budweiser, Castrol, Continental AG, McDonald's, MTN Group, Mahindra Satyam, Seara Alimentos sekä Yingli.[150] Ottelun parhaan pelaajan -palkinto oli nimetty Budweiserin mukaan.[151]

Vaikutus Etelä-Afrikan talouteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailujen järjestäminen vaikutti merkittävästi Etelä-Afrikan talouteen. MM-kilpailujen järjestäminen koski noin 700 000[152] työntekijää. Kisojen taloudellisten vaikutusten bruttoarvo arvioitiin 93 miljardiksi randiksi (noin 9,2 miljardia euroa).[152] Esimerkiksi Etelä-Afrikan mainosteollisuus kasvoi kisojen ansiosta noin 200 miljoonalla[153] dollarilla. Myös maan liikenneinfrastruktuuriin tehtiin parannuksia. Näitä olivat muun muassa Durbaniin rakennettu uusi lentoasema[154][155] (Kuningas Shakan kansainvälinen lentoasema) sekä Gautengin provinssiin rakennettu Gautrain-rautatie, joka yhdistää Johannesburgin, O. R. Tambon lentoaseman ja Pretorian toisiinsa.[156]

FIFAn jakamat palkintorahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA päätti vuoden 2009 lopussa jakamistaan rahasummista eri joukkueille. FIFA päätti nostaa palkintorahasummaa 197 miljoonasta eurosta (vuodesta 2006) 316 miljoonaan euroon. Voittaja saisi noin 23, toinen 18, kolmas 15 ja neljäs 13,5 miljoonaa euroa. Muut puolivälieräjoukkueet 10,5, muut pudotuspeleihin päässeet joukkueet 6,8 ja lohkovaiheessa pudonneet joukkueet 6 miljoonaa euroa. FIFA jakoi myös jokaiselle joukkueelle noin 750 000 euroa valmistautumisrahaa ennen turnausta. Summa sisältää myös 30 miljoonaa euroa, jotka FIFA jakoi seurajoukkueille, joiden pelaajia pelasi MM–kilpailuissa.[127]

Kritiikki ja negatiiviset ilmiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnalliset ilmiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen MM-kilpailija monia laittomissa rakennuksissa eri kaupungeissa asuneita eteläafrikkalaisia siirrettiin "pakolaisleireille". Esimerkiksi Kapkaupungissa sijaitsevalla Blikkiesdorpin alueella asui 15 000 ihmistä 3 000 väliaikaisessa rakennuksessa[26]. Väliaikaisia leirejä on kutsuttu[27] keskitysleireiksi. Useita slummirakennuksia tuhottiin ja poliisia on käsketty pakkosiirtämään ihmisiä kilometrien päähän keskustasta.[157] Ennen kisoja Johannesburg ja Kapkaupunki kielsivät slummirakennusten tuhoamiset ja pakkosiirrot.[27][157] Muun muassa Amnesty International esitti kriittikkiä poliisin toimista kilpailujen aikana.[27][158]

Eteläafrikkalaiset viranomaiset arvioivat, että jalkapallon MM-kilpailut toisivat maahan noin 40 000[159] prostituoitua lisää. Maassa oli jo ennestään ollut noin 100 000[159] prostituoitua. Turisteja varoitettiinkin HIVistä, sillä Etelä-Afrikan HIViin tai AIDSiin sairastuneiden prosentuaalinen osuus on maailmankorkein[159], ja arvioiden mukaan prostituoiduista noin puolet[160] olisivat HIVin tai AIDSin kantajia. FIFA kuitenkin kielsi kondomien jakamisen stadionien läheisyydessä.[161]

Lippujen hinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otteluissa näkyi useasti tyhjiä paikkoja. FIFAn mukaan liput oli kuitenkin myyty, mutta niitä ei käytetty. Muun muassa Etelä-Korean ja Kreikan välisessä ottelussa oli noin 11 000 vapaata paikkaa.[162] Lippuja pidettiin myös kalliina: normaalihintainen lippu maksoi noin 110 euroa.[163] FIFA myönsikin, että lippujen hinta oli liian korkea.[164]

Turvallisuushäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailujen aikana tapahtui muutamia turvallisuushäiriöitä. Jalkapallokannattaja pääsi Englannin maajoukkueen pukuhuoneeseen Englannin ja Algerian välisen ottelun jälkeen. Englannin jalkapalloliitto lähetti FIFAlle valituksen turvallisuustekijöiden heikkoudesta tapauksen jälkeen.[165]

Kreikan maajoukkueen pelaajilta varastettiin noin 1 500 euroa hotellihuoneesta.[166] Myös usean maan turisteja ryöstettiin turnauksen aikana.[167] Irakin turvallisuuspalvelun mukaan Al-Qaida suunnitteli terrori-iskua MM-kilpailuihin.[168] Turnauksen aikana pelikentille pääsi juoksemaan katsojia useissa eri otteluissa. Ehkä merkittävin tapaus sattui ennen turnauksen loppuottelua, kun espanjalainen häirikkö Jimmy Jump ryntäsi kentälle yrittäen lakittaa kisojen voittopokaalin punaisella myssyllä.[169]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Preliminaries FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b SA wins 2010 vote 15.5.2004. BBC News. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Yli miljoona suomalaista katsoi MM-finaalia 12.7.2010. sportti.com. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Host nation of 2010 FIFA World Cup™ – South Africa 15.5.2004. FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  5. ↑ 2002 FIFA World Cup Korea/Japan ™ FIFA. Arkistoitu 9.5.2009. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Africa FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Pele Predicts Nigeria For 2010 World Cup Semi-Final 8.7.2009. goal.com. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Australia can host World Cup 18.9.2005. smh.com.au. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  9. ↑ GDP in Africa: 2004 16.12.2005. CIA. Viitattu 5.2.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Country Comparison :: GDP (purchasing power parity) CIA. Arkistoitu 4.6.2011. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Tunisia-Libya World Cup Bid Rejected 3.10.2003. Associated Press. Arkistoitu 10.6.2014. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b Morocco's World Cup marathon 9.3.2004. BBC News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d New infrastructure for the 2010 Fifa World Cup Media Club South Africa. Arkistoitu 14.7.2011. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b SA 2010 venues 'ready by October' 26.3.2009. BBC News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  15. ↑ SA faces R8.4bn stadium bill 1.10.2006. Reuters/News24. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  16. ↑ a b c 15 000 volunteers needed for 2010 world cup 21.7.2009. Africa News. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ a b South Africa 2010 in numbers 13.7.2010. FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  18. ↑ Luke Harding: Doubt over South Africa 2010 Guardian. 12.7.2006. Berliini. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Jermaine Craig: Fifa denies SA may lose 2010 World Cup 3.7.2006. IOL. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  20. ↑ FIFA confirm World Cup back-up plan for 2010 30.4.2007. Soccernet. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Blatter: Alternate Cup hosts spoken to about replacing South Africa 9.7.2008. Soccernet. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Fifa makes 2010 Cup back-up plan 30.5.2007. BBC. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Blatter happy with the progress of 2010 FIFA World Cup preparations 18.9.2008. FIFA. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  24. ↑ South Africa passes World Cup test 29.6.2009. BBC News. Viitattu 1.8.2009. (englanniksi)
  25. ↑ South Africa 2010 Stadiums SA-Venues. Viitattu 8.8.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b David Smith: Life in 'Tin Can Town' for the South Africans evicted ahead of World Cup Guardian. 1.4.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  27. ↑ a b c d Sudarsan Raghavan: In preparation for World Cup, the poor in Cape Town are being relocated The Washington Post. 11.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Quick guide to the ten World Cup grounds Racing Post. Arkistoitu 13.5.2011. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Raf Casert: Altitude will have impact on World Cup ball 12.4.2009. msnbc. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Jamie Jackson: World Cup 2010: England's altitude training will be tested against USA Guardian. 7.6.2010. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Piers Edwards: Fifa medical chief downplays World Cup altitude effect 23.2.2010. BBC. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  32. ↑ 2009 Maanosaliittojen cupin osallistujamaat FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Matches FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  34. ↑ a b Raportti loppuottelusta FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  35. ↑ Awards FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Profile - Serbia FIFA. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Profile - Slovakia FIFA. Arkistoitu 19.7.2012. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  38. ↑ a b FIFA/Coca-Cola World Ranking (May 2010) 26.5.2010. FIFA. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  39. ↑ a b FIFA/Coca-Cola World Ranking (Jul 2010) 14.7.2010. FIFA. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Cape Town to host 2010 final draw capetown.gov.za. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Referees FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 12.5.2010.
  42. ↑ World Cup 2010 South Africa .:. Referees worldfootball.net. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Two referee trios will not officiate in South Africa following fitness tests 27.5.2010. FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Bill Hare: FIFA World Cup 2010: Why Was Koman Coulibaly Refereeing at the World Cup? Bleacher Report. 19.6.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  45. ↑ David Ornstein: Slovenia 2-2 USA BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  46. ↑ World Cup 2010: Referee mistakenly sends off Anther Yahia 23.6.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  47. ↑ England v Germany: Frank Lampard denied goal by Uruguayan linesman – in pictures The Daily Telegpraph. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  48. ↑ FAW boss Jonathan Ford rejects technology idea 28.6.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Kevin Garside: England v Germany: Frank Lampard's disallowed goal highlights stupidity of Fifa The Daily Telegpraph. 27.6.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  50. ↑ a b World Cup errors highlight need for technology rethink 28.6.2010. Times live. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  51. ↑ Paul Fletcher: Argentina 3-1 Mexico BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  52. ↑ 2010 World Cup Regulations FIFA. Viitattu 12.5.2010.
  53. ↑ Meet Zakumi, the face of 2010 23.9.2008. IOL Sport. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)
  54. ↑ Arto Teronen: Maailman (yli)arvostetuin pallo 15.12.2009. YLE. Viitattu 4.7.2010. [vanhentunut linkki]
  55. ↑ a b Jabulani: The official matchball 4.12.2009. FIFA. Arkistoitu 30.3.2015. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  56. ↑ Adidas Jo'bulani Fifa World Cup 2010 Final Match Ball 20.4.2010. footballshirtculture.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  57. ↑ Fifa myöntää ettei kisapallo ole täydellinen 26.6.2010. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  58. ↑ Brasilian maalivahti kuvailee MM-kisapalloa hirveäksi 28.5.2010. YLE. Viitattu 4.7.2010.
  59. ↑ MM-kisapallon tylytys jatkuu - soveltuu paremmin rantalentikseen 30.5.2010. YLE. Arkistoitu 2.6.2010. Viitattu 4.7.2010.
  60. ↑ Shakira records official FIFA World Cup 2010 song 26.4.2010. shakira.com. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  61. ↑ Zangalewa - the original song from which Waka Waka borrows chorus world2010cup.com. Arkistoitu 7.5.2010. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  62. ↑ Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album amazon.com. Viitattu 4.7.2010. (englanniksi)
  63. ↑ Sign Of A Victory (The Official 2010 FIFA World Cup Anthem) FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 17.8.2011.
  64. ↑ Vuvuzela: SA football's beautiful noise SouthAfrica.info. Viitattu 30.7.2009. (englanniksi)
  65. ↑ Chris Makhaye: Blasts of joy as vuvuzelas unbanned 13.7.2008. IOL. (englanniksi)
  66. ↑ Fifa to discuss vuvuzela future 18.6.2009. BBC Sport. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  67. ↑ Jon Qwelane: 'Ban the Vuvuzela' News24. Viitattu 29.7.2009. (englanniksi)
  68. ↑ FIFA give vuvuzela green light for World Cup Soccernet. Arkistoitu 21.10.2012. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
  69. ↑ Mikko Lindqvist: Vuvuzela kuumentaa jalkapallofanien tunteita 15.6.2010. YLE Uutiset. Viitattu 26.6.2010.
  70. ↑ Yle on jo suodattanut lähetyksistä vuvuzelan törinää 16.6.2010. YLE Uutiset. Viitattu 16.6.2010.
  71. ↑ World Cup 2010: Organisers will not ban vuvuzelas 14.6.2010. BBC Sport. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  72. ↑ It is impossible to communicate, it’s like being deaf: Messi 13.6.2010. The Hindu. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
  73. ↑ Matches - Group Stage FIFA. Arkistoitu 12.8.2013. Viitattu 17.8.2011.
  74. ↑ a b Fifa World Cup South Africa 2010 Regulations – Article 39.5 FIFA. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 13.6.2010.
  75. ↑ Etelä-Afrikka ja Meksiko tasapeliin MM-avauksessa 11.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  76. ↑ Anelkan MM-turnaus päättyi nolosti 19.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 23.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  77. ↑ Uruguay voitti – myös Meksiko jatkaa MM-kisoissa 22.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 28.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  78. ↑ Thierry Henry ja Nicolas Sarkozy pesevät jälkipyykin 23.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  79. ↑ Etelä-Korean Park teki MM-historiaa 12.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  80. ↑ Higuainin hattutemppu upotti Etelä-Korean 17.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 23.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  81. ↑ Kreikka jauhoi historiallisen voiton 17.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 24.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  82. ↑ Etelä-Korea jatkoon trillerissä 22.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 24.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  83. ↑ Rehhagelin muuri kesti 75 minuuttia Argentiinan pommituksessa 22.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 28.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  84. ↑ Greenin emämunaus vei Englannilta voiton 12.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  85. ↑ Green blunder costs England victory against U.S. 14.6.2010. CNN. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  86. ↑ Valmentajan poika pelasti Yhdysvallat 18.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 22.7.2010. Viitattu 19.7.201.
  87. ↑ USA nousi dramaattisesti lohkovoittoon 23.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  88. ↑ Loukkaantumisten riivaama Saksa ei yllätä 13.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 27.11.2010. Viitattu 19.7.2010.
  89. ↑ Saksan kone käynnistyi – Australia vastaantulija 13.6.2010. mm2010.f. Arkistoitu 17.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  90. ↑ Mesut Özil vei Saksan jatkoon 23.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 22.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  91. ↑ Australia voitti Serbian, molemmat pettyivät 23.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 28.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  92. ↑ Jari Welling: Koko Afrikka Ghanan takana Turun Sanomat. 1.7.2010. Viitattu 19.7.2010. [vanhentunut linkki]
  93. ↑ Kurinalainen Japani puolusti voiton 14.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 19.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  94. ↑ Hollanti jatkoon puhtaalla pelillä 24.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 29.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  95. ↑ Japani herkutteli vapaapotkuilla jatkopaikan 24.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 29.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  96. ↑ Oseaniasta ei yllätyksiä 14.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 18.8.2010. Viitattu 19.7.2010.
  97. ↑ Uusi-Seelanti tappioitta kotimatkalle 24.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 27.6.2010. Viitattu 19.7.2010.
  98. ↑ Maailmanmestari Italia putosi MM-kisoista 24.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 28.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  99. ↑ Lohko G on väkinäinen kuolemanlohko 15.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 19.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  100. ↑ Portugali mätti seitsemän maalia – Ronaldokin onnistui 21.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 15.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  101. ↑ Voitto ei riittänyt Norsunluurannikolle jatkopaikkaan 25.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 29.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  102. ↑ Portugali ja Brasilia nyhjäsivät maalittoman tasapelin 25.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 29.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  103. ↑ Fifa vakuuttui: Pohjois-Korean pelaajat turvassa 25.8.2010. hs.fi. Viitattu 26.8.2010.
  104. ↑ Hyökkäävä Chile pehmitti Hondurasin 16.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 18.8.2010. Viitattu 19.7.2010.
  105. ↑ Ensimmäinen jättiyllätys valmis – Sveitsi kaatoi Espanjan 16.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 21.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  106. ↑ Espanja voitti Chilen, molemmat neljännesvälieriin 25.6.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 19.7.2010.
  107. ↑ Matches - Stage 2 FIFA. Arkistoitu 8.11.2012. Viitattu 17.8.2011.
  108. ↑ Passiivinen Uruguay puolivälieriin mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  109. ↑ Ghana huiman taistelun jälkeen puolivälieriin mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  110. ↑ Saksa nöyryytti Englantia tuomarien avustuksella mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  111. ↑ Vain paitsiomaali himmensi Argentiinan loistoa mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  112. ↑ Robben siivitti Hollannin jatkoon mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  113. ↑ Kliininen Brasilia koulutti Chileä mm2010.fi. Arkistoitu 2.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  114. ↑ Japani ja Paraguay tavoittelevat historiallista puolivälieräpaikkaa mm2010.fi. Arkistoitu 4.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  115. ↑ Paraguay rankkareilla ensi kerran kahdeksan joukkoon mm2010.fi. Arkistoitu 5.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  116. ↑ Cristiano Ronaldon hermo ei pitänyt mm2010.fi. Arkistoitu 5.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  117. ↑ Hollanti kaatoi Brasilian Sneijderin johdolla 2.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 5.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  118. ↑ Ghanan unelma vaihtui dramaattisesti kyyneliin 3.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 20.7.2010.
  119. ↑ Supertehokas Saksa pyyhkäisi Argentiinan polvilleen 3.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 8.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  120. ↑ Villa pelasti Espanjan välieriin 3.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 8.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  121. ↑ Psychic Octopus Predicts Spain World Cup Win 9.7.2010. VOANews.com. Viitattu 17.8.2010.
  122. ↑ Hollanti viimeisteli millin tarkasti finaalipaikan 6.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 10.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  123. ↑ Puyolin torpedopusku ratkaisi šakkiottelun Espanjalle 7.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 13.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  124. ↑ Saksalle voitto pronssiottelun maali-iloittelussa 10.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 13.7.2010. Viitattu 20.7.2010.
  125. ↑ Espanja juhlii MM-kultaa 11.7.2010. mm2010.fi. Arkistoitu 14.7.2010. Viitattu 20.7.201o.
  126. ↑ a b FIFA Punishes Netherlands and Spain for Bad Behaviour in World Cup Final 3.8.2010. World Football Insider. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  127. ↑ a b FIFA Executive Committee holds historic meeting in Robben Island 3.12.2009. FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 8.8.2010. (englanniksi)
  128. ↑ World Cup 2010: Iker Casillas defends Spain's £500,000 a man win bonus Guardian. 7.7.2010. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  129. ↑ Keith Lyons: Goals Scored at the 2010 FIFA World Cup 13.7.2010. wordpress.com. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  130. ↑ 2010 FIFA World Cup - Players - Top goals FIFA. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  131. ↑ a b adidas Golden Ball nominees announced FIFA. Arkistoitu 5.4.2011. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  132. ↑ Diego Forlan - adidas Golden Ball FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  133. ↑ a b c FIFA World Cup 2010 Awards FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  134. ↑ FIFA World Cup 2010 Awards FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  135. ↑ Hyundai Best Young Player Award FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  136. ↑ World Cup Best Young Player Shortlist 9.7.2010. worldcupblog.org. Arkistoitu 15.7.2010. Viitattu 11.7.2010. (englanniksi)
  137. ↑ adidas Golden Glove FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  138. ↑ Spaniards dominate All-Star Team 15.7.2010. FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 15.7.2010. (englanniksi)
  139. ↑ DNA: Etelä-Afrikan MM-kisat maksutta teräväpiirtona dna.fi. 10.6.2010. Arkistoitu 20.7.2010. Viitattu 19.7.2010.
  140. ↑ Jalkapallon MM-kisat HD-lähetyksenä kanavapakettitarjous.com. Arkistoitu 25.8.2010. Viitattu 19.7.2010.
  141. ↑ Jalkapallon MM-kisat 2010 Etelä-Afrikassa lehtiyhtyma.fi. Arkistoitu 14.11.2011. Viitattu 19.7.2010.
  142. ↑ a b Richard Sandomir: World Cup Ratings Certify a TV Winner 28.6.2010. The New York Times. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  143. ↑ Tim Fontenault: No Popularity? World Cup Final Draws 24 Million In The US 12.7.2010. Bleacher Report. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  144. ↑ 700 million to watch World Cup Final 12.7.2010. mediaspy.org. Arkistoitu 15.7.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  145. ↑ MM-finaali keräsi yli miljoonayleisön 12.7.2010. Iltalehti - YLE. Viitattu 19.7.2010.
  146. ↑ More than 20 million viewers switch on World Cup final 12.7.2010. BBC. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  147. ↑ Listen Up! The Official 2010 FIFA World Cup Album 21.5.2010. Museke. Arkistoitu 24.5.2010. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  148. ↑ Brian Ekberg: FIFA World Cup 2010 Q&A With Simon Humber 26.1.2010. Gamespot. Arkistoitu 30.4.2011. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  149. ↑ The Official Campaign of the 2010 FIFA World Cup™ FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  150. ↑ FIFA World Cup - Organisation - Partners FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  151. ↑ Man of the Match FIFA. Arkistoitu 8.12.2012. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  152. ↑ a b World Cup impact 'still massive' 22.4.2010. southafrica.info. Arkistoitu 29.6.2010. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  153. ↑ Mark Sweney: South African ad economy gets World Cup boost Guardian. 22.6.2010. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  154. ↑ Zuma opens Durban’s new King Shaka airport 8.5.2010. Yahoo Sports. Arkistoitu 10.5.2010. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  155. ↑ King Shaka International Airport, Durban, South Africa Airport Technology. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)
  156. ↑ Pumza Fihlani: Gautrain arrives in time for World Cup 8.6.2010. BBC. Viitattu 18.7.2010. (englanniksi)
  157. ↑ a b Christopher Werth: Kicked Out for the Cup? Newsweek. 4.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  158. ↑ Human rights concerns in South Africa during the World Cup 11.6.2010. Amnesty International. Arkistoitu 29.7.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  159. ↑ a b c Chris Dade: South Africa fears arrival of 40,000 sex workers for World Cup Digital Journal. 7.5.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  160. ↑ David Cohen: London World Cup fans warned about Rustenburg’s HIV sex workers London Evening Standard. 11.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  161. ↑ David Smith: World Cup 2010: Fifa blocking condom distribution at venues, say Aids groups Guardian. 4.6.2010. Viitattu 9.8.2010. (englanniksi)
  162. ↑ Mike Collett: Empty seats concern FIFA but attendances stay high 15.6.2010. Reuters. Arkistoitu 28.5.2012. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  163. ↑ World Cup 2010 - Ticket prices for World Cup worldcup2010southafrica.com. Arkistoitu 22.6.2010. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  164. ↑ Paul Kelso: Fifa admits World Cup ticket prices too high 18.2.2010. Telegraph. Viitattu 17.8.2010. (englanniksi)
  165. ↑ Martin Evans, Gordon Rayner ja Aislinn Laing: World Cup 2010: Police hunt angry fan who entered England dressing room Telegraph. 19.6.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  166. ↑ Greece players suffer hotel thefts Telegraph. 10.6.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  167. ↑ Foreigners robbed in South Africa ahead of World Cup 11.6.2010. Xinhuannet. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  168. ↑ Iraq: Al Qaeda planned World Cup attack The Washington Times. 17.5.2010. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  169. ↑ Jimmy Jump yritti pukea myssyn MM-pokaalille - MM2010 mm2010.fi. Arkistoitu 16.7.2010. Viitattu 17.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkapallon_maailmanmestaruuskilpailut_2010&oldid=21855158”