Jakobiittikapina (1745–1746)
Jakobiittikapina (1745–1746) pyrki nostamaan valtaan Charles Edward Stuartin pääasiassa skotlantilaisten jakobiittien tuella. Stuart piileskeli maanpaossa Italiassa ja Ranskassa. Häntä kutsuttiin "nuoremmaksi kruununtavoittelijaksi" (Young Pretender) erotukseksi isästään James Stuartista (Old Pretender). Vuonna 1744 joukko Skotlannin Ylämaan klaanipäälliköitä lähetti Charlesille viestin, että he tukisivat tätä, jos Charles saapuisi Ranskasta edes kolmentuhannen sotilaan kanssa.
Charles haali varat ja lähti kohti Skotlantia 22. kesäkuuta 1745 kahdella laivalla. Suurempi laiva, jossa oli 700 vapaaehtoista ja varusteet, pakotettiin kääntymään takaisin. Charles laski maihin Ulko-Hebrideille, ja vaikka skotlantilaiset jakobiitit eivät olleet kovin innoissaan, Charles joukkoineen valtasi Perthin ja Edinburghin suhteellisen helposti.
Skotlannin valloitus olisi riittänyt Ylämaan miehille, mutta Charles himoitsi Englannin kruunua ja vaati joukkojaan jatkamaan etelään. Englannin jakobiitit olivat jo päättäneet olla liittymättä kapinaan. Charlesin joukot etenivät Carlisle'iin, Manchesteriin ja jopa Derby’iin asti. [1]
Väsyneet jakobiitit lyötiin Cullodenin taistelussa 16. huhtikuuta 1746. Charles Stuart pakeni Ranskaan.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hill, S.: Bonnie Prince Charlie and the Jacobites Scottish History Online. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 19.5.2008.