Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta; United Kingdom of Great Britain and Ireland
1801–1922
lippu	vaakuna
	; Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vuonna 1914
Monarkki	Yrjö III (1801–1820); Yrjö IV (1820–1830); Vilhelm IV (1830–1837); Viktoria (1837–1901); Edvard VII (1901–1910); Yrjö V (1910–1922)
Pääkaupunki	Lontoo
Pinta-ala
– yhteensä	315 093 km²
Väkiluku (1911)	45 370 530
– väestötiheys	144 / km²
Viralliset kielet	englanti
Kielet	skotti, kymri, irlanti, gaeli
Valuutta	Englannin punta
Kansallislaulu	”God Save the King” / ”God Save the Queen”
Edeltäjät	Ison-Britannian kuningaskunta ; Irlannin kuningaskunta
Seuraajat	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ; Irlannin vapaavaltio
	Infobox OK

Tämä artikkeli kertoo historiallisesta valtiosta. Sen seuraaja ja nykyinen valtio on nimeltään Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (engl. United Kingdom of Great Britain and Ireland) perustettiin itsenäisenä valtiona 1. tammikuuta 1801 vuoden 1800 unionilain perusteella, joka yhdisti Ison-Britannian kuningaskunnan ja Irlannin kuningaskunnan.

Yhdistyneen kuningaskunnan yhtenäisyyttä koetteli Irlannissa koettu tyytymättömyys. Monet katoliset irlantilaiset eivät pitäneet itseään brittiläisinä, ja Lontoo oli heille ulkomainen pääkaupunki. Teollisen vallankumouksen myötä kasvanut varallisuus jakautui kuningaskunnassa epätasaisesti eikä hyödyttänyt irlantilaisia, minkä vuoksi monet irlantilaiset kokivat olevansa siirtomaan asukkaiden asemassa. Irlantilaisten tyytymättömyys tunnettiin Iso-Britanniassa nimellä Irlannin kysymys.^[1]

Valtio kesti sellaisenaan vuoteen 1922 asti, jolloin siitä tuli nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta Irlannin itsenäistyttyä Irlannin vapaavaltioksi lukuun ottamatta kuutta pohjoista kreivikuntaa, jotka jäivät Britannian yhteyteen.