Inflatorinen epookki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Inflatorinen epookki (engl. Inflationary epoch) on kosmologiassa jossain määrin spekulatiivinen alkuräjähdyksen varhainen vaihe, jota kuvaa inflaatioteoria. Se seurasi heti Suuren yhtenäisepookin jälkeen ja kesti aikavälin 10-35–10-32 sekuntia jälkeen alkuräjähdyksen. Epookin aikana tapahtui äärimmäisen nopea eksponentiaalinen laajenemisvaihe, joka laajensi kaikkeuden lineaarisia ulottuvuuksia vähintään 1026-kertaiseksi (ja mahdollisesti vielä paljon enemmän) jolloin tilavuus kasvoi vähintään 1078-kertaiseksi.

Laajentumisen arvellaan seuranneen faasimuutoksesta edellisen suuren yhtenäisepookin lopussa 10-35 sekuntia jälkeen alkuräjähdyksen. Faasimuutoksen arvellaan synnyttäneen inflatoniksi nimetyn skalaarikentän, joka asettuessaan alimmalleen energia tasolle, kehitti poistovoiman, joka johti nopeaan laajenemiseen. Tämä inftaatio selittää lukuisia havaittuja kaikkeuden ominaisuuksia, jotka ovat muuten vaikeita selittää.

Inflatorisen epookin arvellaan loppuneen noin 10-33–10-32 sekuntia jälkeen alkuräjähdyksen. Nopean laajenemisen seurauksena suuresta yhtenäisepookista säilyneet alkeishiukkaset olivat hyvin tasaisesti jakautuneena kaikkeuteen. Inflaton-kentän valtaisan potentiaalienergian vapauduttua inflatorisen epookin lopussa syntyi kaikkeuteen tiheä ja kuuma kvarkki-gluoniplasma ja sähköheikkoepookki alkoi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]