Hermann Schlegel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hermann Schlegel.

Hermann Schlegel (10. kesäkuuta 1804, Altenburg17. tammikuuta 1884, Leiden) oli saksalainen lintutieteilijä.

Schlegelin isä oli keltavaluri ja keräsi perhosia, ja myös poika kiinnostui luonnonhistoriasta. Hiirihaukan pesän löytäminen ja Christian Ludwig Brehmin tapaaminen saivat hänet innostumaan linnuista.

Schlegel työskenteli aluksi isänsä pajassa mutta kyllästyi siihen nopeasti. Hän matkusti Wieniin 1824, jonka yliopistossa hän kävi luonnontieteen luennoilla. Brehmin suosituskirje Joseph Nattererille avasi hänelle viran Luonnonhistoriallisessa museossa. Vuosi saapumisensa jälkeen museon johtaja esitteli hänet Coenraad Jacob Temminckille, Leidenin luonnonhistoriallisen museon johtajalle, joka etsiskeli assistenttia.

Aluksi Schlegel työskenteli pääasiassa matelijakokoelman parissa, mutta sittemmin hän pääsi tutustumaan myös muihin luonnontieteen aloihin. Tarkoituksena oli lähettää Schlegel Jaavalle osalliseksi tutkimusretkikuntaa, mutta Temminckin seuraajan Heinrich Boien äkillinen kuolema kariutti tämän hankkeen. Näihin aikoihin Schlegel tutustui Philipp Franz von Sieboldiin, ja heistä tuli ystävykset. He toimittivat yhdessä Fauna Japonican (1845-1850).

Temminckin kuoltua vuoden 1858 alussa Schlegel peri hänen paikkansa Leidenin museonjohtajana. Hän ehti toimia Temminckin alaisena 33 vuoden ajan. Schlegel oli erityisen kiinnostunut Kaakkois-Aasiasta ja lähetti poikansa Gustaafin Kiinaan keräämään lintuja. Gustaaf kuitenkin huomasi, että Robert Swinhoe oli jo ehtinyt ennen häntä. 1859 Schlegel lähetti Heinrich Agathon Bernsteinin Uuteen-Guineaan keräämään lintuja. Bernsteinin kuoltua 1865 häntä seurasi Hermann von Rosenberg.

Schlegel palkkasi apulaisekseen nuoren Otto Finschin. Samoihin aikoihin hän alkoi julkaista tieteellistä aikakauslehteä, Notes from the Leyden Museum, samoin laajaa 14-osaista teosta Muséum d'histoire naturelle des Pays-Bas (1862-1880). Hän palkkasi 3 merkittävää taiteilijaa (John Gerrard Keulemans, Joseph Smit ja Joseph Wolf) kuvittamaan julkaisujaan.

Schlegelin elämän loppuvaiheet olivat vaikeat. Hänen vaimonsa kuoli 1864, Finsch muutti Bremenin luonnonhistorialliseen museoon ja British Museumin kokoelmat saattoivat Leidenin varjoon.

Schlegel nimesi, yhdessä Temminckin kanssa, amurinuunilinnun (Phylloscopus coronatus).