Helmisimpukat
| Helmisimpukat | |
|---|---|
 Pinctada margaritifera |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Simpukat Bivalvia |
| Lahko: | Pterioida |
| Heimo: | Siipisimpukat Pteriidae |
| Suku: |
Pinctada Röding, 1798 |
| Katso myös | |
Helmisimpukat (Pinctada, aiemmin myös Meleagrina) ovat lämpimissä merissä eläviä simpukoita, joista monet ovat tärkeitä aitojen tai viljeltyjen helmien tuottajia. Helmisimpukoiden käyttö helmenviljelyssä alkoi Japanissa 1900-luvun alussa. Helmisimpukat ovat erittäin suosittuja koruvalmistajien keskuudessa.
Useimpien Pinctada-lajien kuori on harjanteinen ja karkean suomupintainen; joissakin kielissä niistä puhutaankin ostereina (engl. pearl oysters). Helmisimpukat kiinnittyvät alustaansa byssusrihmoilla sinisimpukoiden tapaan.
Näitä Pterioida-lahkon merisimpukoita ei pidä sekoittaa sisävesien jokihelmisimpukkaan eli raakkuun, joka elää Suomenkin joissa. Kaupallisesti tärkeitä helmen tuottajia on myös toisessa Pterioida-lahkon merisimpukkasuvussa (Pteria) sekä Japanin ja Kiinan makeissa vesissä elävässä Hyriopsis-simpukkasuvussa.
Helmiä tuottavat lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinctada-suvussa on viitisentoista lajia, joista seuraavilla on tai on ollut merkitystä helmentuotannossa. Lajien tieteellisten nimien käytössä on vielä horjuvuutta. Eri lajien ja niiden tuottamien helmien koko vaihtelee, samoin helmien väri, joka liittyy simpukoiden luonnollisen helmiäisen väriin.
- Pinctada maxima on erittäin suurikokoinen, jopa 30-senttiseksi ja viisikiloiseksi kasvava Intian valtameren itäosan ja läntisen Tyynenmeren simpukka. Se sopii hyvin helmenviljelyyn ja sen tuottamat valkoiset ja kullansävyiset etelämerenhelmet (South Sea pearls) voivat olla 20 mm halkaisijaltaan. Lajia viljellään paljon Australiassa, Filippiineillä ja Indonesiassa.
- Pinctada margaritifera (aiemmin Meleagrina margaritifera) on ilmeisesti useamman lähisukuisen lajin ryhmä, jonka levinneisyys ulottuu Intian valtameren länsiosasta ja Punaiseltamereltä Tyynenmeren keskiosiin. Antiikin ajan kuuluimmat ja kalleimmat helmet, kuten Kleopatran helmikorvakorut, olivat ilmeisesti P. margaritiferan tuottamia. Nykyajan kuuluisat mustat helmet eli Tahitin helmet taas ovat polynesialaisen mustahuulihelmisimpukan (alalaji P. margaritifera cumingi) tuottamia. Tätä simpukkaa on 1960-luvulta lähtien viljelty Ranskan Polynesiassa.
- Pinctada radiata elää myös Intian valtameressä, Persianlahdella ja Punaisellamerellä ja on nyttemmin levinnyt paikoittain Välimereenkin Suezin kanavan kautta. Se lienee ollut antiikin ajan helmien tärkein lähde. Lajia käytetään vain vähän helmenviljelyssä.
- Pinctada martensi (tai Pinctada fucata martensi; akojahelmisimpukka) on läntisen Tyynenmeren simpukka, jolla aloitettiin suurimittainen kaupallinen helmenviljely Japanissa 1900-luvun alussa. Viime vuosina suhteellisen pienikokoisten akojahelmien (engl. Akoya pearls) viljely Japanissa on hiipunut ja tuotanto on siirtynyt Kiinaan.
- Pinctada imbricata, atlantinhelmisimpukka, on Länsi-Atlantin ja Karibianmeren laji, joka esiintyy mm. Bermudalla, Floridassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Laji on monin paikoin pyydetty sukupuuttoon ja nykyään erittäin uhanalainen; sitä ei viljellä.
- Pinctada mazatlanica on itäisen Tyynenmeren laji, joka esiintyy Amerikan länsirannikolla Meksikon Kalifornianlahdelta Peruun. Laji voi kasvaa 20-senttiseksi, ja sen tuottamat aidot helmet 10 mm:n kokoisiksi. Alueella kasvaa myös toiseen sukuun kuuluva helmiä tuottava siipisimpukka Pteria sterna. Näiden kahden simpukan pyynnillä ja niiden helmillä oli tärkeä osa Uuden Espanjan varhaisessa taloudessa ja vientikaupassa 1500-luvulta alkaen. Simpukat pyydettiin sukupuuton partaalle; ne rauhoitettiin 1939. Helmenviljely Pteria sterna –lajilla kuitenkin käynnistyi Kalifornianlahdella 1990-luvun lopulla. Valkoisten helmien ohella se tuottaa myös tummasävyisiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pinctada imbricata (valokuva)
- Pinctada margaritifera (Arkistoitu – Internet Archive) (valokuva)