Heinrich Lenz
| Heinrich Lenz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. helmikuuta 1804 Tartto, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 10. helmikuuta 1865 Rooma, Italia |
| Kansalaisuus |
 Venäjän keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Tarton yliopisto |
| Instituutti | Pietarin yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Lenzin laki |
Heinrich Friedrich Emil Lenz (myös Emil Khristianovitš Lenz; 12. helmikuuta 1804 – 10. helmikuuta 1865) oli baltiansaksalainen fyysikko. Hänet tunnetaan kehittämästään sähködynamiikan laista, joka on nimetty hänen mukaansa Lenzin laiksi.[1][2]
Käytyään peruskoulun 1820 Lenz siirtyi opiskelemaan kemiaa ja fysiikkaa Tarton yliopistoon. Hän matkusti Otto von Kotzebuen kanssa tämän kolmannella maailmanympärysmatkalla 1823–1826. Matkalla hän tutki ilmasto-oloja ja meriveden fysikaalisia ominaisuuksia.
Matkan jälkeen Lenz siirtyi työskentelemään Pietarin yliopistoon, jossa hän myöhemmin toimi matematiikan ja fysiikan dekaanina 1840–1863. Sähkömagnetismin tutkimuksensa hän aloitti 1831, ja Lenzin lain lisäksi hän tutki Joulen lakia. Venäjällä lakia kutsutaankin Joulen–Lenzin laiksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lenz, Heinrich”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 152. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
- ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 175. "Henryn kokeet". Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
| ||||||||||||||||||
