HMS Mashona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Mashona
HMS Mashona
HMS Mashona
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Newcastle-upon-Tyne
Kölinlasku 5. elokuuta 1936
Laskettu vesille 3. syyskuuta 1937
Palveluskäyttöön 28. maaliskuuta 1939
Poistui palveluskäytöstä uponnut 28. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 850 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 1 15 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX asennuksina
1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä

HMS Mashona (viirinumerot L59, G59 ja F59) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1936 osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa Vickers Armstrongilta Tynesidestä. Aluksen voimanlähteet tilattiin Parsons Maritime Steam Turbine Companyltä. Köli laskettiin 5. elokuuta 1936. Alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1937 ja valmistui vasta 30. maaliskuuta 1939, mikä johtui tykkitornien toimituksen viiveistä. Aluksen hinta oli tarjouksen perusteella 341 108 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa alus oli valmistajan koeajoissa ja se otettiin 30. maaliskuuta palvelukseen Kotilaivaston 2. Tribal-hävittäjälaivueeseen, joka nimettiin huhtikuussa 1939 6. hävittäjälaivueeksi. Se aloitti vastaanottokokeet, joiden suorituksen jälkeen alus siirrettiin huhtikuussa Portlandiin koulutettavaksi ja merikelpoisuuskokeisiin Kanaalin alueella. Se liittyi toukokuussa laivueeseensa.[1]

Alus saattoi 12. toukokuuta Kanaalissa RMS Empress of Australiaa, joka kuljetti kuningas Yrjö VI ja kuningatar Elizabethia vierailulle Kanadaan. Se määrättiin kesäkuussa osallistumaan Liverpoolin lahdella sukellusvene HMS Thetiksen pelastustöihin. Elokuussa alus siirtyi sodanajan sijoituspaikkaansa Kotilaivaston mukana.[1]

Alus määrättiin avustamaan 25. syyskuuta vaurioitunutta sukellusvene HMS Spearfishiä HMS Somalin ja HMS Matabelen kanssa. Osasto suojasi seuraavana päivänä sukellusveneen kotiinpaluuta.[1]

Alus siirrettiin 25. lokakuuta Middle Dock Engineeringin telakalle South Shieldsissä, mistä se palasi 10. marraskuuta laivueeseensa. Alus suojasi 24. marraskuuta laivueensa mukana Kotilaivaston aluksia etsittäessä Saksan laivaston taisteluristeilijöitä Gneisenauta ja Scharnhorstia, jotka olivat upottaneet saattuetta suojanneen aseistetun rahtilaivan HMS Rawalpindin.

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1940 alus siirrettiin Chathamin telakalle huollettavaksi. Alus suojasi 6. huhtikuuta palvelukseen palattuaan laivueen mukana Norjasta Forthiin matkannutta saattuetta, mistä vapauduttuaan alus liittyi 9. huhtikuuta Saksan laivaston osastoa Bergenin edustalta etsivään laivasto-osastoon. Operaation peruunnuttua palasi Kotilaivastoon, johon liityttyään joutui voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi. Ilmahyökkäyksen aikana upotettiin HMS Gurkha.[1]

Alus purjehti 11. huhtikuuta Scapa Flowsta etsimään saksalaisia aluksia Ålesundin alueelta ennen liittoutuneiden maihinnousua alueelle yhdessä HMS Somalin, HMS Afridin, HMS Sikhin, HMS Matabelen ja HMS Mohawkin kanssa. Osasto joutui 13. huhtikuuta ilmahyökkäykseen, mutta ei kärsinyt merkittäviä vaurioita. Se tuki seuraavana päivänä Namsoksessa merijalkaväen maihinnousua operaatio Henryssä, mistä vapauduttuaan se lähti suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta.[1]

Saattue joutui 16. huhtikuuta Lillesjonassa voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus määrättiin seuraavana päivänä tankkauksen jälkeen viirikön mukana kuljettamaan joukkoja laivoista maihin, minkä jälkeen viirkkö suojasi MV Chobryn matkan Namsokseen. Mashona ja HMS Nubian tankkasivat 18. huhtikuuta risteilijöiltä ennen paluutaan Scapa Flowhun, jonne ne saapuivat seuraavana päivänä.[1]

Alus suojasi 29. huhtikuuta risteilijöitä HMS Galateaa, HMS Arethusaa, HMS Sheffieldiä ja HMS Southamptonia matkalla Åndalsnäsiin evakuoimaan joukkoja Somalin, Sikhin, HMS Wandererin, HMS Walkerin ja HMS Westcottin kanssa. Alukselle kuormattiin seuraavana päivänä joukkoja Veblugnsnäsissä, minkä lisäksi se suojasi muuta evakuointia. Osasto joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen.[1]

Alus osallistui kesäkuun alussa Åndalsnäsin evakuointiin HMS Inglefieldin, HMS Delightin, HMS Dianan, Somalin, HMS Birminghamin, HMS Manchesterin ja HMS Calcuttan kanssa. Osasto aloitti 2. kesäkuuta paluumatkan Scapa Flowhun, missä alukset liitettiin Kotilaivastoon.[1]

Mashona, HMS Tartar, HMS Bedouin ja HMS Ashanti suojasivat 7. kesäkuuta taistelulaiva HMS Valiantia matkalla Norjan rannikolle lopullisessa evakuoinnissa. Osasto muodosti niin kutsutun Group 1:n suojausosaston, joka kohtasi seuraavana päivänä loput osaston aluksista Färsaarten vesillä. Suojausosasto vapautui tehtävästään vielä samana päivänä suojaamisen siirtyessä muille aluksille. Osasto hajotettiin ja sen alukset palasivat laivueisiinsa.[1]

Alus määrättiin 20. kesäkuuta Färsaarille vastaanottamaan saapuvia ruotsalaisia sotalaivoja HMS Maorin ja HMS Tartarin kanssa. Ruotsi oli tilannut kaksi hävittäjää ja kaksi torpedovenettä Italiasta, mitkä oli pysäytetty matkalla. Protestien jälkeen alukset palautettiin Ruotsille Scapa Flowssa.[1]

HMS Mashona kärsi 27. kesäkuuta vaurioita myrskyssä, minkä vuoksi se siirrettiin 30. kesäkuuta Rosythissa telakalle tarkastettavaksi ja korjattavaksi. Alus palasi heinäkuussa jatkamaan laivaston suojausta laivueensa mukana Kotilaivastossa, kunnes se siirrettiin lokakuussa huollettavaksi Liverpooliin. Telakalla aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjunta kykyisellä tornilla.[1]

Alus palasi marraskuussa laivueeseensa. Se pelasti 12. joulukuuta edellisenä päivänä sukellusvene U-96:n torpedoiman SS Rotoruan eloonjääneet.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Mashona, HMS Tartar ja HMS Bedouin suojasivat HMS Interpidiä ja HMS Icarusta, jotka laskivat miinoja Norjan rannikkoreitille (operaatio DZ). Alukset palasivat 5. tammikuuta tehtävän päätyttyä laivueeseensa Scapa Flowssa. Alus kärsi seuraavana päivänä vaurioita törmättyään HMS Sikhin kanssa. Aluksen vauriot estivät palveluksen ja se määrättiin siirrettäväksi West Hartlepooliin telakalle.[1]

Alus otettiin 13. tammikuuta Grayn telakalle, josta se palasi 3. maaliskuuta laivueeseensa Scapa Flowhun. Alus suojasi 24. maaliskuuta Clydestä viirikön mukana saattuetta WS7, josta viirikkö erkani 28. maaliskuuta palatakseen Clydeen.[1]

Mashona, HMS Eskimo, HMS Tartar ja HMS Somali suojasivat 22. toukokuuta taistelulaiva HMS Rodneya, kun sen tehtävänä oli turvata RMS Britannicia matkalla Atlantin ylitse Bostoniin. Suojaus erkani 24. toukokuuta, kun se sai käskyn osallistua Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin ja risteilijä Prinz Eugenin etsintään Ranskan rannikon ja viimeisen tiedetyn olinpaikan välillä. Mashona ja Tartar erkanivat 27. toukokuuta osastosta tankatakseen.[1]

Alus joutui 28. toukokuuta ilmahyökkäykseen, jolloin sen oikean puoleiseen kattilahuoneeseen osui pommi. Miehistö ei kyennyt estämään vedentuloa alukseen, jolloin se piti jättää. Alus upposi Irlannin länsipuolella, jolloin 36 miehistönjäsentä sai surmansa. Tartar, HMS Sherwood ja HMCS St. Clair pelastivat 184 eloonjäänyttä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]