Gérard Genette

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gérard Genette (7. kesäkuuta 1930 Pariisi11. toukokuuta 2018[1]) oli ranskalainen kirjallisuudentutkija. Hän lukeutuu strukturalistiseen koulukuntaan Roland Barthesin ja Tzvetan Todorovin ohella.

Genette opiskeli humanistisia tieteitä normaalikorkeakoulussa (École normale supérieure) vuosina 1951 - 1955. Hän on työskennellyt École des Hautes Etudes -korkeakoulussa vuosina 1967 - 1994. Hän opettaa kirjallisuutta normaalikorkeakoulussa ja Sorbonnen yliopistossa. Vuodesta 1971 lähtien hän on toiminut New Yorkin yliopiston vierailevana professorina. Hän on perustanut Poétique -lehden ja on julkaissut kirjoituksiaan myös Tel Quel -lehdessä.

Hänen ensimmäisten esseeittensä aiheena ovat mm. Jorge Luis Borges, Gustave Flaubert, Stéphane Mallarmé, Marcel Proust, Alain Robbe-Grillet, ja ne julkaistiin otsikolla Figures (1966).

Genetten panos narratologisen tutkimussuunnan kehittämiseen on huomattava. Hän on kehittänyt useita käsitteitä, kuten ”fokalisaatio”, jolla tarkoitetaan sitä kenen näkökulmasta kulloinkin kerrotaan.

Genette erottaa kerronnassa kolme puolta: récit (juoni) tarkoittaa tekstin tapahtumien esitettyä järjestystä, histoire (tarina) on se järjestys, jossa tapahtumat todellisuudessa tapahtuvat ja joka voidaan tekstistä päätellä, ja narration (kerronta) koskee itse kerronta-aktia. Kaksi ensimmäistä termiä vastaavat venäläisten formalistien tekemää klassista eroa juonen (sjuzet) ja tarinan (fabula) välillä.

”Parateksti” on tekstin ymmärtämistä säätelevä aputeksti eli kynnysteksti tai lieveteksti. Teoksessaan Seuils (1987) Genette erottaa kahdenlaisia paratekstejä: peritekstejä ovat esimerkiksi kirjailijan nimi, teoksen otsikko, mahdollinen omistuskirjoitus, esipuhe ja kirjan takakansiteksti; epitekstejä taas ovat luonnokset, käsikirjoitukset, teokseen liittyvät kirjeet, haastattelut ja arvostelut.

”Palimpsestiksi” Genette kutsuu jo kertaalleen kirjoitettua tekstiä teoksessaan Palimpsestes. La littérature au second degré (1982). Palimpsesti viittaa siihen, että tekstin pintaa raaputtamalla alta paljastuu entinen teksti, jonka päälle teos on kirjoitettu. Esimerkiksi James Joycen Odysseus on Genetten termein hyperteksti, jonka pohjana on Homeroksen Odysseia, jota Genette nimittää hypotekstiksi.

Teoksessaan Fiction et Diction (1991) Genette palaa Jean-Paul Sartren esittämään kysymykseen "Mitä kirjallisuus on?" ja toteaa, ettei Sartre oikeastaan vastaa kysymykseensä. Genette itse tarjoaa vastaukseksi "kielen taidetta" (la littérature est l'art du langage). Sitten hän siirtyy pohtimaan venäläisten formalistienkin asettamaa kysymystä mikä tekee kirjallisuudesta juuri kirjallisuutta.

Genette laajentaa kysymyksen koskemaan ylipäätään taidetta. Hän tukeutuu antiikin filosofien Platonin ja Aristoteleen termeihin "poiesis" ja "mimesis". "Poiesis" ei tarkoita yksin runoutta, vaan yleisesti luomista. ”Mimesiksen” käännökseksi Genette ehdottaa fiktiota. Platonin tuotannossa mimesis tarkoittaa toimintaa, jossa aistein havaittavan todellisuuden oliosta tehdään kuva, jäljennös tai esitys. Sen vastakohta on "diegesis". Diegesikselle tunnusomaista on se että ”runoilija puhuu itse eikä edes koetakaan kääntää ajatustamme toiseen suuntaan, niin että pitäisimme puhujana ketään muuta kuin häntä itseään”. (Platon, ''Valtio'' 1981, 112)

Genette on toimittanut useita teoksia myös yhteistyössä muiden kanssa, kuten Roland Barthesin ja Tzevan Todorovin kanssa Recherches de Proust (1980) ja Todorovin kanssa kirjoitettu genre-teoriaa käsittelevä teos Théorie des genres (1992).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terry Eagleton (1997 )Kirjallisuusteoria. Johdatus. 2. uudistettu painos (alkuteos Literary Theory. An Introduction) Suomennos: Raija Koli "Strukturalismi ja semiotiikka", Marjo Kylmänen "Jälkistrukturalismi", Matti Savolainen "Fenomenologia, hermeneutiikka, reseptioteoria" Tuulevi Ovaska "Alkusanat ja Johdansto: Mitä kirjallisuus on?" toim. Raija Koli ja Mikko Lehtonen. Toisen painoksen lisäysten suomennos ja korjaukset Mikko Lehtonen. Vastapaino, Tampere.
  • Gérard Genette (1979/1992) The Architext: an Introduction. (alkuteos Introduction à l'architexte, Editions du Seuils, Paris) Translated by Jane E.Lewin. With a Foreward by Robert Scholes. University of California Press. Berkeley, Los Angeles, Oxford.
  • Gérard Genette (1994/1997) The Work of Art. Immanence and Transcendence. (alkuteos L'Œuvre de l'art: Immanence et Transcendence) Translated from the French by G.M. Goshgatian. Cornell University Press. Ithaca and London.
  • Mikko Keskinen (1993) Fiktion talon eteiset ja kynnykset. Peritekstit kirjallisuuden kommentaarina ja tulkintana. KTSV 47.
  • Lukuja metodisesta kamppailusta. Monimetodisia tutkielmia kirjallisuudesta. Toim. Pekka Tammi. Tampere: Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitoksen julkaisuja 5/2002.
  • Pirjo Lyytikäinen (1991) Palimpsestit ja kynnystekstit. Tekstien välisiä suhteita Gérard Genetten mukaan ja Ahon Papin rouvan intetekstuaalisuus. teoksessa Intertekstuaalisuus. Toim. Auli Viikari, 145 – 179.
  • Platon (1981) Teokset. 4. osa. Valtio. Suom. Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava.
  • Rimmon-Kenan, Shlomith Kertomuksen poetiikka. Suom. Auli Viikari. Tietolipas 123. Helsinki: SKS, 1991.
  • Tammi, Pekka Kertova teksti. Esseitä narratologiasta. Gaudeamus, 1992.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Figures I, Éditions du Seuil, Paris, 1965.
  • Figures II, Éditions du Seuil, Paris, 1969.
  • Figures III, Éditions du Seuil, Paris, 1972.
  • Mimologiques : voyage en Cratylie, Éditions du Seuil, Paris, 1976.
  • Introduction à l'architexte, Editions du Seuil, collection Poétique, Paris, 1979.
  • Palimpsestes, La littérature au second degré, Editions du Seuil, collection Essais, Paris, 1982.
  • Nouveau Discours du récit, Éditions du Seuil, Paris, 1983.
  • Seuils, Éditions du Seuil, Paris, 1987.
  • Fiction et diction, Éditions du Seuil, collection Poétique, Paris, 1991.
  • L'Œuvre de l'art, 1 : immanence et transcendance, Éditions du Seuil, Paris, 1994.
  • L'Œuvre de l'art, 2 : la relation esthétique, Éditions du Seuil, Paris, 1997.
  • Figures IV, Éditions du Seuil, Paris, 1999.
  • Figures V, Éditions du Seuil, Paris, 2002.
  • Métalepse, Éditions du Seuil, Paris, 2004.
  • Bardadrac, Editions du Seuil, collection Fiction & Cie., Paris, 2006.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]