Gonzalo Fernández de Córdoba

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gonzalo Fernández de Córdoban patsas Madridissa (Manuel Oms, 1883).

Gonzalo Fernández de Córdoba (1. syyskuuta 14532. joulukuuta 1515) oli espanjalainen kenraali. Häntä kutsuttiin lisänimellä El Gran Capitán eli ”suuri kapteeni”.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Córdoban rintakuva (Ricardo Bellver, 1875).

Córdoban vanhemmat olivat don Pedro Fernándes de Córdoba ja Trastámaran kuninkaalliseen sukuun kuulunut doña Elvira de Herrera. Córdoba oli pariskunnan toinen poika. Córdoba osallistui Kastilian perimyssotaan vuosina 1475–1479 ja Granadan sotaan vuosina 1481–1492. Sodassa Granada valloitettiin ja reconquista päättyi. Sodan aikana Córdoba johti Illoran linnakkeen puolustusta. Hän kunnostautui tässä tehtävässä ja lisäksi hän torjui Espanjan kuningatar Isabellan saattuetta kohtaan suunnatun maurien hyökkäyksen.[1]

Córdoba nousi kuningatar Isabellan suosioon ja hän sai vuonna 1495 komennettavakseen noin 5 000 miestä, jotka lähetettiin Napolin kuningas Ferdinand II:n tueksi. Córdoba hävisi ensimmäisen taistelun Seminarassa sveitsiläis-ranskalaista armeijaa vastaan, mutta kokosi armeijan uudelleen ja toimi menestyksekkäästi loppu sodan ajan. Hän palasi vuonna 1498 takaisin Espanjaan, jossa osallistui maurien kapinan kukistamiseen. Tämän jälkeen Córdoba lähetettiin takaisin Italiaan, jossa hän oli vuosina 1501–1507 Napolin varakuninkaana.[1]

Seminarassa kärsimänsä tappion vuoksi Córdoba muutti armeijansa taktiikkaa. Hän sijoitti keihäsmiesneliöiden sivuille tuliaseilla aseistettuja sotilaita. Tällaista uutta muodostelmaa kutsuttiin colunellaksi. Muodostelma oli toimiva, eikä Córdoba hävinnyt enää yhtäkään taistelua urallaan. Menestystä selittää uuden taktiikan lisäksi myös huolellinen kenttälinnoittaminen. Uusi taktiikka osoitti voimansa viimeistään vuonna 1503 Cerignolan taistelussa, jossa Córdoban johtamat 8 000 jalkamiestä voittivat ranskalaisten 32 000 miehen armeijan, joka koostui suurimmaksi osaksi raskaasta ratsuväestä ja sveitsiläisistä palkkasotureista. Cerignolan taistelu oli Córdoban uran näyttävin voitto. Myöhemmin Córdoban colunella kehittyi edelleen ja siitä syntyi espanjalainen neliö, eli tercio.[1]

Kuningas Ferdinand Katolilainen kutsui Córdoban takaisin Espanjaan vuonna 1507, jonka jälkeen Córdoballe ei enää annettu joukkoja johdettavaksi. Hän kuoli 2. joulukuuta 1515.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjärvi, Sipilä: Sodan historia, s. 118. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2.