Girolamo Savonarola
Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze, Firenzen tasavalta)[1] oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opinnot ja uskonnollinen kääntymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savonarola opiskeli ensin lääketiedettä ja filosofiaa Bolognan yliopistossa, mutta voimakkaan uskonnollisen kokemuksen jälkeen hän keskeytti opintonsa 22-vuotiaana vuonna 1474 ja vetäytyi luostariin. Hän aloitti saarnaamistoimintansa vuonna 1482.
Priorina ja parannussaarnaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1491 Lorenzo de’ Medici kutsui Savonarolan Firenzeen San Marcon luostarin prioriksi eli johtajaksi, mahdollisesti pitääkseen häntä paremmin silmällä. Kaupungissa Savonarola saavutti piankin laajaa huomiota selkeäsanaisilla parannussaarnoillaan, joissa hän arvosteli kirpeästi myös kirkon ja papiston moraalista rappiota. Savonarolan ympärille syntyi voimakkaasti kasvava herätysliike, joka alkoi pitää häntä profeettana. Savonarolan profetiat kaupunkia uhkaavasta sodasta ja hävityksestä saivat tulta alleen, kun Ranskan kuningas Kaarle VIII lähestyi kaupunkia sotajoukkoineen.[2] Kaupunkilaiset lähettivät kuningasta vastaan lähetystön, jonka johtoon valittiin Savonarola. Tavatessaan kuninkaan Savonarola tervehti häntä Jumalan valittuna aseena Firenzen taivuttamiseksi parannukseen mutta pyysi tätä myös armahtamaan katuvaa kaupunkia. Kuningas suostuikin säästämään kaupungin hävitykseltä. Samaan aikaan kaupungissa kuitenkin puhkesi kapina, joka syöksi kaupunkia hallinneen Lorenzon pojan Piero de’ Medicin ja koko Medici-suvun vallasta.
Firenzen teokratian johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian,[2] jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497[2] syyttäen tätä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
Turhuuksien rovio ja kuolemantuomio kerettiläisenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. Kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin 7. ja 17. helmikuuta 1497 ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle Piazza della Signorialle. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit.
Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498[2] Piazza della Signorialla – samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
Uskonpuhdistajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet protestantit pitävät Girolamo Savonarolaa yhtenä protestantismin edeltäjistä, ja Martti Luther itsekin kirjoitti Savonarolasta. Savonarola kuitenkin opetti, että armoa ei ansaita omilla teoillaan, mutta säilytti kuitenkin monia katolisia oppeja, kuten katoliset sakramentit. Hän kirjoitti:[3]
»Ei ole totta, että Jumalan armo saadaan olemassa olevilla ansioteoilla ikään kuin teot olisivat predestinaation syy. Päinvastoin, nämä ovat seurauksia predestinaatiosta. Kerro minulle, Pietari. Kerrohan, oi Magdaleena, miksi olet paratiisissa? Tunnustakaa, että ette ole omien ansioidenne kautta saaneet pelastusta, vaan Jumalan hyvyyden kautta.»
Historioitsijat uskovat, että Savonarola vaikutti Lutheriin ja mahdollisesti myös Jean Calviniin.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ britannica.com: Girolamo Savonarola
- ↑ a b c d e Tieteen kuvalehti Historia 15/2014, s. 54–57
- ↑ Philip Schaff: History of the Christian Church, Volume VI: The Middle Ages. A.D. 1294-1517 - Christian Classics Ethereal Library ccel.org. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ How did Savonarola influence the Reformation and Counter-Reformation – DailyHistory.org dailyhistory.org.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väisänen, Liisa: Girolamo Savonarola: Renessanssin toiset kasvot. Tutors, 2020. ISBN 9789526954530.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Girolamo Savonarola Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
