Giovanni Pascoli
| Giovanni Pascoli | |
|---|---|
 Giovanni Pascoli |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1855 San Mauro di Romagna, Forlì-Cesena, Emilia-Romagna |
| Kuollut | 6. huhtikuuta 1912 (56 vuotta) Bologna, Italia |
| Ammatti | runoilija, kirjallisuustieteilijä |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | italia |
| Tuotannon kieli | italia |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Giovanni Pascoli (31. joulukuuta 1855 San Mauro di Romagna, Forlì-Cesena, Emilia-Romagna – 6. huhtikuuta 1912 Bologna, Italia) oli italialainen runoilija. Hänen runonsa olivat melankolisia ja idealistisia, tavoittelivat yksinkertaisuutta sekä kiinnittivät erityistä huomiota yksityiskohtiin.[1] Pascolin varhaistuotannossa kuvataan maaseudun elämää ja luontoa. Myöhäistuotantoon kuuluvissa teoksissa Poemi conviviali ja Odi e inni korostuvat puolestaan moraaliset ja yhteiskunnalliset aiheet.[2] Pascoli käsitteli runoissaan myös historiallisia ja mytologisia teemoja.[1]
Pascoli oli opettajansa Giosuè Carduccin jälkeen Bolognan yliopistossa ensin latinan ja kreikan kielen ja vuodesta 1907 italialaisen kirjallisuuden professori.[3][4]
Pascoli oli 1900-luvun vaihteen Italian hienoimpia ja hienostuneimpia runoilijoita. Antiikki on vaikuttanut häneen muodon suhteen, ja hän on lainannut yksityiskohtia ja kohtauksia etenkin kreikkalaisilta runoilijoilta, esimerkiksi Homerokselta ja Hesiodokselta. Vaikka hänen runoutensa on pikemmin hienostunutta kuin syvällistä, hän käsittelee arkielämän tunnelmia, äidinrakkautta, armollisuutta ja kuolemantuntoa.[3]
Jo Pascolin ensimmäinen runokokoelma Myricae (1892) herätti huomiota. Juuri siinä tapaa spontaania sisäistä inspiraatiota, kun taas kokoelman Canti di Castelvecchio (1903) runot ovat teennäisempiä, eikä hän saa niissä esiin haluamiaan kuvia. 1897 ilmestyi Poemetti, ja sitä seuraavina vuosina useita merkittäviä teoksia (Odi e inni (1906), Poemi conviviali (1904), Canzoni di Re Enzio), jotka syvällisellä tunteellaan, jalolla aatesisällyksellään ja muodoltaan täydellisinä saivat suosiota ja nostivat hänet Italian silloisten merkittävimpien runoilijoiden joukkoon. Kirjallisuushistorian alan teoksista ovat merkittäviä Dante-tutkielmat Minerva oscura (1898), Sotto il velame (1900) ja Pensieri e discorsi (1907). Kootut teokset Poesie ilmestyivät 1903–1909.[3][4]
Alkuvaiheen tuotannossa Pascolin runojen aiheet liikkuivat luonnossa, perheen parissa ja arkisessa elämässä, mutta myöhemmin kokemiensa menetysten jälkeen hän käsitteli niihin liittyviä tunteita. Kokoelmassa Carmina hän käytti latinaa ja oli viimeisiä italialaisia runoilijoita, joka onnistui siinä.[5]
Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myricae, 1891
- Canti di Castelvecchio, 1903
- Primi poemetti, 1904
- Poemi conviviali, 1904
- Odi e inni, 1906
Suomennettuja runoja antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde[6]
- Antologioissa
- Italian kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Tyyni Tuulio, Helsinki: WSOY 1945
- Kaarlo Sarkia, Runot: Kahlittu, Velka elämälle, Unen kaivo, Kohtalon vaaka, runoja kokoelmien ulkopuolelta, suomennoksia, toim. Kaarlo Marjanen, WSOY 1944
- Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, 2004 ISBN 951-0-29121-8
- Tämän runon haluaisin kuulla 2, Helsinki: Tammi 1987 ISBN 951-30-6580-4
- Runot
- Aurinko ja lamppu: I–II (Il sole e la lucerna: I–II), suom. Yrjö Kaijärvi, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Fides (Fides), suom. Tyyni Tuulio, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Iltani, suom. Elina Vaara, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Kymmenes elokuuta (X Agusto), suom. Helka Hiisku, teoksessa: Helka Hiisku: Iltalaulu, WSOY 1971 – julkaisussa: Parnasso 1953; nro 4. Runo kokoelmasta Myricae, 1894 (Elegie: III)
- Leija (L'aquilone), suom. Elina Vaara, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Näkemiin! (Addio!), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004) ja Tämän runon haluaisin kuulla 2
- Orpo (Orfano), suom. Kaarlo Sarkia, teoksissa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja ja Kaarlo Sarkia, Runot
- Poikaset: 1–3, suom. Elina Vaara, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Pyhäaamu, suom. Elina Vaara, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
- Sapfon laulu kuolemasta (Poemi conviviali: Togli il pianto), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta (1957, 1974, 2004)
- Vainaja (Morto), suom. Kaarlo Sarkia, teoksissa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja – Kaarlo Sarkia: Runot – Tuhat laulujen vuotta 1957 (Runo kokoelmasta Myricae, 1894 (Creature: III) )
- Öinen jasmiini (Il gelsomino notturno), suom. Elina Vaara, teoksessa: Italian kirjallisuuden kultainen kirja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ahokas, Jaakko: Spectrum tietokeskus: 15. osa, s. 561. WSOY, 1982. ISBN 951-0-07254-0.
- ↑ Salonen, Lippo; Salonen Sirkka: Kuka teki mitä, s. 198. Otava, 1991. ISBN 951-1-11326-7.
- ↑ a b c Pascoli, Giovanni, Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 21. palsta 172. Nordisk familjeboks förlags 1915 (ruotsiksi)
- ↑ a b Pascoli, Giovanni, Tietosanakirja, osa 7, palsta 288, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1915
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Pascoli, Giovanni”, Otavan kirjallisuustieto, s. 570. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Giovanni Pascoli, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitety 27.7.2021, viitattu 28.7.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giovanni Pascoli Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
