Fridolf Linder

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fridolf Linder (1861)

Fridolf Linder (6. tammikuuta 1823 Mustio23. toukokuuta 1896 Mustio)[1] oli suomalainen ruukinpatruuna, kartanonomistaja, juristi, vapaaherra ja moninkertainen valtiopäivämies.

Linderin vanhemmat olivat vuorineuvos, vapaaherra Magnus Linder ja Lovisa Johanna Hisinger. Linder tuli ylioppilaaksi 1839 ja suoritti tuomarintutkinnon ja kameraalitutkinnon 1850. Hän sai sotakamreerin arvon 1855, kamarijunkkarin arvon 1856, maanviljelysneuvoksen arvon 1861 ja kamariherran arvon 1876. Vapaaherra hänestä tuli isänsä kanssa 1859. Linder oli kenraalikuvernöörin palveluksessa 1855–1856, hovimestari keisarillisessa hovissa 1885 ja Mustion linnan ja ruukin haltija Karjaan maalaiskunnassa vuodesta 1863. Hän oli varovainen liikemies ja vältti suuria investointeja raudanjalostukseen, mutta investoi sen sijaan voimakkaasti maatalouteen ja sen liitännäisteollisuuksiin ja osallistui aktiivisesti höyrylaivaliikenteen kehittämiseen. Toisin kuin serkkunsa Ernst Linder, hän oli konservatiivinen ja voimakkaasti keisarinvallan kannattaja. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen tultua voimaan Linder huolehti siitä, että Mustion linnan ja ruukin ympäristöstä tuli vuodesta 1868 alkaen erillinen laiton kunta, jota hän pystyi hallitsemaan diktaattorimaisesti. Linderilla oli alaisia oli yhteensä noin 800 henkilöä. Hänen kuolemansa jälkeen Mustio siirtyi Constantin Linderille. Hän oli aatelissäädyssä valtiopäiväedustaja 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Fridolf Linder. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 9.12.2020.
  2. Johan Lindberg, Uppslagsverket Finland: Linder, Fridolf Verkkojulkaisu 2011. Viitattu 2.8.2023.